Ethän kopioi kuvia ilman lupaamme, toivoo Pikkusukka ja sen äiti.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Ihanaa joulun aikaa!


Kuva lainattu netistä :)

tiistai 18. joulukuuta 2012

Aamun ompeluksia...

On Miisukalle mekkonen.
Kuvissa vähän rempsallaan henkarissa. Helmassa kaksi kerrosta ohutta babyvakosamettia ja kerros organzaa, "paitaosa" mummun vanha neulepuseron kankaat käytin siihen, hihat velouria. Kaavat omasta päästä :)


askarreltiiin vielä tollanen pieni koriste joulun henkeen :)

maanantai 17. joulukuuta 2012

Porsaita äidin oomme kaikki

Tänään on ommeltu tyttöjen kanssa heidän kavereilleen possuja joululahjaksi. Tytöt haluavat aina antaa jotakin itsetehtyä, mitä pidän todella kivana juttuna. Kauhea näpertäminenhän noissa on, mutta ihan kivaa puuhaa tuo on. Tässä nyt muutama tulos.
Kaavoina käytettiin Tilda kirjasta otettuja kaavoja, joita sitten muokkailtiin, jalkoja, niiden asentoa, vaatteita jne...





sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Pehmeätä, villaista vai mitä se nyt oli?

Olen tässä jouluostoksia koittanut hoidella, muun homman sivussa. Missään mielessä en voi sanoa hommasta pitäväni, en todellakaan.
Ei ole mun juttuni sitten ollenkaan, mutta se nyt ei ollut se juttu..
Vaan tuo järjetön joka suuntaan ryntäilevä päätön kanalauma tuolla kaupoissa. Ja tämä tarjonta??!!??
Olen useaan otteeseen tässä kuluneiden viikkojen aikana pohtinut, että tosiaanko suomalaiset(ja vissiinkin ruotsalaisetkin, kyseisen maan ketjujen tarjonnasta päätellen) viettävät joulua pyjamissa, yöpaidoissa, aamutakit yllä, pörrösukat jalassa, jonka päälle kiskastaan aamutossut? Niin ja sitten kaulahuivi, tumput ja pipo??
Näitä kyseisiä tuotteita nimittäin tursuaa joka ikisen kaupan laarit...
Ja tämä väen määrä, hulluna rynniminen eteenpäin, pakollinen himo törsätä ne vuoden aikana raavitut eurot??!!??
Vähän niinkuin vahingossa jouduimme yhden lahjan takia käymään viikonloppuna Ideaparkissa, kun erästä lelukauppaa ei lähempää löytynyt. Ja tätä kovasti haluttua lelua tietenkään ei myöskään ollut missään lähempänä...
Aivan sairastahan tuo meno oli siellä. Eteenpäin ei tahtonut päästä, saatikka sitten, että olisi pakittanut takaisin kohti ulko-ovia. Massan mukana pakkovyöryi lähimmästä kaupan ovesta sisään, toivoen, että pääsee joskus sinne autollekkin.
Itselleni iski sen sortin ahdistus kyseistä kauppakeskittymää kohtaan, että minua ei varmasti ihan heti sinne uudelleen saa.
Olen siellä useasti toki käynyt ja ihan hyvällä menestyksellä, mutta nyt tuli sellainen NOU; NOU...
Kyllä mä sittenkin haen ne paketit tosta tutusta lähikaupasta(Prismasta) ja loput sitten ihan noilta käsityötoreilta tai myyjäisistä.
meidän Milliys, the pehmeä paketti
Olin tässä myös vajaan viikon elämäni ehkä kauheammassa oksennustauti/migreeni yhdistelmässä.
Nyt alkaa pikku hiljaa voimat palautua, mutta kyllä on ollut tekemistä. Ihan karsea olo ja väsymys kestänyt monta päivää vielä oksentelun ja vessanpöntön halailun jälkeenkin.
Toivottavasti muu sakki ei sairastuisi. Olisi se kurjaakin kurjempaa viettää joulua oksutaudin kourissa.
Tänään muuten saapuivat minun ja Pikkusukan uudet Uggitkin. Mulle ihanat harmaat ja Miisukalle suklaanruskeat. On ne niin pehmoiset ja ihanat.
noi pikkasen piirrellymmät jalat on pikkusukkasen ;)


Jotakin koitan teille tässä vähän jouluisempaakin saada aikaiseksi, kunhan ehätän :) Kyllä sitä täälläkin jotakin joulun valmistelua tehään. Ainakin muksut ovat leiponeet kasapäin piparkakkuja ja piparitalon :)

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Pikkuhiljaa hiipien se joka vuosi tulee.....

