Yleistä uupumusta liikkeellä

En tiedä mistä tämä vetämättömyys johtuu. Yleensä syksy on sitä "mun omaani aikaani", vaan nyt tuntuu, kuin räpistelisi kärpäspaperissa kiinni. Ei irtoa, ei lähde lentoon.
Ajatus kyllä lentää, vaan kroppa toimii, kuin ykkösvaihteella, välillä tuntuu, kuin olisi jäänyt käsijarru päälle.
Aamuisin nukun piiiitkään, mikä on itselleni aivan käsittämättömän outoa. En ole ikinä, kuunaan kullan valkeana ollut mikään aamu-uninen ihminen, päin vastoin.
Vitamiinitkin kiltisti olen purkista pistellyt, lenkillä koitan käydä juoksemassa, tosin sekin on nyt jäänyt kertaan viikossa, kun on välillä ollut niin tajuttoman liukasta, ettei noilla minun kesäisillä juoksutossuilla ole tonne enää ilta kuuden jälkeen mitään asiaa, jos meinaa päänsä säilyttää kokonaisena.
Ehkäpä se sitten on kaikessa ahdistavuudessaan taas tämä Marraskuu, pimeä, synkkä ja sateinen. Odotan intona lunta, tykkään kovasti joulusta, tosin hiukan sekin stressiä aiheuttaa, kun omia lapsia on viisi, lisäksi kummilapsiakin on viisi ja itse on kotihoidontuella kotona :/ Ei siinä tee kovasti mieli lähteä shoppaamaan joululahjoja. Varsinkin, kun niiden hinnat nykyisellään on "ihan kohtalaisia".

Iltaisin, kun nukkua pitäisi, ehei en minä mitään nuku. Makaan sängyssä ja plärään (luen) kirjaa, kunnes totean kauhukseni ja harmikseni (hyvää kirjaa ei vaan voi lopettaa kesken) kellon olevan kolme aamuyöllä.
toiset onneksi nukkuu meilläkin
Mä tässä odottelenkin intoa piukassa jo tammikuuta ja paluuta normi arkeen, Miisukan päiväkodin aloitusta ja sitä, että itsekkin pääsee taas töihin. Näin ne ajatukset muuttuu....

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihanaa aurinkoa, revontulia öisin ja kevättä odotellessa...

Muutama keväthankinta.... Ja hyvää vappua 😁

syyslomaa