Ethän kopioi kuvia ilman lupaamme, toivoo Pikkusukka ja sen äiti.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

hikistä oloa ja olympialaisia

Täällä tuskasteltu helteiden kourissa muutama päivä. Lämpöä piisaa ja hyvähän se tietysti onkin näin kesällä, että sitäkin välillä on, mutta tuon ilmankosteuden kanssa pärjättäisiin kyllä vähemmälläkin.
Mies oli kahden oman ja Poksulin ystävän kanssa mökkeilemässä keskiviikosta lauantaihin ja minä sitten näiden kolmen kanssa kotona. Vernulin uimakoulukin saatiin kunnialla päätökseen ja olimme Miisukan ja Kepulin kanssa siellä seuraa pitämässä viimeisenä uintipäivänä. Hienosti Pikkusukka jaksoi, vaikka miltei neljä tuntia olimme hallissa putkeen.
Seuraavana päivänä lähdimme särkänniemeen päivää viettämään, Särkkäpäivän päätteeksi mies ajeli veneellä mökiltä hakemaan Vernulin ja Kepulin mökille vaarin synttäreitä viettämään.
Tytöt tykkäsivät tästä yllärikyydistä. Harvoin veneellä tulee mökiltä kaupunkiin kuljettua, vaikka taitaa tuo nopsempi konsti olla, kuin autolla kulku ajallisesti.

Ukkosia on piisannut, viimeyö varsinkin oli oikea piinapenkki minulle, ukkosta kammoavalle ihmiselle.
Ensin yksi ukkossolu meni tuosta suht läheltä ohitse ja seuraava tuli heti perässä tuulineen kaikkineen ja tietenkin tästä suoraan ylitse.
Onneksi tänään ei ukkosia näkynyt, vaikka niitä ennusteessa "lupailtiinkin".
Hikinen on kyllä ollut tämäkin päivä. Sisällä hyvin ollaan viihdytty Miisukan kanssa. Itsellä päätä särkenyt nyt kolme päivää ja muutoinkin sisätilat, kun saa mukavan vilpoisiksi ilmalämpöpumppujen viilennystoiminnolla.

Mikäs täällä sisällä on ollessa, kun voi katsoa aamusta iltaan olympialaisia :) tänäänkin surffailin viiden kanavan väliä ja etsin mukavinta katsottavaa. Päädyin purjehdukseen. Ja koskahan viimeksi olen katsonut miesten pyöräilyä neljää tuntia putkeen? :)

Ompelukoneet ja saumurit taas kaivelin tuohon, jos ehtisin jotakin vaatetta tehdä koulun alkuun Vernulille ja Poksulille. Nuo isommat eivät niitä enää oikein kelpuutakkaan...

Miisukalle tilasin talveksi Ticketin Baggien. Yhteen nettikauppaan näkyi jo  saapuneen nuo suosikki haalarini. Otin väriksi pavunruskean. On hieman hintava puku, mutta Vernulilla aikoinaan niin loistavasti palveli pari talvea päikyssä ja kotona ja myin vielä pois, täysin ilman naarmun naarmua tai kulumaa hyvään hintaan.
Ja Vernuli on meidän lapsista ehdottomasti se vilkkain ja eniten vaatteita tuhoava.


Muutama kuva vielä miehen otoksia möksältä ja sitten nukkumaan.





perjantai 27. heinäkuuta 2012

Ihan vain kuvia tällä erää, ne kertokoon puolestaan

Särkkä päivää



ruokataukoa särkästä
uusi unikamu Delfi

halityyny

Riehumista



Niin ja sen verran tekstiä, että ne meidän puuttuvat lapset mökkeilevät. Me nautitaan kesästä ja uimisesta ja särkästä ja luonnosta ja......

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Ihan pihalla...

