Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2013.

Askaretta ja hommaa ihan joka lähtöön

Kuva
Loma alkaa meidänkin sakilla lähenemään loppuaan. Puuhaa silti piisaa, vaikka toisille jakaa. Vaikka tuskimpa kukaan haluaa siihen jakoon osallistua :) Pari ulko-ovea odottaa vielä puunsuoja käsittelyä ja hiomista sitä ennen. Yläkerran ikkunanpokat samoin. Parit matotkin vielä on pesemättä, keittiön tuolit maalaamatta. Kellarikerroksessa piisaisi siivottavaa aina pannuhuoneesta autotalliin. No tämä lista varmasti olisi loputon, joten suotta sitä tänne omaksi kiusakseen viitsii laittaa. Kaiken kruunuksi itselläni aloitettiin tänään juurihoitoa hampaaseen, jossa luulin olevan vain ihan normaalin reiän, kun vihloi siihen tapaan. No näillä mennään ja se tehdään mitä ehditään. Pikkusukkanenkin täyttää 3-vuotta virallisesti ensi viikolla ja myöskin juhlat sitten on saman viikon viikonloppuna. Tästä pienestä nyytistä on kasvanut reipas ja päättäväinen tyttönen :) Jotakin tarjottavaakin ilmeisesti pitäisi laittaa miettien. Kovasti en ole vielä asiaa ehtinyt pohtimaan. Ainoastaa

Inspistä jotakin tarvis

Kuva
Ihania kuvia, netistä lainattuja, sisustusta mun makuun, ainakin osittain. Jotakin voisin noista kaikista meillekkin napata :) kuva: Huiskula www.whitepillars.fi Tässä koittanut jostakin saada vähän puhtia tähän alavireeseen, joka aika usein kesän korvilla minut saavuttaa. Syksy ja talvi ihmisenä joudun välillä kesällä pinnistelemään, että saan itseni pidettyä liikkeessä. Tässä kertaa koitan etsiä inspiraatiota tähän kodin värkkäämiseen. Kaipaisi piristystä vähän joka huone. Liian pitkään näyttänyt samalta. On välillä tosi ankeaa, kun poikkeaa kylään jonnekkin vuosien jälkeen ja toteaa, ettei mikään ole muuttunut. Jopa ne samat verhotkin roikkuvat vuodesta toiseen ikkunassa. No ehkäpä se tyyli sopii jollekulle. Itse tarvitsen välillä jotakin muutosta. Jopa kodin siivoaminenkin tuntuu mukavalta sen jälkeen, kun on jotakin kivaa uutta tai järjestys heitetty ihan hurlumhei :) Koitan etsiskellä jotakin kivoja kuvia, vaan enpä tiiä... talo ja koti lehdestä tämä Ko

Parsakaalin syöjä äiti

Kuva
Laitetaan nyt vähän toisenlaistakin postausta välillä näiden ompelupostauksien lisäksi. Kovasti tässä siis edelleen kuntoiltu ollaan ja koitettu treenata kohti syyskuun puolikasta. Jalat pahasti reistaavat ja "penikat" ovat todella kipeät. Välillä ei pysty kunnolla varaamaan jaloilleen, varsinkin tuo vasen jalka. Vatsareeniä olen myös koittanut tehdä ja pienillä painoilla käsiä ja selkää. Toistot, niihin jaksan edelleenkin uskoa. Painoa on nyt lähtenyt viitisen kiloa, joka ei kyllä ole se tavoite. Siis painon pudotus. Olen vain katsonut, että saan proteiinia tarpeeksi lihasmassalle kasvaa ja rasvaa sopivan vähän vatsalle ei anneta kasvun varaa ;) Olo on mahtavan energinen ja jaksaa paljon enemmän, kuin silloin, kun illat notkui soffalla irttaripussin ja voileipien kanssa telsua tuijottaen. Ikinä en ole mikään paikallaan pysyjä ollut ja tästä syystä ehkä välttynyt siltä pahimmalta massankasvulta. Ja ehkäpä tämä perimänä saatu hyvä aineenvahduntakin on osaltaan auttanut as

Tän päivän ompelusaldoa, kirppikselle menossa osa!! Metsola kankaita jälleen

Kuva
Tänään olemme tuon vanhimman neitosen kanssa ahkeroineet kolmella koneella muutamia teeppareita ja mekkosta ja parit housutkin. Mietittiin, että voitaisiin osa viedä kirppiksellekkin, kun Miisukan kaapit eivät kyllä enää samankokoisia Metsoloita kaipaa, ei edes itse ommeltuja. Muutaman Miisukka halusi suoraan itselleen ja päälleen, joten ne siis kuvassa neitosen päällä. Eli muut varmastikkin sitten lähdössä myyntiin Bonukselle sunnuntaina. Eli sinne sitten vaan shoppaamaan ;D Koot tosin näissä on pienehköjä, eli noin 98-104cm. Muutama pieni helistin neliöpipo on tuossa ja monta kassia noiden isompien vaatetta ja tavaraa. Tuossa itse juuri niitä hinnoittelevat omiaan. Saavat sitten itselleen niistä muutaman euron. 

