Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2013.

lunta ja laatuaikaa ;)

Kuva
Ulkona tihkuttelee lunta hiljalleen, maahankin ohut kerros on jo jäänyt. Todennäköisesti se siitä sulaa aamuun mennessä pois, mutta tästä pienestäkin valkoisesta hunnusta nautin täysin siemauksin. Huomaan, kuinka energia palaa pikku hiljaa kroppaan, kun talvi lähenee. Ensi viikoksi sain viimein ajan ortopedillekkin, saahaan jotakin järkeä tähän vihoittelevaan selkään. Meillä oli pitkästä aikaa omituista luksusaikaa mieheni kanssa. Rakkaat mummut ja vaarit ottivat lapsoset hoiviinsa, molemmat olimme lomalla, minä sairaus- ja mieheni syyslomalla. Lähdimme pariksi päiväksi ihan kahdestaan reissuun, söimme hyvin, nukuimme hyvin ja vaan nautimme olostamme. Saunoimme kuun loistaessa järven pinnasta...  Joskus olo vaan on mukavaa, elämä alkaa pikku hiljaa voittamaan ja olo kohentumaan.

Mökillä poikkeemassa viikonloppuna....

Kuva
Muutama otos ilta-auringosta. Se vaan näyttää niin kauniilta tuolla järvenrannalla.

Syksy on ja kesä on pois, talvea ootellaan...

Kuva
...syksyisen tuulen soivan nyt kuulen, kuu loistaa taivaaltaan :) Muutama otos omasta pihasta ja tuosta kävelylenkiltä...

Ei se aina mene niinkuin elokuvissa, tää elämä....

Kuva
  En enää edes muista mistä olen ajatellut kirjoittaa, mistä olen kirjoittanut ja mitä kaikkea. Olen tässä välissä telonut selkäni pahasti, jonka seurauksena vatsa ja ehkäpä tuo psyykekkin on ollut aika kovilla. En nyt jaksa niitä pohtia ja olenkin monilta ystäviltäni pyytänyt, että kun soitatte, puhukaa mistä vain muusta. En jaksa kerrata vällilevynpullistumia ja revenneitä selkälihaksia. En somac lääkistystä ja unilääkkeitäni. En psyykelääkkeitä. Ihana syksy tuolla ulkona kolkuttelee, kunhan vaan tuo aurinko möllykkä ei noin ahkerasti möllöttelisi ja aiheuttaisi pakollista sisällä oloa. On niin valkoista tuo valo tähän aikaan vuodesta ja paistelee alhaalta, että migreeni poksahtelee miltei päivittäin. Aamupäivällä nautin yli kaiken, kun pääsin koirasen kanssa rauhalliselle lenkille, oli pilvistä ja sateen jäljiltä kosteutta maassa. Päivä kerrallaan tässä mennään ja koitetaan elävien kirjoihin palata... Voimat palaavat hiljalleen, ehkä, ei vielä voi tietää... Eläm