Todellakin meillä oltu muutama päivä.
Mies jäi lomalle muutamaksi viikoksi ja me ollaan koitettu sitten parhaamme mukaan ehtiä kaattiskuormaa, mökillä oloa, puutarhan perkaamista(joka ei kyllä ihan heti lopu) jne...
Tänään saatiin sentään raivattua yksi kuormallinen kaattiskamaa, sitä tässä talossa tuntuu olevan, vaikka millä mitalla....
Aitaa vähän leikattua, huomenna täytyy toivoa sateetonta päivää, jos sen loppuun saisi hoidettua, samoin ruohonleikkuu jäi vaiheeseen, kun pisarat alkoivat iloisesti ropista päähän.
Mattoa pesty ja pyykkiä läjäpäin. Uimassakin käytettiin lapsilaumaa vielä illalla. Puuhaa piisaa...
Jos huomenna jaksaisi jatkaa nurkkiin kerääntyneen romun hävitystä. Uffi, Pelastusarmeija ja kirppis, kaatopaikka ja keräyspisteet saavat osansa nyt meidän hamstereiden varastoista.

Ei kyllä uskoisi, että juuri tuossa kuukausi sitten veimme sen neljä kuormaa kaatikselle. Silloin jäi homma vaiheeseen ja nyt jatkuu. Alakertaa ja vaatehuonetta ois tarkoitus huomenna raivata.
Autotallia jo kertaalleen tyhjennettiin, mutta eiköhän sieltä vielä yksi kuorma tule. Toisaalta niin ihanaa, saa tilaa ja kaappeihinkin mahtuu  taas se mitä pitäisi, kaiken sen romun ja krääsän sijaan, mikä siellä on majaillut jo kymmenen vuotta...
Paljon löytyy asioita, joita ei ole tarvinnut 15-vuoteen, eikä muuten tarvii jatkossakaan. Ei kaikkea voi säästää muistoksikaan ja muistojen vuoksi, joku roti pitää kai olla siinäkin, vai?

Mutta nyt tää häipyy nukkumatin maille ja jatkaa huomenna hommia, jos pääsee sängystään ylös.
 Selkää jomottaa vietävästi, ilmeisesti aidanleikkuu oksasaksilla,  Sukan antiikkilastensängyn käsin hiominen ja iltainen juoksulenkki, kaikkine lisineen ei ollutkaan ihan niin hyvä juttu.
Ainakin käsien rakkojen määrästä päätellen...
Mukavaa alkavaa viikkoa itse kullekkin... koitan niitä kuviakin saada taas....

torstai 19. heinäkuuta 2012

Taas ne hermot pingottaa...

Jännä homma, kuinka välillä hermot onkin näin pinnassa. Varsinkin tuo meidän tuleva ekaluokkalainen saa välillä hermot niin kireälle, ettei mitään rajaa.
Koko ajan tuossa ihan "iholla". Eli siis aivan vieressä. Ei lähde kulumallakaan. Jos joku syö jotakin on samantien, kuin magneetin vetämänä keittiössä pällistelemässä mitä syöt.
Koko ajan höpöttämässä korvan juuressa, ei hetken rauhaa, ei edes illalla.
Johonkin on kadonnut se rauhallinen hetki illalla ennen nukahtamista tai nukkumaan menoa. Nuo murkkuikäiset pitävät siitä huolen, ettei rauhallista hetkeä ole.
Kun pienemmät saat nukkumaan ja jopa miltei untenmaille siinä 22-aikaan yleensä alkaa pikkuhiljaa väsytystaktiikka toimia. Isommat ryysivät alas, syömään, pällistelemään ja tuijottamaan jonkin ovenkarmin takaa telsua ja kuuntelemaan mitä me yritämme keskustella.
Yleensä tässä vaiheessa olen jo aivan kuitti. Mies on yleensä tullut juuri töistä, koska tekee tällä hetkellä myös tuon iltavuoron, eli se yksi ainoa tuntikin, jonka jaksan sinnitellä ehkä illalla hereillä meidän yhteistä aikaa on tipotiessään.
Olen koittanut, vaikka mitä konsteja, muttei ne tehoa noihin murkkuikäisiin. Ovat luonteeltaan sen verran luupäisiä ja omatahtoisia (keneltäköhän ovat geeninsä perineet) ettei auta. Tänään ihme ja kumma tuo murkkuplikkanen Kepuli kävi suihkussa sentään ennen kymmentä, mutta perheen Isoveli ei ole vielä edes käynyt miettimään iltapalaa tms. Ja kello on kohta puoli kymmenen...
Miisukka pikkusukka huutanut kohta puolituntia tuolla sängyssänsä, jossa välillä olen käynyt tuttia suuhun laittamassa ja plikkaa takaisin nukkuma-asentoon... Ei toivoakaan nukkumisesta...huoh....
Että mä alan oleen taas väsynyt äiti. Odotan, että talo hiljenisi edes hetkeksi. Odotan, että se mieskin tulisi töistä kotiin, vielä ei ole näkynyt ja odotan....niin....jotakin ihmettä tapahtuvaksi....
Poksuli pääsi kaverille yökylään, joten yksi tappelupari vähemmän tälle illalle. Vernuli ja Poksuli  tappelevat jatkuvasti ja kovasti.
Vernuli keksi tämän illan huudon, kiukuttelun ja jalanpolkemisaiheen siitä, kun heitin tyhjän muovisen mehukannun alakertaan vieville rappusille odottamaan aamua. Sitten saa sen pestä ja ottaa leikkiin. Ei käy, ei sitten millään. Raivosi tuossa yläkerran portailla noin sadasta komentamisesta huolimatta, kunnes jälleen avasin hieman reilummin ääntäni ja Vernuli raivosi takaisin.
Turhauttavaa hommaa, meillä ei ole mitään vaikutusta huutamisella, ei nurkkakomennolla, sieltä tullaan vähintään yhtä kovalla uholla, ellei vielä kovemmalla pois, kun lupa on saatu ja raivoaminen jatkuu.....plääh

