Ethän kopioi kuvia ilman lupaamme, toivoo Pikkusukka ja sen äiti.

torstai 31. toukokuuta 2012

Kurrejoustiksesta shortsia...

Ainoa mitä tänään sitten loppupeleissä ehdittiin ompelemaan. Harmillisen vähän ehtii nykyisellään tuota lempipuuhaansa toteuttaa.

Aikas pikaiset versiot tuli.
Valitettavasti resori loppui kesken ja oli pakko lähteä ruokakauppareissulla Eurokankaaseen ;D "voi harmi" :)

No ihan perusshortsit, kuminauhavyötäröllä ja resorit lahkeisiin. Koko eurokankaasta oli loppu tuo ohuempi musta resori, joten jouduin sitten vahvempaa ottamaan. Tuli aikas napakat, joten jätin hieman isommiksi nuo aukot.
Kuvat huonoja, pikaseen tuossa keittiön pikkupöydällä napatut, osassa salama osassa ei. Näköjään resoritkaan eivät näy kunnolla.

Kankaat Metsola, paitsi siis nuo resorit. Kangas joustofrotee.

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Pyykkiapulainen


 Miisukan kanssa pyykkihommia tuossa puuhailtiin. Miisukka on ahkera järjestämään pyykkejä, narulta märkiä takaisin pyykkikoppaan, pöydälle viikatut pinot, jotka kaappiin menoa odottavat on kipattava. Nehän on siis tehty siihen ihan vaan Miisukkaa varten. Saa kaataa, kuten legotornit konsanaan....
Ja pyykkikoppa itsessään on mitä mainioin auto. Sillä kelpaa huristella pupun kanssa ympäri kotia.











tiistai 29. toukokuuta 2012

voihan sniif....




Niin suloinen oli eskarilaisten juhla. Niin upeita esityksiä. Jokainen ihan itse keksitty ja suunniteltu. Vernuli tanssahteli Mustankissan tangoa partnerinsa kanssa ja hienosti meni.
tangoprinsessa
Kyllä oli mahtava poikaystävä häntä tanssittamassa. Meni komiasti kumartamaan, pyysi lupaa saada neitonen tanssiin ja kyynärästä oikeaoppisesti talutti lavalle. Kaksin siellä sitten tanssivat koko juhlasalillisen katsellessa. Ei olisi kyllä itselläni kuusivuotiaana rohkeus tuohon riittänyt.

Upeat taivutukset ja pyörähdykset. Vielä poika saatteli Vernulin paikalleen istumaan ja kiitti kauniisti tanssista, UPEAA sanon minä. Ihania vanhoja kunnon herrasmiehen elkeitä.
miss drama queen

Alle laitan muutaman kotipihassa otetun kuvan neitosesta tangonutturoinen, joissa musta ruusukoriste. Itse esitys on videoituna ihanaan aarrearkistoomme.

Omakin puhe meni kai kohtalaisesti(ilman mikkiä tuskin kukaan mitään kuuli), mutta saatiin reilukaveri kunniakirjat jaettua tänäkin vuonna.

mitähän neitonen haaveilee?

ihanaa kohta on kesäloma edessä, vielä kaksi päivää...


Aikainen lintu madon nappaa

tai jotakin tuon suuntaista...
Meillä nämä aamut tuntuvat vain aikaistuvan ja aikaistuvan koko ajan. Neiti herää jo ennen kuutta, välillä jopa 5.15. Ei siinä mitään, jos itsekkin osaisin nukahtaa, kuten hän klo: 21.00 yöunille, mutta kyllä se venyy mulla sinne vähintään yhteentoista. En ole mikään aamu-uninen ihminen, päin vastoin. Nukun iltaisin helposti ja aamulla, kun herään, pomppaan yleensä samantien ylös.
Tänä aamuna jälleen könytty kuuden jäljestä pystyyn. Neljän aikoihin tyttö tuolla jo toiveikkaana kiljui, jolloin maitopullon kanssa sain hänet onnistuneesti takaisin untenmaille.

