Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2016.

Sininen hetki

Kuva
Bussilla köröttelin töistä kotiin. Katselin kaunista lumista maisemaa ja hitaasti pimenevää iltaa. Aamulla oli pimeää, kun töihin lähdin ja taas oli pimeää, kun töistä palasin kotiin. Tuolta bussipysäkiltä, kun kävelin kotiin päin, alkoi olla se, niin kutsuttu sininen hetki. Järven jäällä oli utuista lunta, joka kimalteli, kuin miljoona timanttia. Puiden varjot piirtyivät tummemman sinisinä lumeen. Niin kaunista. Pysähdyin hetkeksi ja vain nautin Tästä luonnon upeasta maiseman maalaamisesta.

Kun lapsi on erityinen

Niin, kuten moni meidän perheen tunteva tietääkin, meillä on erityislapsia perheessä. Taas, kun Tässä olen kirjoittanut sinne, tänne ja tuonne pitkää tekstiä, liittänyt diagnoosi papereita mukaan ja pohtinut sitä, kuinka paljon kaikkea joutuu tekemään erilailla. Ei sitä ajattele tässä tavallisesta arjessa, ei asiat tunnu sen erilaisemmilta, tämä on meidän perusarkea. Joskus herään kuuntelemaan ja miettimään, kun joku valittaa ihan sellaisesta tavallisesta elämästä, ehkä on ollut vähän väsyneempi lapsi, vähän enemmän sairaana tai muuta sellaista. Kun olen oikein väsynyt, niin olisin aikalailla valmis antamaan mitä vaan siitä tavallisesta arjesta. Kun olen päässyt illalla nukkumaan tai nukahtanut soffalle joskus kolmen jälkeen, kun olen puhunut ja puhunut vanhimman lapsen kanssa, koittanut saada sitä ymmärtämään miltä tuntuu, miksi tarvitsee tuntea, miksi ei voi vaan antaa itsensä näivettyä pois. Kun muulla ei ole väliä, kuin aivoilla kuulemma. Kun on omassa maailmassaan, päänsä sis

Sataa sataa ropisee, flunssa korvissa kopisee

Tänäänkään ei päivä tuntunut valkenevan ollenkaan. Salille pitäisi raahautua, vaan ei irtoa. Niin, eikä oikein ehdikään. Eikä kai kipeänä kannata. Huomenna pitäisi repiä itsensä sängystä ylös neljän jälkeen. Olo on pikkasen vaille kuumeinen. Kahdesti sitä tänään mittailin, kun olo oli niin kaamea, korvasta, kun ei 38 asteeseen kipua, niin ei riitä. Verta yskiessä, antibiootteja syöden.  Ei tehoa tähän röhään 😞. No eipä niitä siihen ole määrättykään😏. Muihin vaivoihin. Ulkona on pimeää, synkkää ja sateista. Eilen illalla kuljin pitkin mäkiä ja mantuja kuunnellen luureista Jarkko Aholan upeaa laulua. Niitä harvoja asioita, jotka saa mielen virkeämmäksi. No lopettelen nyt tältä erää tätä valitusvirttä ja painelen maaten. Toivoen, että kuume pysyisi poissa.

marraskuu.... Vettä sataa, koitetaan jaksaa vielä vähän aikaa

Kuva
On todella ankea keli tuolla. Kaikki ihana, mieltä piristävä valkoinen lumi on sulanut pois. Vettä sataa, on harmaata, usvaista, likaista. Mietin itsekseni, että vielä vähän aikaa on jaksettava, vielä muutama päivä madellaan tämän harmauden keskellä eteenpäin. On sen talven vielä tultava takaisin. Olen talvi-ihminen, tykkään pirteästä pakkasesta, reippailen silloin ulkona paljon. Tykkään pukeutua runsaasti, saa ihan luvan kanssa piiloutua paksuihin, lämpöisiin vaatteisiin, saa käyttää pitkiä villasukkia ja toppahousuja, lämpimiä kenkiä ja kaikelta suojaavaa villamyssyä. Nämä ankeuttajapäivät on vain madeltava eteenpäin, oltava tekemättä mitään, annettava niiden lipua ohitse. Ei pysty aloittamaan mitään, kaikki energia on valutettu pois, on kuin räpistelisi kärpäspaperissa, josta ei pääse irti. Kurjinta on se, että syksyllä ja syystalvella olisi kauheasti tekemistä, palavereja lapsien asioissa, töissä pitäisi suunnitella sitä ja tätä, vaan ei pysty tarttumaan mihinkään. Masennusaiko