Eilen Vernuli raivosi jostakin kadonneesta kynästään yläkerran portailla, kunnes nukahti puoleen väliin portaita (tiedoksi, tätä ennen tyttö oli kannettu noin 10x omaan sänkyynsä).
Näiden meidän "normaalien" lapsien lisäksi pitäisi jaksaa noiden kahden erityislapsen kanssa. Luovia, soutaa, huopaa.....
Ei toimi normit heillä ja on vähän vaikeutta välillä saada mitään toimimaan ilman isoa etukäteissuunnittelua.
Turhaudun nykyään ihan liian usein ja turvaudun huutamiseen.
Ei ole oikein voimia, vaikka kuinka yritänkin hienosti uskotella itselleni, että jaksan ja kykenen selviämään itse kaikesta.
Välillä mietin, että tekeekö tuo mies vittuuttaan tätä? On töissä jatkuvasti, vaikka tiedänhän minä kai, että siksi se siellä on pitkää päivää, että toinen pystyy kotona edes jotenkuten sinnittelemään....
Aaargh....
No kaippa mä menen ottamaan tuon Pikkusukan tuohon vielä hetkeksi tepsuttamaan. Ei tuo tunnu nukahtavan taas millään ja yläkerrastakin kuuluu kinastelun ääniä, millä kynillä kukakin piirtää.....WHAT????.... Niidenhän piti nukkua....

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Polskuttelua jiihaa

Tänään ja jo eilenkin olimme uimahallissa. Kyllä kuulitte ihan oikein, keskellä kesää ja me käymme uimahallissa. Syy: Vernulin uimakoulu. Eilen kökötin täysissä tamineissa, lukuunottamatta riisuttuja kenkiä ja sukkia altaan luona odottamassa koko polskimisen ajan. Tänään sitten rohkaistuin itsekkin sinne pikkulasten altaan pohjalle istumaan. Miisukka lähti mukaan ja kivaa tuntui olevan pikkuneidillä.
Myöskin muut plikkaset siellä seurana pulikoivat ja odottelivat Vernulin uimakoulun päättymistä.
Yllättävän leppoisasti Pikkusukka asian otti, vaikka meteli oli melkoinen ja viime kesän jälkeen en ole vettä lähellekkään tahtonut likkaa saada. Järveen koitettu uimaan viedä kerran, jos toisenkin, mutta ei... Karmea korvia raastava karjuminen ja äkkiä pois.

