Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

nöyryys ja hiljaisuus on valtasi salaisuus

Jep, jep.... Uskonnollisilla laulun sanoilla jälleen aloitan kirjoituksen. Jotkut sanat vaan kertovat niin hyvin tästä peruselämästä. Tässä harkitsin kömpiväni peiton alle maaten, kello ei ole vielä paljoa, mutta jostakin syystä tänään vaan tuntuu kurjalta. Fiilis on ihan jostakin tuolta syvältä. Ei oikein tahdo saada millään sitä ylös nousemaan. Kaikkea pitäisi tehdä, paljon. Koti kaatuu päälle, kaikki asiat, ihan sananmukaisesti. Ei jaksa, ei innosta, ei huvita, mihinkään ei pysty tarttumaan ja vaikka pystyisikin, niin sitten kaikki kaatuu tähän iänikuiseen ajanpuutteeseen tai rahasta johtuvaan vastaavaan tilanteeseen... Lannistunut on ehkä oikea sana. Yleensä olen aika positiivinen ihminen, kaivan, vaikka väkisin itseni ylös sieltä kuopasta, johon kulloinkin kapsahdan. On niin toivoton olo, voimaton, kuten puhelimessa sanoin lapseni psyk.hoitajalle, ei minulla ole enää konsteja, ei yhtään. En tiedä enää mitä teen. Vältän aiheen ajattelua, varsinkin töissä. Aihe on niin arka,

Loma loppuu....mikä loma?

Kuva
Eilen pohdin, kun salilta kotiuduin rankan reenin jälkeen Apulin kanssa(joka olisi kotihommia tehnyt, sen tiedän), että miksi ihmeessä pidän edes lomaa? Toki Vernuli soitti minulle matkalle, kun olin kotiin tulossa, että voiko laittaa ruoan alulle, en uskaltanut antaa lupaa, ettei koko talo pala. On kuitenkin sen verran pieni ja vähän laittanut ruokaa. Kotona odotti kaikki tiskit, pyykit ja muut hommat leväällään. Neljä isoa ihmistä talossa ja yksi pienempi, kaikki röhnöttävät olkkarin sohvilla, syövät ja tuijottavat sekä telkkaria, että puhelimia?!?! Juuri olin illalla sanonut, että meillä EI syödä olkkarissa! Kenellekkään ei ollut tullut mieleen laittaa tiskejä koneeseen tms. Toissapäivänä toin 8-litraa tuoremehua ja saman verran laktoositonta maitoa kaupasta, yksi vajaa tölkki oli kaapissa maitoa tänä aamuna ja mehua saman verran. Kuinka vaikea on juoda janoonsa vettä?? Samaten ruoan suhteen. No tänä aamuna ilmoitin, että tänään en laita ruokaa, en tiskejä tms. Keksikööt itse r

Herra Kädelläsi....

Kuva
Uneen painan pään, kutsut ystäväsi lepäämään, käsi minut kantaa uuteen elämään, ikirauhan antaa, valoon jään.... Aikaa on kulunut, paljon. On ollut kiirettä, no huono selitys, tiedän. On ollut kaikkea ja kaikennäköistä. Olen väsynyt, olen kiukkuinen, olen ilmeisesti jonkin sortin kaatopaikkakin kaikkien ihmisten murheille. Olen ollut sairaana, olen ollut sairaalassa, olen taistellut yhden lapseni hoitoon pääsystä, tuesta ja avusta. Hän on väsynyt tähän kaikkeen, lääkärit pyytelevät anteeksi, että hoitoon pääsy viivästyy. Mitä se auttaa? Ihmiset soittelevat ja soittavat, ovat valmiita neuvomaan, kuinka pitäisi elää tai olla. Tiedän, että olen erittäin hyvä piilottamaan sen, miltä oikeasti tuntuu. Ei sitä kukaan tiedä tai näe. Kun on tällaista "kulissia" pitänyt niin kauan, on siitä naamiosta vaikea luopua. Kun kukaan ei tiedä, mitä sun sisällä oikeasti on, kukaan ei tietenkään osaa suodattaa sitä mitä sinulle lisää tuuppaa. Aina välillä on murtumispiste hyvin lähellä.