Syyskuista aamua

Kuva
Miltei unholaan jäänyt koko blogi. Ei ole vaan ehtinyt ja jaksanut kirjoittaa. Ei ole oikeastaan ollut mitään erityistä kirjoitettavaakaan. Tämä kuvassa oleva Pikku neitonen täytti juuri 16-vuotta. Aika on mennyt aivan kiittäen. Syksy on tullut. Tänä vuonna se tuntuu jotenkin erilaiselta. En tiedä onko sitä vaan tullut vanhaksi vai miksi se ei tunnu ollenkaan niin ahdistavalta? Tekemistä on paljon, aivan kuten ennenkin. Ehkä vielä enemmän. Uusi perheenjäsen Kaapo Tiibetinmastiffin pentu pitää mielen virkeänä ja touhua kaiken vapaa-ajan täynnä. Miisukka aloitti konservatoriossa musiikkiopinnot, perheen isoveli on edelleen lukiossa ja perheen isoin sisko ammattikoulu-lukiossa.  Aika kulkee eteenpäin ja koitan kovasti pysyä mukana. Ihanaa syksyä teille sinne ruudun toiselle puolelle. Aamulla oli vilpoista ja komia sumu.

Kesäkuista iltaa

Tässä on taas vierähtänyt aikaa ja paljon. Koulut ovat loppuneet, lapset kesälomilla, Miisukkakin vihdoin tänään jäi lomalle. Itselleni on vielä viikko töitä ja sitten alkaa Loma ja ankara treeni. Ainakin toivottavasti fysiikka kestää suunnitelmat. Tarkoituksena olisi lihasmassaa vähän lisätä ja kehittää kuntoa vielä lisää. En todellakaan halua miksikään langanlaihaksi, siitä on kyllä kokemusta niin paljon nuoruusvuosina, ei muuta, kuin tuuli puhalsi punteissa 😉..Nykyään paljon ihannoidaan laihuutta, itse Tykkään siitä, että on hyvässä kunnossa ja ehkäpä vähän lihaksiakin. No se siitä aiheesta taas. 😀 Mä taidan Tässä painaa pääni tyynyyn ja katsella minkälaisia ohjelmia se nukkumasa tarjoilee tällä erää 😴😴😉

Muutama keväthankinta.... Ja hyvää vappua 😁

Kuva
Pitkä tauko taas. Ei ole ehtinyt tänne päin edes kurkistaa. Tässä muutama kuva uusista kevätjutuista. Vähän haastetta tuo tämä uusi tabletti. Mutta eiköhän tämä tästä. Nopsu popsun ihana kevätpipo kuopuksesta Cientan keltaiset nepparikengät Stockalta, lenkkarit Prisma, valkoiset tennarit puuttuu Papun vohvelimekko, tämäkin kuopuksesta Alban sukkikset Kuopuksesta. On muuten muuttomyynti tarjouksia paljon kehräsaaressa Eurokankaasta kevät ja kesä kankaita/härpäkkeitä. Kummityttö tykkää myös keltaisesta, josko ehtisi jotain ompelemaan Metsolan ihana Pupu Tupuna paita myöskin kuopuksesta. Paljon jäi kuvia puuttumaan, kevättakkia ja popin housuja jne... Laitan taas lisää, kun ehdin. Nyt ulos nauttimaan kevätauringosta ja vähän pihahommiakin. Kukkaset on jo istutettu suurimmaksi osaksi. Samoin perunat ja herneet. Aamun juoksulenkki hölkättynä. Klara vappen ystävät vielä 😁

Ystävänpäivää

Kuva
  Sunnuntaina on siis ystävänpäivä ja myös vaarini 85-vuotis syntymäpäiväjuhla. On jotenkin niin kovin haikeaa aina, kun vaaria menemme katsomaan. Joka kerta hätkähdän, kuinka paljon hän on kutistunut ja muuttunut. Vaari on ollut aina iso mies, leveäharteinen ja kova tekemään työtä. Nuorena ja lapsena paljon tuli mummulassa vietettyä aikaa, vaarin kanssa karhunvatukoita söimme pensaasta, niin että suunpielet oli tummanpunaisina :). Vaari opetti monta tärkeää asiaa luonnosta, eläimistä ja elämästäkin. Ei hän koskaan ollut mikään maailman puheliain mies, tai ainakaan minun muistaakseni, vaan ehkä aavistuksen jäyhä, perus pohjalainen mies. Mutta aina vaarin syliin pääsi istumaan ja juttelemaan mukavia. On hän niin rakas. Onnekseni omat lapsenikin hänet ovat saneet nähdä ja oppia tuntemaan, vaikka hävettävän vähän pääsenkin käymään, kun asumme eri kaupungissa ja minä en edelleenkään autoa aja ollenkaan.  Hyvää ystävänpäivää teille kaikille sinne ruudun toiselle puolelle.  