Lopuksi saunottiin naamat punaisiksi ja mehupullon kera pukemaan. Kyllä oli pikkusukka tohkeissaan, kun isi tuli hakemaan. Pomppi paikallaan ilmaan onnesta soikeana. Tietääpä ainakin mihin voimme mennä uudelleen ja pitääkin mennä. Tosin itse siellä ei uitua tule, istuttua altaan pohjassa kyllä senkin edestä.
Ja siellä, kun ei kameraa mukana viitsi kantaa, kuvapuolesta vastaa tällä kertaa meidän perheen täystuho, pikkuriiviö, Milliys Cassius ;)

Mitä, häh, ihan kiltti kissahan minä olen :)


sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Pikkusiskon rippijuhlaa

mummulan koko pihakin juhlisti rippipäivää kukkaloistollaan

ja oli niitä sisälläkin joka pöydällä :)

upeita ja kauniita, erilaisia

niin ihanaa...
poksuli

tytöt lähdössä julimaan



kepuli, poksuli ja vernuli

Olimme tänään juhlistamassa nuorimman siskoni ripille pääsyä.
En valitettavasti hoksannut kysäistä saako muusta juhlakansasta kuvia julkaista, joten laitan tätä omaa sakkia ja muuta kuvattua nyt sitten vaan tänne hiukan tunnelman luomiseksi :)
Eli itse juhlakalustakaan ei ole nyt kuvia :(
äiti tipahti....

Miisukka ihmettelee haukkua

haukkuu....missä olet??

perjantai 13. heinäkuuta 2012

ukkosta ja onnettomuuksia

mahtuu tähän viikkoon.
Meillä päin on ukkostellut muutamaan kertaan vähän enemmän. Harvoin tässä ihan päällä kuitenkaan on.
Lisäksi meidän Poksuli teloi itsensä aikas pahasti tuossa eilen iltapäivällä polkupyörällään.
Kaatui suht lujasta vauhdista alamäessä ja leuka edellä kivetykseen lensi. Toinen uusista etuhampaista on nyt sitten puoliksi tekoversio, yksi hammas tippui kokonaan matkasta. Onneksi oli maitohammas tuo matkasta jäänyt. Aivotärsky ja ruhjeita. Leuka oli auki ja luultavasti leuan kärjestä murtunut,  alahuulessa mojovat haavat, joiden sisältä sitten niitä etuhampaan paloja kaiveltiin.
Onneksi oli kunnon "pottamallin" kypärä päässään. Neurologikin tästä kiitosta antoi Tayssilla, kun tyttöä tutki. Samoin lastenlääkäri ja "yleislääkäri".
Reippaasti tuo tuntuu parantuvan, eikä ulospäin kauheasti mitään näkyvää ole, noita kasvojen ja käsivarsien ruhjeita lukuunottamatta, niin ja polvet, ne polvet....
Uudelleen rakennettua hammasta pitää varoa pari viikkoa ja muutoin ottaa rauhallisemmin viikon verran, joten kaippa se tästä pikkuhiljaa.
Mahtava oli se ihminen, joka tytön jalkakäytävältä noukki. Tyttö makasi maassa, verta tuli suusta ja itku oli kova. Silti kukaan ei pysähtynyt????
Mikä ihmisiä vaivaa. Tämä neljän lapsen äiti, joka Poksulin auttoi kotiin ja vielä pyöränkin hakivat perästä kertoi, että ihmisiä meni ohi, mutta kukaan ei pysähtynyt.
Tyttö luultavasti oli mennyt kaatuessaan tajuttomaksi, eikä edelleenkään muista koko matkasta kaatumakohtaan muuta, kuin lähdön uimahallilta, jätskin haun siwasta ja seuraava muistikuva on maasta ja kauheasta kivusta leuassa.

Ei vaan jaksa ymmärtää, ovatko nykyään ihmiset todella niin itsekeskeisiä ja kylmiä, että kykenevät menevään onnettomuuspaikan ohi, kun vielä näkevät, että kaikki ei ole hyvin, kukaan ei ole VIELÄ pysähtynyt auttamaan????.
Tässäkin kohdassa jalkakäytävä/pyörätie on ajoradan vieressä, joten ei voi olla huomaamatta.
Ja tyttö 9-vuotias...HALOOOOO!!!

En siinä hätäpäissäni tajunnut edes Poksulia auttaneen naisen nimeä pyytää, olisi voinut jotakin kiitosta hänelle keksiä. Ja jos tätä luet, et tiedäkkään, kuinka kiitollinen olen, että pysähdyit auttamaan minun pientä tyttöäni ja soitit minulle. Saimme nopsaan apua tytölle.

