Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2015.

Sunnuntaita, juoksua ja synttäriäkin...

Kuva
Tänään piiitkästä aikaa käväisin aamusella juoksemassa. Juoksu tuntui pitkästä aikaa hyvältä, ei sattunut mihinkään ja jalatkin kohtuu iloisesti rullasi alla. Iltapäivää kohden kipu tuohon rintaan palasi, joku siellä ärsyyntyy aina juoksusta, en vain tiedä mikä. Aina vaan tuota selkää tutkitaan, vaikka kipu on rintalastan ja tuon "ylös nousseen" kylkiluun kiinnityskohdassa.. En tiedä mikä siellä on pieleen mennyt. Toiseksi vanhimman kummipoikasen synttäreillä käväisimme, oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa sukulaisiakin :) Ja ihana veljen vaimonen hieroi tuota kipeytynyttä selkää ja niskajumia. Hänellä kyllä on taito kanssa tuohon hommaan hyppysissä, lisäksi vielä fysioterapeutti on ;)... No siis ihan oikeasti on fyssari ja hieroskelee sitten vissiin siinä sivussa välillä :D  Nyt sitten kotoillaan, lapset katselevat vielä dalmatialaiselokuvaa ja pikkuhiljaa valmistutaan alkavaan työviikkoon. Näillä eteenpäin... Tähän tämän päiväisen kesän ja lämmönkaipuuni innoittamana

Lauantai aamuna....

Kuva
Näköjään jää taas ihan vallan viikonloppu painotteiseksi nämä minun kirjoitukseni. Tänään pikkulikka könysi puoli kuuden pintaan kainaloon nukkumaan, enkä sitten enää saanut unta. Ollaanpa sitten molemmat pystyssä. Likka aamupalansa kanssa katsoo Junioria ja minä kökötän koneella. Tosin pesukone on laitettu jo pyörimään. Yritän käynnistellä varovasti lauataita, kun yleensä minulle napsahtaa se migreeni joka armas lauantai, kun olisi aikaa tehdä asioita ja huilata, siivota jne... Siitä sitten meneekin koko viikonloppu pieleen tosi "kivasti", kun toipuilee. Miisukalle sain vihdoin hommattua sen ihanaisen Molon haalarin, jota koko alkutalven olen kuolannut. Haalarista tuo ei niin ole enää välittänytkään, mutta tämän kelpuutti. Molo polaris deers. kuva lainattu netistä. Ensi viikon kalenteria katselin tuossa kahvia keitellessä, tuskanhiki valui vaan selkää pitkin. Niin paljon ja joka päivälle kaikkea. Oma kaulanalueen ultra on maanantaina. Koitan olla kovasti jännittämättä

Aikaisen aamun jälkeistä epämääräistä...

Eli aikainen avausvuoro napsahti maanantaille, siistä syystä mitään kovinkaan järkevää tuskin suustani ulos saan suollettua. Ihan vaan ajattelin kirjotella, että täällä ollaan, väsyneenä tosin, mutta tallessa edelleen ;) Jotain ompelujakin koitin tuossa viritellä viikonloppuna, muttei oikein ottanut vielä tuulta alleen.. Katsotaan, katsotaan... Tarvitsee vissiin tulla sen kevään ja auringon, että energiaa alkaa olemaan edes hitusen enemmän. Kaippa sitä on ihminen tulossa vanhaksi, kun ei enää osaa nauttia talvesta ja syksystä samoin, kuin ennen. Nyt on muutama mennyt niin persiilleen, ettei oikein itsekkään tiedä. No tästä taas eteenpäin....

ihan vaan, muutenvaan

Kuva
Eipä tässä ihmeitä, kunhan jotakin näin sunnuntain ratoksi tänne kirjoittelen. Aavistuksen alkanut ahdistus helpottaa, toiset päivät menevät paremmin, kuin toiset. Pahimpiä ovat nämä lomat ja viikonloput, kun ollaan kotosalla. Töissä on muuta ajateltavaa ja puuhaa. Reippaita aamulenkkejä herra Kuonopään kanssa olen tehnyt, tosin tänäaamuna järvenrantaa kävellessämme olin liki varma, että otsa jäätyy justiinsa, lämpöisestä villamyssystä huolimatta. Aivan hervoton viima puhalteli ja lumi pöllysi. Kaksi pientä puutakin joutui tuulelle antautumaan ja maahan heittäytymään pitkin pituuttaan. Kera 11-pakkasasteen tuo oli aikas vilpoista ulkoilua tuossa viimassa. Ei se sitten tuolla metsässä enää niin tuntunutkaan, tosin jalkakäytävää, kun pätkän kuljimme, oli mahdoton erottaa missä on jalkakäytävän reuna ja missä autotie. Komiat oli kinokset jalkakäytävällekkin tuuli puhallellut. Tätä tuossa mietinkin kävellessäni. Autotiet nimittäin oli aika hyvin puunattu puhtaaksi... Mutta tottahan

Onpas rapsakka keli

Kuva
Viimeistä lomapäivää viedään tänkin talvi/joululoman osalta. Ulkona paukkuu kunnon pakkaset, miltei -20 astetta hipoo mittari ja minä mietin täällä sisällä, että mitä sitä laittaisi päällensä, että koirasen voisi viedä pissalle. Sisälläkään ei meillä mikään päätä huimaavan lämmin ole, mutta siinä 19-20 astetta kuitenkin, eli ihan riittävästi. Huomaa hyvin, kun on pidempään asunut omakotitalossa, jossa siis tätä lämmityslääniä on reilusti ja on tottunut tähän hiukan miedompaan lämpöön, menee sitten visiitille jonnekkin kerrostaloon... Hiki tulee kyllä kohtuu nopsaan, usein lämpötila on kuitenkin siellä 23-25 astetta... huhhuh :) Silloin, kun itse asui kerrostalossa, oli aivan jäässä, kun meni kylään johonkin vanhempaan omakotitaloon, varsinkin talvipakkasilla. No kaikkeen kai tottuu, niinhän sitä sanotaan. Koitan kovasti keksiä itselleni tekemistä, pysyisi ajatukset edes jonkinmoisessa kuosissa, ei hyökyisi päälle jatkuvasti ja ihan kaikki. Tiettyjä asioita en voi ajatella olle

Semmottii tälle vuoden alulle...

Eli uusi vuosi, uudet jutut kai? Juurihoidosta hammaslääkäristä ja tavalliselta lääkäriltä juuri kotiuduin. Solisluun kuopassa olevia patteja ihmeteltiin jälleen ja sitten eteenpäin tutkimuksiin. Näköhäiriöistä lääkäri oli sitä mieltä, että on migreeniä edelleen, on vain muuttanut muotoaan. Aamuöisistä päänsäryistä ei mitään tietoa. Lääkäri oli sitä mieltä, että liittyisivät kuitenkin migreeniin vahvasti. Jotenkin olen vain niin toivottoman väsynyt tähän kaikkeen. Miksei voisi olla edes yksi kivuton vuosi. Sellainen, kuin joskus ennen? Saisi nauttia elämästä, tehdä asioita mistä nauttii, olla lasten kanssa. Ei koko ajan tarvitsisi pelätä uusia sairauksia, hermokipua, joka vaanii tuolla taustalla jatkuvasti välilevynpullistumien vuoksi. Olen niin toivottoman väsynyt, olen alkanut pelkäämään kuolemaa. En niinkään itseni vuoksi, vaan surettaa ajatus, että lapset jäävät ihan yksin. Toki heillä on hyvä isä, rakastava isä. Niin kovasti haluaisin nähdä kuopuksen aloittavan koulun, vanh