No ei vieläkään ompeluksia... vaan sitä ajatuksen virtaa

Tässä, kun kuumeessa makaa sängyssä, tai no oikeastaan soffalla, on paljon aikaa ajatella. Kaikki nuo leffatkin on niin sataan kertaan nähty, mitä tuolta telkusta tulee. Olen onnekas, kun olen saanut näin ihanan perheen. Ihania ystäviä ja todella ihania työkavereita. Tänään juuri mietin, kuinka vähään voi olla tyytyväinen ja kuinka paljon olen saanut. Luin taas tänään erästä palstaa, jossa autetaan vähävaraisia tai esimerkiksi sairastumisen vuoksi ahdinkoon joutuneita ihmisiä, perheitä ja valtava ahdistus täytti mieleni. En pysty heitä paljoa auttamaan, mutta aina välillä jotakin. Muutama kymppi rahaa, ruokakassia tai vaikkapa lahjakorttia johonkin kauppaan. Juttelin mieheni kanssa siinä juttuja itsekseni lukiessani ja kerroin, kuinka paljon ahdistaa, kun ei voi enempää auttaa. Välillä ihmettelen, kuinka jotkut voivat ohittaa kaiken tämän hädän ja avun tarpeen vain olan kohautuksella. Keskittyä siihen, että itsellä on kaikki, paljon materiaa ja ehkä vielä enemmän mammonaa. Raha

Palapelimekko

Kuva
Unohdin laittaa kuvaa tästä ompeluksesta, eli palapeli mekkonen ja lisäksi tein leggarit, joissa oli toinen puntti pilkkukangasta ja toinen Aarrekidiä... Katson löydänkö kuvaa niistä :) Leggareista ei löytynyt kuvaa, se siis myöhemmin :) Täytynee katsoa, joskos tässä ehtisi ommella lisääkin...

Muistojen virtaa....

Tässä kotitöitä puuhaillessa alkoi hassusta virrata muistoja nuoruudestani mieleeni. Paljon asioita, joita olin haudannut jonnekkin syvälle mieleeni. Ajattelin kirjoittaa niitä ylös, ennen kuin unohdan ne taas. Eräs pätkä palasi juuri mieleeni... Olen joku yläaste ikäinen, kuuntelen, kun keittiöstä kuuluu kovaa meteliä, on varmaankin ilta/iltapäivä ainakin..  Äitini huutaa jotakin ja hänen silloinen miehensä, rakkaan pikkusiskoseni isä karjuu jotakin... Nappaan siskoa kädestä kiinni ja juoksutan hänet mun huoneeseeni. Olimme muistaakseni leikkimässä olkkarissa joillakin pikkueläimillä. Pikkuveli tulee perässä.  Seuraavaksi muistan, kuinka luen satukirjaa pikkusiskolle ja pikkuveljelleni huoneeni lattialla. Satu oli mun lemppari, muistan vieläkin... Kolme pukkia, nimeltään Mikko. Toisella korvalla kuuntelen koko ajan. Kuuluu kova karjaisu keittiöstä ja minä tyypilliseen tyyliini pelkään, että äidille käy jotakin ja säntään keittiöön. Pistän huoneeni oven perässäni kiinni, pikkuveli

Hyvää alkanutta vuotta 2016

Kuva
Tätä uutta vuottakin tässä päässyt pyörähtämään jo tovi. Töihin palailtiin tuossa loppiaisen jälkeen. Apuli aloitti viimeisen lukukautensa peruskoulussa. Miisukka ilmoitettiin eilen eskariin. Voihan sniif, mihin tämä aika on mennyt. Mun pikkuinen... Kovilla pakkasilla on meitä koeteltu tässä, kolmeakymmentä hipoen menty muutama päivä. Nyt on ollut "vain" -20-22-astetta. Ilkee jo mennä koirankin kanssa tuohon järven jäälle reippailemaan. On sen verran lauhempaa. Kyllä se ikävästi niskaan ja naamaan ottaa, kun sopivasti viima käy, vaikka mitä päälleen pukisi. Tältä aamulta järveltä. Aamulenkkiä herra kuonopään kera Eiliseltä lenkiltä järveltä Vähän tässä koitin ommellakkin, kun Miisukka halusi neuletunikan, jossa olisi hänen unilampaansa??!!?? Hänellä siis on tuollainen Pentikin unilammas, pupun lisäksi unikaverinaan. Ärsyttävintähän tuossa oli se, että tuo silitettävä tukikangas ei tietenkään suostunut tarttumaan tuohon neulekankaaseen. Vaati pientä fu