Ethän kopioi kuvia ilman lupaamme, toivoo Pikkusukka ja sen äiti.

torstai 9. tammikuuta 2014

Ny o juostu :)

Tämmösillä mä juoksen, on kyllä niin mulle sopivat juoksukaverit, musiikin lisäksi :)

Asics Ladies Gel-Nimbus 15 Shoes

Eikä tuo hintakaan enää näytä yhtä pahalta, kuin kesällä, kun nämä ostin :)



Joka ainoa päivä päästelty meneen, niin paljon, kuin sielu sietää. Oikein sairaalta tuntu olo, jos ei pääse juoksemaan.
On se vaan niin mun laji, nautin.
Eilisiä kuusikilsaisen lenkin jälki fiiliksiä alla toiselta palstalta:

Parasta tässä on se, että saan ton selän(toivottavasti) kuntoutettua ja juoksukunnon samalla pikku hiljaa siihen, mitä se olikin silloin keväällä, kun sitä puolikasta varten reenailtiin. Tällä hetkellä mennään ilman mitään isompia tavoitteita, testaillen kropan kestävyyttä. Aikas elastista kamaahan tää  mun kroppa onneksi tuntuu olevan. Hiukan tosin nuo yliliikkuvat nivelet tekevät kiusaa, kuten tänään oikea nilkka juostessa. Meinasi vihjailla, että jalan asento ois väärä. Pehmensin hieman askellusta ja korjasin ojennusta, kipu lähti.

Eli minulla siis viime kesänä ilmeni se välilevynpullistuma alaselässä, vieden pahimmillaan jalat kokonaan alta ja minut Tayssiin neurolle. Lisäksi repesi selkälihas, tummentaen mustelmilla puoli selkää...
Ja alla lisää eilisiä:

Enemmän ehkä olen oppinut tossa juostessa kuuntelemaan kroppaani, ei tartte hampaat irvessä painaa. Alamäet palautellaan ja ylämäessä rytmi on kaikki kaikessa

Mä mietin tänään taas tuli joku mainos, missä oli joku laihdutus systeemi, että miksei ne ihmiset vaan ota itteensä niskasta kiinni, pientä itsekuria ja ala liikkumaan. Sillä putoaa paino, elinikä pitenee, energiataso kasvaa jne... Ja ne endorfiinit... aijai   Ihmettelen aina ihmisten uskoa noihin "ihme pillereihin", kuinka laiskoja voivat olla ne, jotka oikeesti uskovat, että tekemättä mitään voi laihtua?

 Tänään oli suht saman pituinen juoksulenkki, tosin keli aavistuksen kylmempi ja enemmän mäkinen tuo reitti.
On se niin mahtava fiilis. Täytyy nyt toivoa, että ei tulisi enää takapakkeja. Mä tykkään tästä hommasta, mun juttuni on kyllä niin. Nautin siitä tunteesta, kun tänäänkin satoi hiljaa, pisarat putoilivat kasvoille, vilvoittamaan mukavasti :)
Mihinkään ei satu, ei ole mitään lihaspistoja ollut enää, ei hengästytä....

On se kivaa, kun ne jalat vaan rullaa, musa soi ja voi funtsia ihan omiansa I Feel good :D




maanantai 6. tammikuuta 2014

Alkaa olla taputeltuna

Tämäkin loma ja joulupaussi.
Mukavastihan se on tässä kiitänyt ohitse, ei paljoa ole ehtinyt vissiin edes kissaa sanoa.
Toisaalta oikein odotan arjen alkamista ja paluuta siihen normaaliin, joskin tosi väsyttävään ja raskaaseen arkeen.
Siinä on se etu, että lapsilla on parempi rytmitys päivässä, Miisukkakin nukkuu ne päikkärit ja ehkä vähän rauhoittaa sitä iltapäivääkin sitten. Ei käy ihan ylikierroksilla koko likka.

Itse vapaudun ainakin osittain tästä kotiorjuudesta, vaikkakin ne samat hommat mulla on tehtävänä, mutta paljon vähemmän aikaa niiden tekemiseen.
Jotenkin tää loma on mulla aina pelkkää ruoanlaittoa, pyykinpesua ja siivoamista.
Inhoan sotkua ja epäsiisteyttä, joten en vain voi ajatella, kuten monet kehottavat: Ei ne siitä mihinkään karkaa ne tiskit tai pyykit.
Juu ei karkaa, mutta tällä sakilla niitä tulee sitä tahtia, että hukumme likaisiin astioihin ja pyykkeihin aika nopeasti, jos niitä ei laita pois välillä. Eikä loputtomasti ole niitä puhtaitakaan tilalle ottaa kaapista.
Ja tosiaan, nuo eivät tiskeihin koske, ottavat sitten, vaikka noita ns. parempia astioita olkkarin kaapista tai jotakin :)
Menipä tää nyt marmatukseksi, vaikkei se kyllä ollut tarkoitus. Olen kuitenkin tänään niin hyvällä päällä, ettei nyt jaksaisi marmattaa :D
Loistava juoksuvire on palannut, ruokavalio keventynyt ja energiaa pursuaa korvistakin :)
Mukavaa alkavaa arkea!

