Hyvää alkanutta vuotta ja..
..muutaman asian ajattelin tälle vuodelle taas aloitella.
Eli koitan pikku hiljaa palautella juoksukuntoani, en pysty enää samaan tapaan juoksemaan, kuin ennen välilevynpullistumaa, koska kokonaan tuo ei ole parantunut, eikä tule koskaan parantumaankaan.
Kovasti tärähtävät askeleet tekevät julmetun kipeää selässä. Pikku hiljaa rakennan noita selkärankaa ympäröiviä lihaksia vieläkin paremmiksi. Vatsalihakset minulla on aina olleet hyvät, niitä vaan tarvitsisi vieläkin saada paremmiksi.
Tämä älytön herkkujen mättäminen saa luvan loppua ja jonkinnäköisen juoksutavoitteenkin ajattelin ottaa tuonne loppu kesälle/syksylle, on sitten riittävästi aikaa harjoitella ja kokeilla kestääkö tuo selkä OIKEASTI.
Ompeluhommiaa täytyy ehtiä tekemään enemmän, rakas, rakas harrastus, jolle jää aina vaan vähemmän aikaa.
Lapsille mietin, täytyy jutella onko heillä halua lisätä harrastuksia. Tällä hetkellä karate vie aika paljon kahden keskimmäisen tytön viikosta ja juuri mieheni kanssa juteltiin tuossa, että liikaa ei saa olla missään tapauksessa.
Kun kuitenkin se on vain pieni prosentti, joka oikeasti eri lajeissa kehittyy huipulle, niin ei ole mitään järkeä takoa reeneissä joka päivä tuossa iässä. Itse tiedän, että harmitus on aika iso sitten aikuisena, kun miettii, että mitä sitä on tehnyt koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Reenannut. No mitä siitä on jäänyt käteen? Ehkä vähän parempi kunto, kuin kavereilla ja joku muutama pytty hyllynreunalle...
Esimerkiksi sitten soittotaito taas on hieno juttu ja siitä voi olla hyötyä myöhemminkin, vaikkapa minun ammatissani siitä olisi kovasti hyötyä ;)
Mutta juu, jos itse haluavat harrastaa ja tuntuu mielekkäältä, eikä vie kaikkea vapaa-aikaa, on ihan hyvä juttu. Ja kunhan muistavat, että lapset harrastavat, eli se on heidän juttu ja heitä varten, ei meidän aikuisten. Meillä on sitten omat harrastuksemme, jos siltä tuntuu.
Pikku Miisukalle ehdottelin tuossa eri harrastuksia, kuten telinevoimistelua (jossa isosiskonsa aloitti sunnilleen tuossa iässä ja lopetti sitten joku aika sitten, kun ei tykkää kilpailla, mikä sekin on kumma, että joka jutussa pitää aina kilpailla, ei voi vaan harrastaa), Miisukka itse oli sitä mieltä, että hän haluaa harrastaa, joko puuhun kiipeämistä tai possuilla ratsastusta :D
Ehkäpä siis odotamme vielä muutaman vuoden, tai sitten mietimme kesän jälkeen uudestaan. Käyväthän nuo mun kanssani kuitenkin uimassa.
Vernuli aloittelee kanssa karatea tässä keväällä, kun sinne halusi. Tykkään kyllä ja ei ole koskaan huono juttu, että osaavat sitten itseäänkin puolustaa nuo likat, jos tarve vaatii :)
Mutta palailen taas "linjoille" joskos ehdin jotakin ompelemaan. Kaavoja kyllä kasan piirtelin eilen, mutta tänään ois iso määrä taas muutakin hommaa. Kuten kaatopaikka kuorman vientiä jne...
Eli koitan pikku hiljaa palautella juoksukuntoani, en pysty enää samaan tapaan juoksemaan, kuin ennen välilevynpullistumaa, koska kokonaan tuo ei ole parantunut, eikä tule koskaan parantumaankaan.
Kovasti tärähtävät askeleet tekevät julmetun kipeää selässä. Pikku hiljaa rakennan noita selkärankaa ympäröiviä lihaksia vieläkin paremmiksi. Vatsalihakset minulla on aina olleet hyvät, niitä vaan tarvitsisi vieläkin saada paremmiksi.
Tämä älytön herkkujen mättäminen saa luvan loppua ja jonkinnäköisen juoksutavoitteenkin ajattelin ottaa tuonne loppu kesälle/syksylle, on sitten riittävästi aikaa harjoitella ja kokeilla kestääkö tuo selkä OIKEASTI.
Ompeluhommiaa täytyy ehtiä tekemään enemmän, rakas, rakas harrastus, jolle jää aina vaan vähemmän aikaa.
Lapsille mietin, täytyy jutella onko heillä halua lisätä harrastuksia. Tällä hetkellä karate vie aika paljon kahden keskimmäisen tytön viikosta ja juuri mieheni kanssa juteltiin tuossa, että liikaa ei saa olla missään tapauksessa.
Kun kuitenkin se on vain pieni prosentti, joka oikeasti eri lajeissa kehittyy huipulle, niin ei ole mitään järkeä takoa reeneissä joka päivä tuossa iässä. Itse tiedän, että harmitus on aika iso sitten aikuisena, kun miettii, että mitä sitä on tehnyt koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Reenannut. No mitä siitä on jäänyt käteen? Ehkä vähän parempi kunto, kuin kavereilla ja joku muutama pytty hyllynreunalle...
Esimerkiksi sitten soittotaito taas on hieno juttu ja siitä voi olla hyötyä myöhemminkin, vaikkapa minun ammatissani siitä olisi kovasti hyötyä ;)
Mutta juu, jos itse haluavat harrastaa ja tuntuu mielekkäältä, eikä vie kaikkea vapaa-aikaa, on ihan hyvä juttu. Ja kunhan muistavat, että lapset harrastavat, eli se on heidän juttu ja heitä varten, ei meidän aikuisten. Meillä on sitten omat harrastuksemme, jos siltä tuntuu.
Pikku Miisukalle ehdottelin tuossa eri harrastuksia, kuten telinevoimistelua (jossa isosiskonsa aloitti sunnilleen tuossa iässä ja lopetti sitten joku aika sitten, kun ei tykkää kilpailla, mikä sekin on kumma, että joka jutussa pitää aina kilpailla, ei voi vaan harrastaa), Miisukka itse oli sitä mieltä, että hän haluaa harrastaa, joko puuhun kiipeämistä tai possuilla ratsastusta :D
Ehkäpä siis odotamme vielä muutaman vuoden, tai sitten mietimme kesän jälkeen uudestaan. Käyväthän nuo mun kanssani kuitenkin uimassa.
Vernuli aloittelee kanssa karatea tässä keväällä, kun sinne halusi. Tykkään kyllä ja ei ole koskaan huono juttu, että osaavat sitten itseäänkin puolustaa nuo likat, jos tarve vaatii :)
Mutta palailen taas "linjoille" joskos ehdin jotakin ompelemaan. Kaavoja kyllä kasan piirtelin eilen, mutta tänään ois iso määrä taas muutakin hommaa. Kuten kaatopaikka kuorman vientiä jne...
Kommentit