Nimittäin joulu. Se lähestyy hiljaa hiipien, tunnelmaa kasvattaen. Musiikkina, valoina, väreinä, tuoksuina, tunteena, niin ennen kaikkea se on tunne, joka asettuu sydämeen pikkuhiljaa...
Itse olen viimeisen päälle joulu ihminen, rakastan joulun tuomaa tunnelmaa, odotuksen tunnetta lasten silmissä.
On ihana rakentaa omille lapsilleen sitä tunnelmaa ja niitä muistoja, joita he sitten aikuisena voivat siirtää kenties eteenpäin, tai joille he voivat rakentaa omat joulunsa ja omat muistonsa, omille lapsilleen :)
Vielä en jaksa miettiä sitä outoa tunnetta, joka hiipii hiljaa mieleen joulun pyhien jälkeen. Toisaalta helpotusta, toisaalta haikeutta, taas yksi joulu mennyt. Mihin kummaan tämä aika menee?
Kuka sitä nielee tällä vauhdilla, mihin kummaan on kadonnut kymmenen vuotta? Mitä ihmettä tapahtuu, aika vain kiitää ohitse kiihtyvällä tahdilla, joulut siinä sivussa.

Itsenäisyyspäivää juhlistimme käymässä veljelläni kylässä. Lisäksi perheen iskä lähti ilotulitusta katsomaan keskustaan lasten kanssa.
Perinteiset linnanjuhlat ja paraati tottakai kuului asiaan.
                                         
Eilen kävimme anoppilassa syömässä. Oli kutsuttu koko porukka, siis mieheni veli ja sisko perheineen. Joten kaikki 13 lapsenlasta oli paikalla ja me kaikki aikuiset tietenkin. Syötiin, juteltiin ja nautittiin vain lasten touhuista. Muutaman sukukuvankin mies sai otettua(niitä en tänne viitsi laittaa) ja lisäksi muutaman yksittäiskuvan..

miisukka poseeraa mummulassa




maanantai 3. joulukuuta 2012

paljon lunta ja pakkasta ja niin joulukuutakin

Tosiaan taas luvattoman pitkää taukoa pitänyt tässä kirjoittelussa.
Talvi on tullut oikein kunnolla myös meille. Tän aamun hyytävä herätys oli pakkasta -22 C. Pikkasen pisti puntit vipattamaan ja pukemaan villapaitaa päälle.
Koitin meidän tämän aamuisesta vieraastakin "lintulaudalla" saada kuvaa, mutta kaveri oli hieman ujo kuvaan. Miltei joka päivä se tuossa hengailee, mutta harvoin sitä ehdin kuvaamaan. Kuva hieman vääristää totuutta, koska ks. lintu on oikeasti reilusti kissaa isompi kooltaan, oikein muhkea (paisti) ;)

herra fasaanihan se siinä. Syksyllä oli vielä rouvakin seurana ja kolme poikasta


Tässä välissä oli nuo joulumyyjäisetkin ja kaikki pöllötkin menivät kaupaksi ja muutama tilauskin tuli lisäksi.
Mullei aina ihan putkeen mee nää kuvaukset, vähän nenua kutittaa tai jotakin Miisukan haliessa, mutta myyjäisiin lähdössä ollaan

äiti ja sen tytär :)
Lumi piristää kummasti mieltä. Tykkään niin kovasti talvesta, ihan mun suosikki vuodenaika. Ei haittaa pakkanenkaan, no joo, ei sitä nyt ihan -22 tarvitsisi olla ihan noin niinku lämmityskustannusten takiakin. Muutoin saa olla juu, ei haittaa :)
Muutaman pakkaskuvan koitin ottaa, muttei ne nyt koskaan kuvissa näytä yhtä hyvältä nuo maisemat, kuin livenä.
Illalla ja yöllä istuin ikkunalla tuijotellen järvelle. Rannan puut kimmelsivät, kuin pienet helmet, kun pakkanen alkoi kiristymään. Satoi pientä utua, joka kimalsi, kuin miljoona hopea hiutaletta, oli niin kaunista...






maanantai 26. marraskuuta 2012

Juhlaa kuvina ja luntakin luvattu

Muutama otos Vernulin kaverisynttäripöydästä ja sitten sukulaissynttäreiltä itse sankarista.
Jäi tuo kuvien otto kyllä ihan vaiheeseen jostakin syystä. En vaan tahdo koskaan muistaa tuota kameraa kaivaa esille.