Jaha ja taas ukkonen tuppaa niskaan, joten osana omakotiasumisen ihanuutta suljen koneen ja toivotan rauhallista perjantai iltaa itse kullekkin.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

elämätä ja paskamarkkinointia

Mitäs pidätte mun lookista? Entä itse rakentamistani rummuista?

näin niitä soitetaan

makee saundi..

ja siis mähän ihan siististi hoidin tuon veskijutun, mitäs se äiti oikein väittää? Tältä näytän, kun se mut pesi ja puunasi ja laittoi vaipatkin. Ja lisää evästä... On muuten herkkua lihasoppaa...
paskamarkkinoita ois....ois vessan seinät, pönttökin, mutta ulkopuolelta, olkkarin molemmat isot matot, likan vaatteet... Äiti sitten vaan unohti laittaa Pikkusukalle vaipan..huoh
Tyttö oli kyllä hienosti koittanut omatoimisesti pyyhkiä rasuunsa ja kiivetä pöntöllekkin ja sen kyllä huomaa...
Eikä siinä mitään, mutta tää haju...voi tsiisus
Just mä nuo matot tässä pesin, joten pääsevät sitten uudelleen pesulle. Onneksi tuo pesupaikka on tuossa vieressä. 
Vähäksi aikaa iski sellainen totaalinen epätoivo, että mistä mä alotan tän siivoomisen???!!!
 
 
 

tiistai 10. heinäkuuta 2012

mieliala musiikkia

Elokuu - Soutaa Huopaa

Ja monta muuta. Jotenkin....

Aina välillä jotkut kappaleet vaan sopii, toiset ei... Olo vähän, kuin häkkilinnulla...hmmm.. Joku ikäkriisi, vai??!! Aattelin varailla jotakin kylpyläreissua tms. Pakkohan se on saada tääkin pää välillä johonkin muihin ajatuksiin..

Jos sitä hyppäis vaan tohon reggae rekan kyytiin ja silleen ;D 

Veranta pari kuukautta remontin jälkeen






Eli elämää ja silleen, jäljet näkyy ja tuntuu. Järjestystä ei tahdo jaksaa yllä pitää, kun porukka menee ja tulee ovet paukkuen edes takas..

maanantai 9. heinäkuuta 2012

pitäähän se kiukku johonkin purkaa....

Joten tämä päivä on ommeltu hyvin pitkälti.
Ja kiitokseni vielä ihanalle ystävälle, joka jaksoi tänneppäin soitella, vaikka varmasti olisi itselläänkin kädet  täynnä hommia ja muutakin puuhaa. Piristi kummasti, kun sai jutella :)

Laitan alle meidän tän päivän puuhia. Muffinit ja jädet vielä vaiheessa.
Purkki koristeltiin eilen ja tänään se sai täytettä....
Nimittäin....
MANSIKOITA...njam




pitkiä pausseja ja rutkutusta

Nämäkin pitäisi pieniä...huoh
Tulee näköjään pidempiä pausseja näin kesällä tähän blogin väsäämiseen.
On koko ajan hoppua ja puuhaa. Saa nyt nähdä rauhoittuukohan tämä tästä pikkuhiljaa.

Kovasti hermot kihisee aina iltaa kohden, kun koko muksulauma huutaa korvien juuressa. Olisi niin mukava saada edes yksi vapaapäivä vuodessa, mutta meillä tuo on miltei mahdotonta.
Välillä pohdinkin, että olikohan tuo oikea päätös jatkaa hoitovapaata vielä ensi vuoden kesän loppuun asti.
Työ kuitenkin antaa edes jonkinmoista vaihtelua tähän arkeen.
Toisaalta tuossa toissakevään, kun työssä olin, alkoi sekin ottaa voimille ihan hirveästi. Töiden lisäksi jäi vielä kaikki ne kotihommat minulle. Lisäksi oli ne viisi lasta...
Tässä vaiheessa kuulee varmasti, että itsehän ne olet tehnyt. Juu, olen kyllä, mutten tietääkseni yksinäni??!!

