Päivä pohdiskellen ja pikkareita

Tän päivän olen kuluttanut vääntämällä itseni kanssa kättä työhön palaamisesta.  Ja Pikkusukan päikkyyn laittamisesta. Tuo tyttönenhän sinne varmasti olisi enemmänkin, kuin valmis. Kamuja ja puuhaa piisaisi.
Vaan en osaa päättää. Laitoin tänään kaiken varalta päivähoitohakemuksenkin menemään, joskos sille hoitopaikalle olisi sittenkin tarvetta..
Ahdistavaa pohdiskelua. Töihin niin kovasti tekisi mieleni. Kovasti on kyselty ja töitäkin kuulemma olisi. Taloudellisesti helpotus olisi myös tervetullut, kotona pyörin ympyrää, tekemisen puutettako?!? Ei luulisi olevan tän kokoisen perheen ja kodin pyörittämisessä.
No katsotaan, katsotaan.. Ajatuksena ajattelin kysäistä tuolta meidän toiselta mummulta, vieläkö hän olisi halukas Miisukkaa katsomaan tässä silloin tällöin jouluun asti. Hän itse aikaisemmin ehdotti, että voisi ottaa Miisukan hoitoon, ettei tarvitsek kunnalliseen hoitoon viedä.
Aattelin alunperin, että oisin ollut nyt töissä jouluun asti ja sitten jäänyt kevääksi Miisukan kanssa vielä kotiin.
Ehkäpä sitten itsekkin välillä saisi nukuttua, kun ei tarvitsisi murehtia tätä jatkuvaa taloudellista kaaosta ja kotona oloaan.
Ja toisaalta, ehkä sitä saa edes joskus olla sen verran itsekäskin, vai saako??!!?? Tuntuu, että aina menee kaikki muut asiat oman perheen ja varsinkin oman itsensä hyvinvoinnin edelle.
Ehkä se tässä iässä on vaan opeteltava. Jos ei jaksa kotona, sitten mennään töihin. Oli syy sitten korvien välissä tai rahapussissa. Ei se tee kenestäkään parempaa äitiä, että kiskoo itsensä äärirajoille kotona, jos ei jaksa.

meidän "pikku" kissamme, Milli nimen voisi ehkä vaihtaa Maksiksi :)

Pikkusukan kanssa jatkettu pottareenejä ja tutitkin pakattiin tänään pois. Pieneen kenkälaatikkoon tyttö ne tarmokkaana pakkasi ja sanoi, että vauvalle tutit. No saa nähdä mikä huuto/itkupotkuraivarit yöllä tulee, kun tuttia ei löydykkään sängystä tuttuun tapaan.
Olen koko päivän koittanut itseäni tsempata asian suhteen, ole vahva, pysy nyt asian takana!
Tässä vaiheessahan se vielä on helppoa, tiedän! Mutta yöllä on toinen ääni kellossa.

 Tässä edelleenkin yhtä "hyvin" ja "makoisasti", kun meillä nukutaan Miisukan toimesta, kuin ennenkin, yöllä ei tuo itsekuri ole parhaimmillaan. Usein se alkaa lepsumaan siinä viidennen herätyksen kohdalla...PLAAH!!

Neiti sai tänään jalkaansa ekaa kertaa suloiset sydänpikkarit. Koko päivä meni hienosti ilman vaippaa. Ahkerasti potalla käyden. Pikkarit tosin riisuttiin aina kokonaan pois sinne mentäessä ??!!??
On se mainio plikka ja kasvaa niin maan nopsaan...

Tämän näköinen "rasupää" meillä meni koppoti koppotia

Kippistä, pikkasen on tää naamakin putsaamati ;)