Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2015.

Perjantaita vaan...

Kuva
kuva aurinkomatkat Tää päivä otetaan laiskotellen :) Ei mitään normisettiä kummempaa. Pyykinpesua, tiskiä ja ruoanlaittoa. Ei muuta. Pienellä aamulenkillä käväsin kuonopään kanssa, liukasta, loskaista ja märkää siellä edelleenkin oli. Kovasti olen matkatoimistojen sivuja plärännyt, kuulemma tarvitsisin lomaa, vaan mistä sellaiseen sitten rahat kaivelee, onkin toinen juttu. Niin ja millä sen järjestää, että suurperheen äiti vaan katoaa viikoksi jonnekkin löhölomalle parin hyvän kirjan kanssa? No kiva niitä on aina katsella, kunnes taas putoaa takaisin tänne ankeaan harmaaseen maisemaan.

Koitetaan nyt sitten vähän avata oloa....

Kuva
Ensin luureihin soimaan kunnon raskasta musiikkia, jotta pystyn edes hetkeksi keskittymään kirjoittamiseen. En tiedä mitä kertoisin, miten aloittaisin, vaikeata se on tietysti aina ihmiselle, jolla pää käy hitaalla, tekstiä saa korjata kokoajan, puhe on vielä ehkä vähän huonompaa, kuin kirjoittaminen, kun sanat hukkuu ja puhe takeltelee ja pätkii. En ole enää se sama iloinen sosiaalinen ihminen, kotona eristäydyn mieluiten sängylle kippuraan luurit päässä, musiikki soiden, musiikki antaa minulle jotakin tuttua turvaa, muistan laulun sanat hyvin, muista nuoruuden hyvin, muistan vanhat asiat hienosti. Lähimuisti pätkii pahasti, sanat katoavat, korvaan niitä joillakin ihan oudoilla sanoilla, näkö pettää vasemmassa silmässä koko ajan lisää... Oikea silmä yrittää hoitaa hommia ja päätä särkee jatkuvasti, kylkiluut ja solisluut rutistavat hermot ja ilmeisesti myös valtimon rintarangan väliin littiin rakennevien vuoksi, sen valtimon, jonka pitäisi hoitaa vasenta kättä, voin kertoa, että

Ihan vaan pikaisesti parit Tildat

Kuva
Äkkiseltään tuossa koitin jotakin saada aikaiseksi päivällä. Pikaisesti muutaman ompeluksen sain väännettyä. Jotenkin tuo jaksaminen on edelleen kovin rajallista ja stressihiki virtaa, kun edes yrittää tsempata itseään, saatikka sitten tehdä vähän kiireellisempää aikataulua itselleen. Samantien alkaa pää pätkiä.... Eli ei siis hoppuilla nyt :) Mieliala hyppii stressistä masennukseen noin vartin sisällä... Mutta siis tässäpä nämä testiversiot: Meritähtiä ja merihevosia. Kaavoja olisi tuolla vielä simpukoihin ja muihinkin, vaan vielä ei ole jaksanut niitä' aloitella...

Hienohelma ostoksia ja vähän TIldajuttuja

Kuva
Dollcakea Hienohelmasta tyttöselle ostin :) On ne suloisia ja Miisukan näköisiä ja kokoisia. Siivoiltiin likkasen kaappia ja sieltä löytyi aikasmoiset kasat pieneksi jääneitä ja meillä on kuitenkin nyt keväällä ja kesällä useammat juhlat tulossa, joten näillä sitten kelpaa juhlia. Mekkonen, leggarit ja bolero. Aivan ihania, hiukan vanhanaikaisen näköisiä, kuvassa aavistuksen kiiltää nuo, mutta ovat todellisuudessa mattaa, ihanaa vanhanajan pitsiä ja nauhaa.. Tänään olemme piirrelleet Kepulin kanssa hiukan Tildajuttuja, merihevosia, meritähtiä ja simpukoita. Taisi Kepuli piirtää Tildan lentävän lehmänkin. Katsotaan, joskos jaksaisi ommella jotakin tässä :) Olo pikkuisen parempi ja lääkärikin taisi olla samaa mieltä, tosin edelleen jatketaan sairaslomaa. En kuulemma ole vielä siinä kunnossa, että töihin voisin palata. Voimat menevät vielä helposti ja väsyn tosi nopsaan. Kyllä kai se tästä taas. Pikkuhiljaa ja hiljalleen kerätään voimia... Tällä hetkellä pitkät kävel

Kun on aivan rikki

Kuva
                                          Kun on aivan rikki        Aivan hiljaa, pieni valonsäie pääsee mieleeni, koittaa kovasti lämmittää ja poistaa pimeyttä sieltä. Aivan, kuin salaa, korviin tarttuu linnunlaulu, ohittaa hetkeksi nämä synkät mietteet ja ajatukset, pakottaa nostamaan katseen harmaista kengän kärjistä ylös, kohti kevään ensi auringonsäteitä. Välillä unohdan hetkeksi vatsaa ja rintaa puristavan ahdistuksen ja jännityksen pallon, hetkeksi tuntuu, kuin senkin solmut pikkuhiljaa aukeaisivat. Vielä kaikki on kovin herkkää, en uskalla luottaa vielä huomiseen. Yksi väärä sana, yksi väärä puheenaihe, niin putoan taas ja lujaa, luottamus itseeni katoaa, kuin nuo kevään vaaleansinisen taivaan utupilvet, jotka lupailevat jo lämpiävää ja valoa. Hiljaa, nyt mennään niin hiljaa, kuin kyydissä olisi jotakin todella särkyvää, hajoavaa. Ja onhan siellä, se oma mieli ja sielu. Ei sitä paranisi jatkuvasti pudottaa, säröjä tulee joka kerta lisää ja kohta siihen parantamiseen ei e