Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2016.

Sininen hetki

Kuva
Bussilla köröttelin töistä kotiin. Katselin kaunista lumista maisemaa ja hitaasti pimenevää iltaa. Aamulla oli pimeää, kun töihin lähdin ja taas oli pimeää, kun töistä palasin kotiin. Tuolta bussipysäkiltä, kun kävelin kotiin päin, alkoi olla se, niin kutsuttu sininen hetki. Järven jäällä oli utuista lunta, joka kimalteli, kuin miljoona timanttia. Puiden varjot piirtyivät tummemman sinisinä lumeen. Niin kaunista. Pysähdyin hetkeksi ja vain nautin Tästä luonnon upeasta maiseman maalaamisesta.

Kun lapsi on erityinen

Niin, kuten moni meidän perheen tunteva tietääkin, meillä on erityislapsia perheessä. Taas, kun Tässä olen kirjoittanut sinne, tänne ja tuonne pitkää tekstiä, liittänyt diagnoosi papereita mukaan ja pohtinut sitä, kuinka paljon kaikkea joutuu tekemään erilailla. Ei sitä ajattele tässä tavallisesta arjessa, ei asiat tunnu sen erilaisemmilta, tämä on meidän perusarkea. Joskus herään kuuntelemaan ja miettimään, kun joku valittaa ihan sellaisesta tavallisesta elämästä, ehkä on ollut vähän väsyneempi lapsi, vähän enemmän sairaana tai muuta sellaista. Kun olen oikein väsynyt, niin olisin aikalailla valmis antamaan mitä vaan siitä tavallisesta arjesta. Kun olen päässyt illalla nukkumaan tai nukahtanut soffalle joskus kolmen jälkeen, kun olen puhunut ja puhunut vanhimman lapsen kanssa, koittanut saada sitä ymmärtämään miltä tuntuu, miksi tarvitsee tuntea, miksi ei voi vaan antaa itsensä näivettyä pois. Kun muulla ei ole väliä, kuin aivoilla kuulemma. Kun on omassa maailmassaan, päänsä sis

Sataa sataa ropisee, flunssa korvissa kopisee

Tänäänkään ei päivä tuntunut valkenevan ollenkaan. Salille pitäisi raahautua, vaan ei irtoa. Niin, eikä oikein ehdikään. Eikä kai kipeänä kannata. Huomenna pitäisi repiä itsensä sängystä ylös neljän jälkeen. Olo on pikkasen vaille kuumeinen. Kahdesti sitä tänään mittailin, kun olo oli niin kaamea, korvasta, kun ei 38 asteeseen kipua, niin ei riitä. Verta yskiessä, antibiootteja syöden.  Ei tehoa tähän röhään 😞. No eipä niitä siihen ole määrättykään😏. Muihin vaivoihin. Ulkona on pimeää, synkkää ja sateista. Eilen illalla kuljin pitkin mäkiä ja mantuja kuunnellen luureista Jarkko Aholan upeaa laulua. Niitä harvoja asioita, jotka saa mielen virkeämmäksi. No lopettelen nyt tältä erää tätä valitusvirttä ja painelen maaten. Toivoen, että kuume pysyisi poissa.

marraskuu.... Vettä sataa, koitetaan jaksaa vielä vähän aikaa

Kuva
On todella ankea keli tuolla. Kaikki ihana, mieltä piristävä valkoinen lumi on sulanut pois. Vettä sataa, on harmaata, usvaista, likaista. Mietin itsekseni, että vielä vähän aikaa on jaksettava, vielä muutama päivä madellaan tämän harmauden keskellä eteenpäin. On sen talven vielä tultava takaisin. Olen talvi-ihminen, tykkään pirteästä pakkasesta, reippailen silloin ulkona paljon. Tykkään pukeutua runsaasti, saa ihan luvan kanssa piiloutua paksuihin, lämpöisiin vaatteisiin, saa käyttää pitkiä villasukkia ja toppahousuja, lämpimiä kenkiä ja kaikelta suojaavaa villamyssyä. Nämä ankeuttajapäivät on vain madeltava eteenpäin, oltava tekemättä mitään, annettava niiden lipua ohitse. Ei pysty aloittamaan mitään, kaikki energia on valutettu pois, on kuin räpistelisi kärpäspaperissa, josta ei pääse irti. Kurjinta on se, että syksyllä ja syystalvella olisi kauheasti tekemistä, palavereja lapsien asioissa, töissä pitäisi suunnitella sitä ja tätä, vaan ei pysty tarttumaan mihinkään. Masennusaiko