Tälle päivälle vaan äitikin toivoi hieman normaalia enemmän unta. On illalla tytön eskarin kevätjuhlat, tytöllä tanssiesitys(mustankissantango) hyvän poikaystävänsä kanssa. Äidin pitäisi vanhempainyhdistyksen puolesta jakaa reilukaveri kunniakirjat, vaan saa nähdä pysyykö silmät auki ja sanat tallessa.... Puhekkin kai pitäisi jaksaa vielä jonkin näköinen rustata tässä päivän aikana.
Nyt viuuuuuhhhh.... herättään tuo pikkuneiti eskarilainen ja päivän touhut alkakoon :)

meidän pöllöjä ompeluksia

ja niitä lisää

maanantai 28. toukokuuta 2012

Vielä muutama tän päivän puistokuva....

Kun aamusta olimme pikkusukan kanssa kerrankin ajoissa liikkeellä. Puistossa ei tosin ollut vielä ketään muuta klo: 8.30 :)
No saimme tunnin verran odotella leikkikamuja puistoon ja siinä hiljaisuudessa nappasin leikkivästä Miisukasta muutaman otoksen.

keinuminenkin on alkanut maistua

Miisa inhosi ennen keinumista

moi!

hiekkaleikit on kivoja

sitten tää kipataan johonkin...hmmm

juomatauko

hörps

mitäs kuvaat?

no hus siitä!

viimeisiä viedään

Viimeinen kouluviikko alkoi. Meidän Isoveli lähti tänään tutustumaan yläasteelle, jonne siis syksyllä olisi tarkoitus mennä.
Äiti täällä haikein mielin muistelee sitä ekaa päivää, kun pojan kouluun saattelin.

Vielä sai pitää kädestä kiinni ja tuota radanvartta pitkin sinneppäin käpsyteltiin, äiti itkuisena ja poika reippaana, joskin mietteliäänä. Nyt se on koluttu läpi. Koko kuusivuotta(seitsemän, jos eskarikin lasketaan) ala-astetta. Taakse jää tuo tuttu ja turvallinen ala-aste.

Äiti koittaa kotonansa kuluttaa aikaa, keksiä tekemistä, ettei ajatukset karkaile tuohon omaan rakkaaseen pieneen mieheen. Haikeus on niin suuri, tuntuu, että se voisi repiä rintakehän hajalle. Itku pyrkii jatkuvasti silmiin.
Valmiiksi jo ikävä sitä pientä pohdiskelevaa miestä, niitä ihania kävelyitä puistoissa, sitä suuren maailman ihmettelyä ja valtavaa intoa oppia ja tutkia uutta. Kuinka aika on kiitävää. Voi, kuinka sitä pitäisi muistaa nauttia siitä ajasta, kun nuo lapset ovat pieniä. Aika on niin ohimenevää, kuin silmänräpäys.


Ja vaikkei se pitkälle menekkään, eikä kotoota pois, silti repii tuo itseään äidistä eroon jatkuvasti enemmän ja enemmän, aikuistumisen vauhti hirvittää. Vielä vajaa viisi vuotta ja Poika on täysi-ikäinen.
Siitä kun Poika syntyi, tuo ensimmäiset viisivuotta tuntui menevän siivillä, kuinka nopeasti aika nyt meneekään.
En ole järki-ihminen, ehen, en sitten alkuunkaan. Koitan sitä puolta aina välillä saada voitolle, ei onnistu, tunteet ne tätä äitiä vie ja pyörittää.

 Vaikka ystävät ihanat auttavat, kuuntelevat ja jaksavat tätä mun vatvomista, ei siinä auta. Ahdistaa valtavasti, on kuin odottaisi jonkun rakkaan kuolemaa, pois menoa.
Vaikka pitäisi se tietää ja kaiketi siihen valmistautuakkin, että pesästähän nuo lentävät, ei sitä tuskan määrää tahdo ymmärtää. Se kasvaa ja kasvaa, puristaa rintaa.
Teini-ikäisen uho ja haukkumisetkaan eivät pysty satuttamaan, suru on ja pysyy. Tuntuu jotenkin niin kovin pahalta päästää tuonne karuun maailmaan. Mitäs sitten, kun sattuukin, jos sattuu pahasti? Jos joku satuttaa ja en voi olla häntä siellä suojelemassa?
Mulla on vaan valmiiksi jo niin kova ikävä......


