Ethän kopioi kuvia ilman lupaamme, toivoo Pikkusukka ja sen äiti.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Ihanaa joulun aikaa!


Kuva lainattu netistä :)

tiistai 18. joulukuuta 2012

Aamun ompeluksia...

On Miisukalle mekkonen.
Kuvissa vähän rempsallaan henkarissa. Helmassa kaksi kerrosta ohutta babyvakosamettia ja kerros organzaa, "paitaosa" mummun vanha neulepuseron kankaat käytin siihen, hihat velouria. Kaavat omasta päästä :)


askarreltiiin vielä tollanen pieni koriste joulun henkeen :)

maanantai 17. joulukuuta 2012

Porsaita äidin oomme kaikki

Tänään on ommeltu tyttöjen kanssa heidän kavereilleen possuja joululahjaksi. Tytöt haluavat aina antaa jotakin itsetehtyä, mitä pidän todella kivana juttuna. Kauhea näpertäminenhän noissa on, mutta ihan kivaa puuhaa tuo on. Tässä nyt muutama tulos.
Kaavoina käytettiin Tilda kirjasta otettuja kaavoja, joita sitten muokkailtiin, jalkoja, niiden asentoa, vaatteita jne...





sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Pehmeätä, villaista vai mitä se nyt oli?

Olen tässä jouluostoksia koittanut hoidella, muun homman sivussa. Missään mielessä en voi sanoa hommasta pitäväni, en todellakaan.
Ei ole mun juttuni sitten ollenkaan, mutta se nyt ei ollut se juttu..
Vaan tuo järjetön joka suuntaan ryntäilevä päätön kanalauma tuolla kaupoissa. Ja tämä tarjonta??!!??
Olen useaan otteeseen tässä kuluneiden viikkojen aikana pohtinut, että tosiaanko suomalaiset(ja vissiinkin ruotsalaisetkin, kyseisen maan ketjujen tarjonnasta päätellen) viettävät joulua pyjamissa, yöpaidoissa, aamutakit yllä, pörrösukat jalassa, jonka päälle kiskastaan aamutossut? Niin ja sitten kaulahuivi, tumput ja pipo??
Näitä kyseisiä tuotteita nimittäin tursuaa joka ikisen kaupan laarit...
Ja tämä väen määrä, hulluna rynniminen eteenpäin, pakollinen himo törsätä ne vuoden aikana raavitut eurot??!!??
Vähän niinkuin vahingossa jouduimme yhden lahjan takia käymään viikonloppuna Ideaparkissa, kun erästä lelukauppaa ei lähempää löytynyt. Ja tätä kovasti haluttua lelua tietenkään ei myöskään ollut missään lähempänä...
Aivan sairastahan tuo meno oli siellä. Eteenpäin ei tahtonut päästä, saatikka sitten, että olisi pakittanut takaisin kohti ulko-ovia. Massan mukana pakkovyöryi lähimmästä kaupan ovesta sisään, toivoen, että pääsee joskus sinne autollekkin.
Itselleni iski sen sortin ahdistus kyseistä kauppakeskittymää kohtaan, että minua ei varmasti ihan heti sinne uudelleen saa.
Olen siellä useasti toki käynyt ja ihan hyvällä menestyksellä, mutta nyt tuli sellainen NOU; NOU...
Kyllä mä sittenkin haen ne paketit tosta tutusta lähikaupasta(Prismasta) ja loput sitten ihan noilta käsityötoreilta tai myyjäisistä.
meidän Milliys, the pehmeä paketti
Olin tässä myös vajaan viikon elämäni ehkä kauheammassa oksennustauti/migreeni yhdistelmässä.
Nyt alkaa pikku hiljaa voimat palautua, mutta kyllä on ollut tekemistä. Ihan karsea olo ja väsymys kestänyt monta päivää vielä oksentelun ja vessanpöntön halailun jälkeenkin.
Toivottavasti muu sakki ei sairastuisi. Olisi se kurjaakin kurjempaa viettää joulua oksutaudin kourissa.
Tänään muuten saapuivat minun ja Pikkusukan uudet Uggitkin. Mulle ihanat harmaat ja Miisukalle suklaanruskeat. On ne niin pehmoiset ja ihanat.
noi pikkasen piirrellymmät jalat on pikkusukkasen ;)


Jotakin koitan teille tässä vähän jouluisempaakin saada aikaiseksi, kunhan ehätän :) Kyllä sitä täälläkin jotakin joulun valmistelua tehään. Ainakin muksut ovat leiponeet kasapäin piparkakkuja ja piparitalon :)

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Pikkuhiljaa hiipien se joka vuosi tulee.....