perjantai 3. tammikuuta 2014

Pari pikaista ompelusta tälle päivälle

Metsolaa oli sen verran vähän, että perus turkoosi velour sai kelvata lisäksi, malli ei oikein tykännyt kuvaamisesta ja irvailu on sen mukaista. kokoa 146cm oli kaavat. Alun perin olen tehnyt nuo kaavat hupparille, mutta eivät nuo niitä käytä, joten tein vaan pitkän paidan.


Perus fleecetunika paitanen, jossa tukikankaalla silitetty ja ommeltu sydän. Kepulikin ompeli siskollensa tunikan vaan sitä ei nyt löytynyt mistään.




torstai 2. tammikuuta 2014

Hyvää alkanutta vuotta ja..

..muutaman asian ajattelin tälle vuodelle taas aloitella.
Eli koitan pikku hiljaa palautella juoksukuntoani, en pysty enää samaan tapaan juoksemaan, kuin ennen välilevynpullistumaa, koska kokonaan tuo ei ole parantunut, eikä tule koskaan parantumaankaan.
Kovasti tärähtävät askeleet tekevät julmetun kipeää selässä. Pikku hiljaa rakennan noita selkärankaa ympäröiviä lihaksia vieläkin paremmiksi. Vatsalihakset minulla on aina olleet hyvät, niitä vaan tarvitsisi vieläkin saada paremmiksi.
Tämä älytön herkkujen mättäminen saa luvan loppua ja jonkinnäköisen juoksutavoitteenkin ajattelin ottaa tuonne loppu kesälle/syksylle, on sitten riittävästi aikaa harjoitella ja kokeilla kestääkö tuo selkä OIKEASTI.
Ompeluhommiaa täytyy ehtiä tekemään enemmän, rakas, rakas harrastus, jolle jää aina vaan vähemmän aikaa.
Lapsille mietin, täytyy jutella onko heillä halua lisätä harrastuksia. Tällä hetkellä karate vie aika paljon kahden keskimmäisen tytön viikosta ja juuri mieheni kanssa juteltiin tuossa, että liikaa ei saa olla missään tapauksessa.
Kun kuitenkin se on vain pieni prosentti, joka oikeasti eri lajeissa kehittyy huipulle, niin ei ole mitään järkeä takoa reeneissä joka päivä tuossa iässä. Itse tiedän, että harmitus on aika iso sitten aikuisena, kun miettii, että mitä sitä on tehnyt koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Reenannut. No mitä siitä on jäänyt käteen? Ehkä vähän parempi kunto, kuin kavereilla ja joku muutama pytty hyllynreunalle...
Esimerkiksi sitten soittotaito taas on hieno juttu ja siitä voi olla hyötyä myöhemminkin, vaikkapa minun ammatissani siitä olisi kovasti hyötyä ;)

Mutta juu, jos itse haluavat harrastaa ja tuntuu mielekkäältä, eikä vie kaikkea vapaa-aikaa, on ihan hyvä juttu. Ja kunhan muistavat, että lapset harrastavat, eli se on heidän juttu ja heitä varten, ei meidän aikuisten. Meillä on sitten omat harrastuksemme, jos siltä tuntuu.
Pikku Miisukalle ehdottelin tuossa eri harrastuksia, kuten telinevoimistelua (jossa isosiskonsa aloitti sunnilleen tuossa iässä ja lopetti sitten joku aika sitten, kun ei tykkää kilpailla, mikä sekin on kumma, että joka jutussa pitää aina kilpailla, ei voi vaan harrastaa), Miisukka itse oli sitä mieltä, että hän haluaa harrastaa, joko puuhun kiipeämistä tai possuilla ratsastusta :D
Ehkäpä siis odotamme vielä muutaman vuoden, tai sitten mietimme kesän jälkeen uudestaan. Käyväthän nuo mun kanssani kuitenkin uimassa.
Vernuli aloittelee kanssa karatea tässä keväällä, kun sinne halusi. Tykkään kyllä ja ei ole koskaan huono juttu, että osaavat sitten itseäänkin puolustaa nuo likat, jos tarve vaatii :)
Mutta palailen taas "linjoille" joskos ehdin jotakin ompelemaan. Kaavoja kyllä kasan piirtelin eilen, mutta tänään ois iso määrä taas muutakin hommaa. Kuten kaatopaikka kuorman vientiä jne...