Pieni mies, sinä naurat aina niin.
Pieni mies, unohdu et kyyneliin.
Pieni mies, sua kauan odotin.
Pieni mies, sinut viimein omistin.
Pieni mies, pieni mies, pieni mies.

Pieni mies, sinun katson kasvavan.
Pieni mies, näen päivän koittavan.
Pieni mies, jolloin seuraani sut saan.
Pieni mies, rinnalleni kulkemaan.
Pieni mies, pieni mies, pieni mies.

Pieni mies, sitä vielä tiedä et.
Pieni mies, miten paljon merkitset.
Pieni mies, olet tärkein päällä maan.
Pieni mies, maailmain saat kukkimaan.
Pieni mies, pieni mies, pieni mies.

Pieni mies, sinun katson kasvavan.

Pieni mies, näen päivän koittavan.
Pieni mies, jolloin jatkat työtä mun.
Pieni mies, jätän kaiken käsiis’ sun.
Pieni mies, pieni mies, pieni mies.

Pieni mies, kun sä kerran vanhenet.
Pieni mies, silloin yksin ole et,
Pieni mies, omat pojat sulla on.
Pieni mies, tiedät mitä onni on.
Pieni mies, pieni mies, pieni mies.

Pieni mies, sinun katson kasvavan.
Pieni mies, näen päivän koittavan.
Pieni mies, jolloin suuri olet niin.
Pieni mies, kasvat isän haaveisiin.
Pieni mies, pieni mies, pieni mies.


torstai 24. toukokuuta 2012

Hiekka tuo ihana kamala riesamme

Puistoilua ja ulkoilua enenemässä määrin.
Sitähän se meidän kevät ja kesä näyttää olevan. Paljoa ei koneelle istahtaa ehdi.
Eilen minun ihana esikoispoika, perheen ainoa poika täytti sen 13-vuotta. Lauantaina sitten juhlitaan, silleen pienessä määrin. olen lapsille ilmoittanut, että kun tulee tuo 10-vuotta täyteen kaffeelle saa tulla, mutten mitään voileipäkakkupullakestejä enää jaksa/viitsi järjestää. Eli siis ihan perus synttärikaffeet. Osa sukulaisista onkin jo ilmoittanut, ettei pääse paikalle, joten pienemmät kekkerit on, kuin normisti.
Koitan kuvatuksiakin sitten niistä tänne jossakin vaiheessa saada. Tää mun hattarapää ei tahdo muistaa koskaan mitä kaikkea tänne olen luvannut laittaa....

Ainakin meillä on ulkoiltu ahkerasti. Miisukan kanssa ollaan puistoiltu, käyty kyläilemässä, eli siis häiriköimässä kaikkia lähialueen ihmisiä, jotka pihoissa on pongattu(varokaa vaan kaikki Järvensivulaiset), käyty kirppispöytää järkkäämässä.
Mitä tää hiekka muka haittaa? Sehän maistuuki ihan hyvälle
Puistoilu kuvia jonkin verran on otettuna. Tässä päivänä muutaman oltu tuossa lähipuistossa ja likka rakastaa riisua kaiken mikä irti lähtee, ihan tiedoksi sillekkin mummolle, joka meitä paheksuen katsoi, kun keskustasta kävelimme, likka ilman lakkia ja ulkona noin 25-lämmintä, olin kyllä lakin laittanut päähän takaisin arviolta noin 20x.
seuraavaan paikkaan MARS!
Hiekkaa, tuota ihanaa kesän tuotetta rapisee sisälle läjäpäin, kun tällaisen vaahtosammuttimen kokoisen ipanan kanssa viettää puistossa näitä kesäpäiviä. Vaikka kotoa lähtiessäsi varmistaisit, että sillä on varmasti taskuttomat ja huputtomat ja suoralahkeiset yms. aukottomat vaatteet yllään, jollakin kumman konstilla se saa varmasti varastoitua sitä ihanaa varisevaa tavaraa johonkin. Ja koskaan sitä ei huomaa, ennen kuin siellä verannalla tai eteisessä. Ei se vahingossakaan rapise siinä kotimatkalla, vaikka kuinka likkaa ja rattaita koittaisit töyssyttää. Eikä siinä, kun sitä nostat/kävelytät sisälle. Mutta auta armias, kun sinne sisälle päästään, jo ropisee!
Mullon tällanen isoveljen vanha potkuauto, aika retee, vaikka on jo 13-vuotta vanha


sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Lasten kanssa puuhailua

Tämä "loma" on ollut lasten kanssa puuhailua piukassa. Lapsilla oli siis myös Helatorstain jälkeinen perjantai vapaana koulusta ja eskarista.
Perjantaina puuhailtiin pihahommia, istutettiin siis niitä kukkia jms.
Lauantaina käytiin ratsastustalleilla. Tytöt, siis nuo kolme keskimmäistä halusivat ratsastamaan ja kaikki kolme sitten tunnin siellä köpsöttelivät kentällä ja maastopolulla.
Vernuli mainion näköinen pienen pörröisen Shettiksen selässä :) Ja hymy loisti, kuin aurinko.
Perheen Isoveljen ja Miisukan kanssa kierreltiin katselemassa tarhoissa ja talleissa olevia heppoja ja muutamaa paikalla viihtyvää tallikissaakin käytiin moikkaamassa.
Ja haarapääskyjä, niitä oli, vaikka kuinka paljon. Miisukka niitä olisi jaksanut ihailla, vaikka kuinka.
Iltapäivä oltiin sitten ulkona ja puuhailtiin siellä.
Tänään kauppareissaamisen jälkeen kotiin, nopsat kinkku-tuorepastat isolla pannulla(Wokkipannu on hyvä tän kokoiselle sakille tehdessä) ja äkkiä viemään kirppikselle kamaa.
Sain Bonukselta ihan hyvän pöydän ja tänään se roudasin täyteen tavaraa. Huomenna täytyy koittaa ehtiä viemään vähän lisää ja järkkäämään. Tänään olin niin viimetipassa liikkeellä, että tuo järjestelypuoli ei oikein sujunut.
Nyt siis lätkimään hintalappusia ja pakkailemaan Miisukan ja kumppaneiden ylimääräisiä kamoja pois nurkista :)

perjantai 18. toukokuuta 2012

Puuhaperjantai

Tänään on puuhailtu, jos jonkinmoista. Aamusella tuli nukuttua neitosen kanssa normaalia pidempään ja päivä alkoi vähän hitaanpuoleisesti.
Perheen Isikin meni töihin muutamaksi tunniksi, joten kuudestaan vieteltiin vapaapäivää lapsosten kanssa.

Iltapäivällä käytiin Miisukan kanssa heittämässä jälleen yksi kaattiskuorma ja samalla reissulla(piti vaan äkkiä ruokakaupassa poiketa) käytiin Bauhaussista hakeen iso pino kukkia, multaa, siemeniä(kukkien ja nurmikon), parit sipulikukat jne...
Tuossa illanratoksi sitten kaikki istuteltiinkin jo maahan ja nurmikkoakin uusilla siemenillä paikkailtiin.

Yksi uusi kukkapenkkikin saatiin aikaiseksi. Täytyy siitä ottaa kuvaa, kun on hieman parempi keli. Nyt tuolla paiskoo vettä ja tuuli vihmoo. Luultavasti kamerakin kieltäytyisi toimimasta tossa kelissä.