Nimittäin joulu. Se lähestyy hiljaa hiipien, tunnelmaa kasvattaen. Musiikkina, valoina, väreinä, tuoksuina, tunteena, niin ennen kaikkea se on tunne, joka asettuu sydämeen pikkuhiljaa...
Itse olen viimeisen päälle joulu ihminen, rakastan joulun tuomaa tunnelmaa, odotuksen tunnetta lasten silmissä.
On ihana rakentaa omille lapsilleen sitä tunnelmaa ja niitä muistoja, joita he sitten aikuisena voivat siirtää kenties eteenpäin, tai joille he voivat rakentaa omat joulunsa ja omat muistonsa, omille lapsilleen :)
Vielä en jaksa miettiä sitä outoa tunnetta, joka hiipii hiljaa mieleen joulun pyhien jälkeen. Toisaalta helpotusta, toisaalta haikeutta, taas yksi joulu mennyt. Mihin kummaan tämä aika menee?
Kuka sitä nielee tällä vauhdilla, mihin kummaan on kadonnut kymmenen vuotta? Mitä ihmettä tapahtuu, aika vain kiitää ohitse kiihtyvällä tahdilla, joulut siinä sivussa.

Itsenäisyyspäivää juhlistimme käymässä veljelläni kylässä. Lisäksi perheen iskä lähti ilotulitusta katsomaan keskustaan lasten kanssa.
Perinteiset linnanjuhlat ja paraati tottakai kuului asiaan.
                                         
Eilen kävimme anoppilassa syömässä. Oli kutsuttu koko porukka, siis mieheni veli ja sisko perheineen. Joten kaikki 13 lapsenlasta oli paikalla ja me kaikki aikuiset tietenkin. Syötiin, juteltiin ja nautittiin vain lasten touhuista. Muutaman sukukuvankin mies sai otettua(niitä en tänne viitsi laittaa) ja lisäksi muutaman yksittäiskuvan..

miisukka poseeraa mummulassa




maanantai 3. joulukuuta 2012

paljon lunta ja pakkasta ja niin joulukuutakin

Tosiaan taas luvattoman pitkää taukoa pitänyt tässä kirjoittelussa.
Talvi on tullut oikein kunnolla myös meille. Tän aamun hyytävä herätys oli pakkasta -22 C. Pikkasen pisti puntit vipattamaan ja pukemaan villapaitaa päälle.
Koitin meidän tämän aamuisesta vieraastakin "lintulaudalla" saada kuvaa, mutta kaveri oli hieman ujo kuvaan. Miltei joka päivä se tuossa hengailee, mutta harvoin sitä ehdin kuvaamaan. Kuva hieman vääristää totuutta, koska ks. lintu on oikeasti reilusti kissaa isompi kooltaan, oikein muhkea (paisti) ;)

herra fasaanihan se siinä. Syksyllä oli vielä rouvakin seurana ja kolme poikasta


Tässä välissä oli nuo joulumyyjäisetkin ja kaikki pöllötkin menivät kaupaksi ja muutama tilauskin tuli lisäksi.
Mullei aina ihan putkeen mee nää kuvaukset, vähän nenua kutittaa tai jotakin Miisukan haliessa, mutta myyjäisiin lähdössä ollaan

äiti ja sen tytär :)
Lumi piristää kummasti mieltä. Tykkään niin kovasti talvesta, ihan mun suosikki vuodenaika. Ei haittaa pakkanenkaan, no joo, ei sitä nyt ihan -22 tarvitsisi olla ihan noin niinku lämmityskustannusten takiakin. Muutoin saa olla juu, ei haittaa :)
Muutaman pakkaskuvan koitin ottaa, muttei ne nyt koskaan kuvissa näytä yhtä hyvältä nuo maisemat, kuin livenä.
Illalla ja yöllä istuin ikkunalla tuijotellen järvelle. Rannan puut kimmelsivät, kuin pienet helmet, kun pakkanen alkoi kiristymään. Satoi pientä utua, joka kimalsi, kuin miljoona hopea hiutaletta, oli niin kaunista...