Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2012.

Ihanaa joulun aikaa!

Kuva
Kuva lainattu netistä :)

Aamun ompeluksia...

Kuva
On Miisukalle mekkonen. Kuvissa vähän rempsallaan henkarissa. Helmassa kaksi kerrosta ohutta babyvakosamettia ja kerros organzaa, "paitaosa" mummun vanha neulepuseron kankaat käytin siihen, hihat velouria. Kaavat omasta päästä :) askarreltiiin vielä tollanen pieni koriste joulun henkeen :)

Porsaita äidin oomme kaikki

Kuva
Tänään on ommeltu tyttöjen kanssa heidän kavereilleen possuja joululahjaksi. Tytöt haluavat aina antaa jotakin itsetehtyä, mitä pidän todella kivana juttuna. Kauhea näpertäminenhän noissa on, mutta ihan kivaa puuhaa tuo on. Tässä nyt muutama tulos. Kaavoina käytettiin Tilda kirjasta otettuja kaavoja, joita sitten muokkailtiin, jalkoja, niiden asentoa, vaatteita jne...

Pehmeätä, villaista vai mitä se nyt oli?

Kuva
Olen tässä jouluostoksia koittanut hoidella, muun homman sivussa. Missään mielessä en voi sanoa hommasta pitäväni, en todellakaan. Ei ole mun juttuni sitten ollenkaan, mutta se nyt ei ollut se juttu.. Vaan tuo järjetön joka suuntaan ryntäilevä päätön kanalauma tuolla kaupoissa. Ja tämä tarjonta??!!?? Olen useaan otteeseen tässä kuluneiden viikkojen aikana pohtinut, että tosiaanko suomalaiset(ja vissiinkin ruotsalaisetkin, kyseisen maan ketjujen tarjonnasta päätellen) viettävät joulua pyjamissa, yöpaidoissa, aamutakit yllä, pörrösukat jalassa, jonka päälle kiskastaan aamutossut? Niin ja sitten kaulahuivi, tumput ja pipo?? Näitä kyseisiä tuotteita nimittäin tursuaa joka ikisen kaupan laarit... Ja tämä väen määrä, hulluna rynniminen eteenpäin, pakollinen himo törsätä ne vuoden aikana raavitut eurot??!!?? Vähän niinkuin vahingossa jouduimme yhden lahjan takia käymään viikonloppuna Ideaparkissa, kun erästä lelukauppaa ei lähempää löytynyt. Ja tätä kovasti haluttua lelua tietenkään ei

Pikkuhiljaa hiipien se joka vuosi tulee.....

Kuva
Nimittäin joulu. Se lähestyy hiljaa hiipien, tunnelmaa kasvattaen. Musiikkina, valoina, väreinä, tuoksuina, tunteena, niin ennen kaikkea se on tunne, joka asettuu sydämeen pikkuhiljaa... Itse olen viimeisen päälle joulu ihminen, rakastan joulun tuomaa tunnelmaa, odotuksen tunnetta lasten silmissä. On ihana rakentaa omille lapsilleen sitä tunnelmaa ja niitä muistoja, joita he sitten aikuisena voivat siirtää kenties eteenpäin, tai joille he voivat rakentaa omat joulunsa ja omat muistonsa, omille lapsilleen :) Vielä en jaksa miettiä sitä outoa tunnetta, joka hiipii hiljaa mieleen joulun pyhien jälkeen. Toisaalta helpotusta, toisaalta haikeutta, taas yksi joulu mennyt. Mihin kummaan tämä aika menee? Kuka sitä nielee tällä vauhdilla, mihin kummaan on kadonnut kymmenen vuotta? Mitä ihmettä tapahtuu, aika vain kiitää ohitse kiihtyvällä tahdilla, joulut siinä sivussa. Itsenäisyyspäivää juhlistimme käymässä veljelläni kylässä. Lisäksi perheen iskä lähti ilotulitusta katsomaan keskus

paljon lunta ja pakkasta ja niin joulukuutakin

Kuva
Tosiaan taas luvattoman pitkää taukoa pitänyt tässä kirjoittelussa. Talvi on tullut oikein kunnolla myös meille. Tän aamun hyytävä herätys oli pakkasta -22 C. Pikkasen pisti puntit vipattamaan ja pukemaan villapaitaa päälle. Koitin meidän tämän aamuisesta vieraastakin "lintulaudalla" saada kuvaa, mutta kaveri oli hieman ujo kuvaan. Miltei joka päivä se tuossa hengailee, mutta harvoin sitä ehdin kuvaamaan. Kuva hieman vääristää totuutta, koska ks. lintu on oikeasti reilusti kissaa isompi kooltaan, oikein muhkea (paisti) ;) herra fasaanihan se siinä. Syksyllä oli vielä rouvakin seurana ja kolme poikasta Tässä välissä oli nuo joulumyyjäisetkin ja kaikki pöllötkin menivät kaupaksi ja muutama tilauskin tuli lisäksi. Mullei aina ihan putkeen mee nää kuvaukset, vähän nenua kutittaa tai jotakin Miisukan haliessa, mutta myyjäisiin lähdössä ollaan äiti ja sen tytär :) Lumi piristää kummasti mieltä. Tykkään niin kovasti talvesta, ihan mun suosikki vuodenaika. Ei ha