Pari Metsolamekkoa lisää...

Kuva
Eli lintu on velouria ja sydän joustofroteeta. Värinä maukas appelsiinin oranssi :) Lisäilen tähän samaan tekstiin vielä illan aikana noita ompeluksia, jos niitä ehdin valmiiksi saada. Oranssiin sydänmekkoon tein tosiaan tuon resorikauluksen ihan koe mielessä. Muissa tasosaumurilla ommellut reunat ja käänteet, kolmilanka ompeleella. Valitettavasti vaan samanväriset langat on loppu, joten kaikki kolme lankaa on eriväriset ;) Kepuli halusi kanssa ommella ja halusi tehdä pikkusiskolleen ankkapaidan. Taitavana piirtäjänä ja maalarina hän päätti piirtää ankan itse, kun ei mieluista kuvaa mistään löytynyt. Ankka siirtyi vaappumaan ihanan auringonkeltaisen froteepaidan alakulmaan. Vartalon sai vaalenroosasta pilkkukankaasta (tosin ankkaan ei osunut, kuin yksi pilkku) ja jalat sitten oranssista kankaasta. Silitteli sen leikattuaan tukikankaan avulla kiinni ja sitten suoraompeleella paikalleen. Ihan hyvä teos, vaikka onhan tuo tyttönen ennenkin ommellut. Raglanhiha malli tuotti

Pikaisesti sydäntunikaa ja yksi ruskea hippie

Kuva
Aamun ompeluja, pikainen työ, kun tuli fiilis, että täytyy ommella jotakin :) Eli perus college kangasta pehmeäksi sisäpuolelta harjattua puuterisen vaaleanpunaista colitsia oleva tunika. Raglan hihat ja tuohon helmaosan liitoskohtaan halusin jotakin, joten ompelin siihen päälle tuollaisen ohuesta langasta virkatun pitsin. Sydämet ihan vapaalla kädellä piirretty, leikattu puuvilla tilkuista ja silitetty kiinni kaksipuoleisella tukikankaalla. Ommeltu perus suoraompeleella. Koko tässä muistaakseni kaavoissa noin 98cm. Ja kaavat varmaankin alun perin Ottobre lehdestä... Ja tämä. Samoja Metsolan kankaita, kuin aikaisempi punainen Hippie. Kaavan piirsin tuosta Metsolan oranssista hippiestä, joka jo vanha, mutta niin hyvän mallinen. Tämä luultavasti lähtee kyllä tuonne kirppikselle myyntiin, kun meillä  samanlainen ihan oikea aito Metsola on tuolla kaapissa jo :)

Kesälomaa hiljalleen ja haikeana

Kuva
Kesä menee löntystelee pikku hiljaa eteenpäin. Kohta huomataan jälleen, että kouluthan alkavat ihan justiinsa ja päivähoito ja työt...huoh Kovasti haikealla mielellä olen, vaikkakin intoa täynnä tulevasta työstä.  Välillä pohdin kovasti ikää ja sitähän tuntuu tulevan vuosi vuodelta enemmän ja kiihtyvällä tahdilla. Mitä enemmän ikää tulee, sitä nopeammin aika kulkee eteenpäin. Jonnekkin aika katoaa, tuo kummallinen häivähtelevä asia elämässä. Lapset kasvavat isoiksi, pieni mieheni on jo iso, kohta kasiluokkalainen. Hänellä ja minulla oli ennen niin läheiset välit, nyt ei enää mitään puhuttavaa. Tuo ensimmäinen Pieni tyttöni menee jo yläasteelle.  Juuri se potkumopolla ajeli ympäri kotia unissaan, juuri se opetteli ajelemaan pyörällä, kun ei jarruttaa osannut, ajoi päin talon seiniä, jotta vauhti pysähtyy. Salakavalasti joku on vienyt tästä välistä monta monituista vuotta. Koitin palauttaa mieleeni matkan varrelta jotakin. Muistan, kun tuo samainen tyttö lauloi eskarin kevätjuhlas