Positiivista oli tuo säätiedotus ensi viikolle. Lupasivat pakkasta ja luntakin tänne meille.
Kyllähän sitä silloin jossakin vaiheessa tuli jonkin verran, mutta äkkiä tuo vesi sen imaisi lorinana tuonne maan kätköihin.
Into piukeena odotellaan, joskos sitä nyt sitten alkaisi tuprutella oikein kunnolla. Koristeita olen ostellut kohtalaisen säästeliäästi tälle talvelle, mutta nuo tämän vuoden "se juttu" on höyhenet ja niistä värkätyt ihanan pehmoiset kaikki koristukset. On palloja kuuseen, höyhenhelmaisia enkeleitä jne..
Mä olen ihan myyty noihin valkoisiin, huurrettuihin ja hopealta ja helmiltä kimmelteleviin koristeisiin. Voisin huurruttaa joulukuusenikin sellaiseksi utulumiseksi :) Mikä lie lumenpuutteesta johtuva nyrjähdys on iskenyt.
No jos tuo tuleva lumi sitten rauhoittaisi, vai saako sekoamaan kokonaan... sitä sopii miettiä..

mun suosikki koriste, luistimet

ja niitä höyheniä

höyheniä ja blingblingiä

höyheniä ja enkeleitä

illan valaistusta, vaihtoehtona kynttilöille :)

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Vernulin synttärisuunnitelmia ja sellasta

Tässä menneet nämä lähipäivät tuon meidän seiskavuotta juuri täyttäneen neitosen kaveri- ja sukulaissynttäreitä suunnitellen. Perjantaina on sitten nuo likan kovasti odottamat kaverisynttärit. Lauantaina vastaavista juhlista ne sukulaisversiot.

Tuossa 16-päivä kirjoittelin naamakirja päivitykseen tällaista:

"Seitsemän vuotta sitten syntyi maailmaan yhdet kauneimmista kasvoista, jotka olen nähnyt,
 valtavan ihanat, valloittavat hymykuopat, mahtava, jo synnytyslaitoksella saparoille laitettava musta, pitkä, paksu ja pörröinen peikontukka, mun rakas, rakas tyttäreni Vernuli(nimen nyt tähän muutin) ♥"

Kuva: Vernuli neiti joskus silloin ekana kesänään
Ja tässähän tuosta kyseisestä ilopilleristä kuva vuodelta 2006, eli neiti on vissiin joku puolivuotias kai.
 Synttärikuvia sitten tuonnempana :) Kaikkea pinkkiä, vaaleanpunaista ja kimmeltävää veikkaisin :)

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Vähän jouluvaloja ja paljon leikkiruokaa

Tänään oon naputellut pieniä nauloja vanhat ikkunanlistat täyteen, ripustellut jouluisia valoja tai kai nuo ihan pimeänajan piristysvaloja ovat :) Vaihdellut verhoja, sivumennen korjata pläjäytin olkkarin ikkunan ulkopuolenkin repsottavat listat.



Miisukka kävi Vernulin ja iskänsä kanssa katsomassa pukkiparaatia ja joulun avausta tuossa keskustassa ja tästä riitti höpötystä.
Pieni neitonen oli niin intoa piukassa, että! Selitti ja huitoi, kuinka oli piipaa autoa, heppaa, pukkia ja haukkuja. Pukki heilutti ja poliisi täti heilutti ja ja ja...
Hauska, kun tuo sanavarasto ei vielä ihan vastaa nykypäivän standardeja tuolla kaksivuotiaalla ja asiaa olisi, vaikka kuinka paljon.
Välillä toinen oikein tuskastuu, kun ei saa sanottua asiaansa.
Miisukan kanssa tänään istuttu pienen pienten kaffeekuppien kera lattialla. Miisukasta tullut oikein masteri cheffi ;D Ihania herkkuja loihtii esiin noista leikkiruoistaan.
Tässä muutama kuva pikkuneitosen "herkkupuodista". Kassakonekkin olla pitää :)




torstai 15. marraskuuta 2012

Yleistä uupumusta liikkeellä

En tiedä mistä tämä vetämättömyys johtuu. Yleensä syksy on sitä "mun omaani aikaani", vaan nyt tuntuu, kuin räpistelisi kärpäspaperissa kiinni. Ei irtoa, ei lähde lentoon.
Ajatus kyllä lentää, vaan kroppa toimii, kuin ykkösvaihteella, välillä tuntuu, kuin olisi jäänyt käsijarru päälle.
Aamuisin nukun piiiitkään, mikä on itselleni aivan käsittämättömän outoa. En ole ikinä, kuunaan kullan valkeana ollut mikään aamu-uninen ihminen, päin vastoin.
Vitamiinitkin kiltisti olen purkista pistellyt, lenkillä koitan käydä juoksemassa, tosin sekin on nyt jäänyt kertaan viikossa, kun on välillä ollut niin tajuttoman liukasta, ettei noilla minun kesäisillä juoksutossuilla ole tonne enää ilta kuuden jälkeen mitään asiaa, jos meinaa päänsä säilyttää kokonaisena.
Ehkäpä se sitten on kaikessa ahdistavuudessaan taas tämä Marraskuu, pimeä, synkkä ja sateinen. Odotan intona lunta, tykkään kovasti joulusta, tosin hiukan sekin stressiä aiheuttaa, kun omia lapsia on viisi, lisäksi kummilapsiakin on viisi ja itse on kotihoidontuella kotona :/ Ei siinä tee kovasti mieli lähteä shoppaamaan joululahjoja. Varsinkin, kun niiden hinnat nykyisellään on "ihan kohtalaisia".