Tultiin lapsosten kanssa pihahommista sisälle vasta puoli kymmenen aikaan, kun ensin olimme hyppineet narua ja äiti kaivellut muistinsa kätköistä ihania "hyppyloruja", kuten "nallekarhu, nallekarhu mene sisälle, nosta kätesi, pyöri ympäri jne...." Juu kyllä ihan oikeasti, minäkin hypin narua, rapaiset haisaappaat jalassa loiskuen, isompien lasteni pyörittäessä narua :)
Ja pääsin jopa "sisälle" ihan vauhdista vielä...vautsi :)
Tultiin siis sisälle ja lapset muistivat, vaikka kovasti toivoin etteivät, kun tuon kauhistuttavan kellonajan olin todennut, että äiti on luvannut paistaa iltapalaksi vohveleita...KÄÄK
No eipä mitään, tehtiin muksujen hyvällä avustuksella iso vohvelitaikina, rauta kuumenemaan, hillo pöytään ja njams...
Onneksi valmistuu nopsaan kyseinen eväs :)
Nyt ne tuolla jo nukkua possottavat vanhinta lukuunottamatta, joka vielä tuossa telsua tuijottaa.. Joten ehkä minäkin syvennyn Seppo Jokisen uusimpaan kirjaan "Hervantalainen", on kyllä mun niin suosikki kirjailija, että kieli pitkällä aina odotan uusinta kirjaa ja tänään mieheni sen kaupasta pongasi ja oli ostettava samantien...

Kuva lainattu netistä, mä mitään ehtinyt kuvaamaan, kun ne syötiin samantien

tiistai 15. toukokuuta 2012

Nyt mua vätystää....

Ois aika väsähtänyt olotila.
Päivä puuhailtu kaikenmoista, kaksi hoitolapsosta ollut tän päivän seurana. Toinen vain 4-päivää Miisukkaa vanhempi. Ihana pieni automies. Ei sitä enää muistakkaan, kuinka nuo pienet miehet ovat niin tohkeissaan autoista. Oma "pieni" poika on vasta 13-vuotias :O
Oli ihana katsella, kuinka autot veivät pitkäksi aikaa kaiken huomion. Kuinka pieni mies jaksoi aivan, kuin lumoutuneena ajella pikkuautolla ja katsella, kuinka ne pyörät pyörivät.
Perheen Isikin tuossa illalla pikkuautoja noukkiessaan totesi, että onpas mukava pitkästä aikaa kerätä pikkuautoja lattialta. Ei edes muistanut, koska viimeksi näin olisi ollut.
Mukavasti päivä meni kuitenkin. Toiseksi nuorimmalla oli mukavaa, kun seurana oli häntä vain muutamaa kuukautta nuorempi neitonen. Trampoliini sai varmasti enemmän pomppuja, kuin koko kesänä yhteensä, niin paljon tytöt siellä viihtyivät ja pomppivat.
Illalla oli vielä vanhempainyhdistyksen kokous ja siellä lupauduinkin jakamaan ne eskarin "reilu kaveri" kunniakirjat. Kaikkea sitä tulee luvanneeksi, varsinkin, kun tuota esiintymistä en sitten ollenkaan koskaan jännitä, mitä nyt muuten vaan. No pakkohan se on ja joku puhekkin sitten kehittää....
Vielä kauppaan, postiin ja apteekkin ja kotiin laittamaan porukalle iltapalaa.
Nyt varmaankin saisi sitten mennä kirjan kainaloon tuonne makkariin(mies jatkaa vielä töitänsä tuossa).

zzzzzzzz

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Ihanaa äitienpäivää!



 




Vanhan tarun mukaan Jumala
lähetti enkelinsä maan päälle
ja pyysi tuomaan mukanaan
kolme kauneinta asiaa maanpäältä.

Enkeli valitsi kauneimman kukan,
ihanimman tuoksun ja äidinrakkauden.
Matka takaisin oli pitkä niinpä
kukkanen kuihtui, tuoksu haihtui,
mutta äidinrakkaus kesti
ja sen enkeli ojensi Jumalalle
kauneimpana asiana maanpäältä.