Hyvää alkanutta vuotta 2016

Tätä uutta vuottakin tässä päässyt pyörähtämään jo tovi.
Töihin palailtiin tuossa loppiaisen jälkeen. Apuli aloitti viimeisen lukukautensa peruskoulussa.
Miisukka ilmoitettiin eilen eskariin. Voihan sniif, mihin tämä aika on mennyt. Mun pikkuinen...

Kovilla pakkasilla on meitä koeteltu tässä, kolmeakymmentä hipoen menty muutama päivä. Nyt on ollut "vain" -20-22-astetta. Ilkee jo mennä koirankin kanssa tuohon järven jäälle reippailemaan. On sen verran lauhempaa.
Kyllä se ikävästi niskaan ja naamaan ottaa, kun sopivasti viima käy, vaikka mitä päälleen pukisi.

Tältä aamulta järveltä. Aamulenkkiä herra kuonopään kera

Eiliseltä lenkiltä järveltä

Vähän tässä koitin ommellakkin, kun Miisukka halusi neuletunikan, jossa olisi hänen unilampaansa??!!??
Hänellä siis on tuollainen Pentikin unilammas, pupun lisäksi unikaverinaan.
Ärsyttävintähän tuossa oli se, että tuo silitettävä tukikangas ei tietenkään suostunut tarttumaan tuohon neulekankaaseen. Vaati pientä funtsaamista miten tuon saa tuohon suoraan aplikoitua...
Näyttää omaan silmään lähinnä teletapilta, mutta tytölle kelpasi :D
Ei se oikein koskaan luonnistu, kun vapaalla kädellä nopsaan piirtää...

Mutta pääasia, että tyttö oli ihan tyytyväinen. Tunikankin kaava oli jotenkin kummallinen. Ihme pötkylä. Tarvitsee vissiin vähän koittaa panostaa tuohon kaavojen suunnitteluun tässä.
Nyt aattelin katsoa, joskos kampaajalla olisi aikaa, veisin pikkusukan sinne. Hiuksia lyhentämään. Miisukalla on edelleen aika ohkaset hiukset johtuen pääasiassa niistä olleista kilpirauhasongelmista, mutta mittaa on alkanut tulla.
Olen aina leikkauttanut meidän tyttöjen hiukset lyhkäiseksi niin kauan, kunnes ovat itse kykeneviä niistä huolehtimaan. Minun mieltymyksieni takia ei tarvitse olla pitkää tukkaa. Laitan sitten omia hiuksiani, jos siltä tuntuu...
Muistan itse lapsena, kun äiti ja mummut ja vaarit halusivat, että minulla on pitkät hiukset. Se oli ihan karseaa. Inhosin hiusten pesua, harjausta ja laittamista. Omistan tällaisen vaaleanihmisen afrotukan, joka oli aina takussa, vaikka kuinka oisi harjannut. Olin tokalla luokalla, kun sain leikkauttaa hiukseni lyhkäisiksi ja voi sitä onnea :)
En halua lapsilleni samaa piinaa, koska eivät hekään siitä nauti, kun hiuksia harjataan ja laitetaan. Eivät ne ole mitään näyttelyesineitä...
Eli siis sitten vasta, kun itse osaavat/pystyvät ne harjaamaan, pidemmät hiukset kiitos.
Toki, jos haluavat pitää pidempänä, sitten olen sanonut, että pitää kestää se hiusten setviminenkin.
Miisukka ainakin haluaa itse, että hiukset leikataan lyhyemmiksi, samoin Vernuli pyytää säännöllisesti, että hiukset leikkautetaan.
Kahdella isommalla on nyt pitkät omasta tahdostaan. Meillä onneksi ei kellään ole koskaan ollut ongelma hiusten kasvu tai paksuus. Vernulillakin oli jo syntyessään hiuksia, vaikka useammalle jakaa... Kasvaa kohisten, kuin suomen metsät :D