Iltaisin, kun nukkua pitäisi, ehei en minä mitään nuku. Makaan sängyssä ja plärään (luen) kirjaa, kunnes totean kauhukseni ja harmikseni (hyvää kirjaa ei vaan voi lopettaa kesken) kellon olevan kolme aamuyöllä.
toiset onneksi nukkuu meilläkin
Mä tässä odottelenkin intoa piukassa jo tammikuuta ja paluuta normi arkeen, Miisukan päiväkodin aloitusta ja sitä, että itsekkin pääsee taas töihin. Näin ne ajatukset muuttuu....

maanantai 12. marraskuuta 2012

Sitä märempää tavaraa sieltä vaan tippuu

Taivaan täydeltä satanut jo ties montako päivää. Ulos ei päästä, Canal Digitalia tuijotetaan päivät pitkät. Äääh, ahdistavaa. Ei niinkään äidin mielestä, mutta Miisukassa alkaa sisällä oloilu jo näkyä.
Eilen olimme toki liikkeellä, kun vaareja kävimme onnittelemassa, mutta sisällä siellä kylässäkin oltiin.
Kun sataisi edes lunta. Tuossa vesisateessa ei sinänsä mitään vikaa ole, itse tykkään kovasti syksystä, mutta nuo pienet ihmiset, kun tarvitsevat tuota ulkoilua hieman erilailla, kun me isommat. Ja itse käyn kuitenkin juoksemassa joka ilta, kun vain ehdin, pääsen ja jaksan.
Alla muutama pikainen otos, jotakin ihme kuvatuksia, kun ei nyt muutakaan ole. Tuossa omassa hikilenkin jälkeisessä kuvassa ei kyllä kehumista ole, mutta laitetaan nyt sekin tänne :)
hyvin venyy vielä, ns. salmiakkivenytys, eli jalkapohjat yhteen, kantapäät kiinni(tai mahdollisimman lähelle haaraa), polvia alaspäin, mulla ne putoavat lattiaan, taivutan vielä itseni tuohon päälle, kun muuten ei veny yhtään :) Ja spagaattikin vielä taipui...ohhoh.. yllätin itseni lenkin jälkeen.. No ehkä nuo vuodet Kunfussa, Karatessa ja ratsastamassa ovat tehneet tehtävänsä :)

tiukkaa telkkarin tuijotusta ja ulkona sataa, kuten kuvastakin näkyy :( Järvi ankean harmaana tuijottaa takaisin ikkunasta.
Toivotaan nyt lunta, saisi jouluisemman mielen. Meillä on koululla joulumyyjäiset/kirpputori tässä loppukuusta ja saisi ehkä enemmän ihmisiä liikkeelle kunnon luminen maisema :)

torstai 8. marraskuuta 2012

Päivän ompeluksia pöllömäistä touhua

pöllöjä myyjäisiin

miisukan pöllömäinen velourtunika

mukavaa
Ompeluksien kanssa on mennyt tässä viimepäivät. Ja vielä menee varmasti muutama päivä. Kolmelle koittaa tehdä jotakin mukavaa joulumyyjäisiin ja vaatevarastoa vähän lisätä noille kasvukkaille.
Ja niin ensiviikolla tuo meidän pikkuinen Nauskis, ekaluokkalainenkin täyttää vuosia, kokonaista 7.
Miisukalle tuli päätös päikystä ja aloittelee nyt sitten päivähoidon tammikuussa jo. Itsellä mieli on ihan hyvä, positiivinen, odotan jo oikeastaan ihan innolla työhön pääsyä.
Niin monta vuotta olen kuluttanut kotona kuitenkin jo noiden isompien kanssa.
Ja onhan tuo nyt tuossa ollut jo kuitenkin kotihoidossa 2,5-vuotta hoitoon mennessään, joten en koe asiasta kyllä minkäänmoista omantunnon pistosta.
Ei tämä sakki elä, jos ei tienaa ja saa ruokaa pöytään. Ei jaksa tätä nälkäkuureiluakaan loputtomiin.

Lisää kuvatuksia tulee, kunhan ehdin ja pystyn kirjoittamaan. Usein on joku kiva juttu mielessä ja mietin, että pitäisi tänne se kirjoittaa, vaan sitten ei olekkaan aikaa juuri silloin ja ajatus karkaa taas jonnekkin aivan muualle, vipeltää edellä....