On välillä toivottoman vaikea selittää ihmisille, kuinka väsynyt OIKEASTI on. Ja usein vastineeksi kuulee, että juu kyllä minä tiedän tai ymmärrän. Ymmärrätkö oikeasti? Onko sinulla viisi lasta? Tekeekö miehesi kahta työtä ja välillä vielä opiskelee? Hoidatko yksinäsi 250 neliötä taloa, pihan ruohonleikkuineen ja lumitöineen? Onko sinun lapsistasi pari ns. erityislapsia, erityistarpeineen ja kuntoutuksineen?

On vaan niin turhauttavaa, kun tuon vastauksen kuulee, varsinkin kun sen kuulee usein lähipiiristä, ihmiseltä tai ihmisiltä, joilla tietää olevan asian/asiat täysin erilailla. Lapsia on pari. Tukiverkostoa reilusti jne...
Ja sen, kun muistaa varsin hyvin, kuinka helppoa arki oli vielä kahden ja kolmenkin lapsen kanssa. Liikkuminen, matkustelu jne...
Mutta muistattekos nähneenne jossakin mainosta, että tervetuloa huvittelemaan perhelipulla koko päiväksi, 2-aikuista ja 5-lasta??? Ei todellakaan ole. Aina lapsien lukumäärä on ilmoitettu tai sitten lukee alle 6-vuotiaat ilmaiseksi. Suomessa sallittu perhekoko on se 2+2 tai sitten 2+3 maksimissaan :)

Usein on vielä uusperheitä, joilla on ihan niitä kokonaan kahdenkeskeisiäkin viikonloppuja. Silti kuulee, kuinka kovasti on sitä ja tätä... Ja koskaan ei ole kuulemma omaa aikaa...täh? Siis mitä sanoit?
Kun itse ei ole kohta kahteen vuoteen nukkunut, kuin ehkä viisi kokonaista yötä, ilman herätyksiä ja viimeksi ollut ilman muksuja missään vissiinkin Vernulin ollessa vauva, eli noin 6,5-vuotta sitten, niin joskus, ihan vaan joskus tekisi mieleni sanoa jotakin.....

Okei, eiköhän meillä jokaisella varmasti ole oikeus olla väsynyt, eikä se katso lapsien määrää tai talon kokoa. Itse pahan masennuksen olen kahdesti sairastanut ja siitä ylös rämpinyt, joten ei se tarvitse sen ihmeellisempää. Neurologiani lainatakseni, "se voi olla ihan se pieni perusflunssa, joka katkaisee sen kamelin selän". Neurologi oli tätä ennen tutkinut päätäni Tayssissa viikon verran, etsien aivoverenvuodosta aivokasvaimeen. Kerroskuvissakaan ei löytynyt, kuin poskiontelotulehdus. Eli masentua voi, ilman lapsilaumaakin.

Tässä vaiheessa kesää, kun usein alkaa olemaan niin totaalisen väsynyt tähän meteliin. Odottaa vaan, että lapsilla alkaisi koulut ja muut. Saisi edes pienen paussin päivässä. Syksyisin kerään energiaa talvea varten.
Ehkä osittain tästäkin syystä olen enemmän talvi-kevät ihminen. En tykkää auringonpaahteesta, auringonotosta, kuumuudesta, en tykkää uimisesta enkä ötököistä. Mitä minulle siis kesästä jää???
Nautin kyllä luonnon kauneudesta, vesisateesta, usein reippailen koirasen kanssa kunnon lämpimässä kesäsateessa kasvot taivasta kohden ja annan veden valua pitkin kaulaa :)

Loppukesä on ihan siedettävää, kun yöt ovat pimeitä, iltaa kohden viilenee....

Äh tästä tuli jälleen tällainen sekalainen kaiken kattava väsyneen äidin kirjoitus. Mieskin palasi töihin viikon loman jälkeen ja arki ehkäpä tästä palaa ns. normaaliksi pikkuhiljaa :)
Ei osaa tehdä mitään, kun toinen on kotona. Rutiinit sekoittuvat ja koti on kaaoksessa :)




keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Kesää laiskotellen

Kuten ehkä päivityksistäkin huomaa. Meillä vietetään kesää laiskotellen. Mieskin on lomalla vähän aikaa.
Kiirettä ei ole, päivät kulkevat ihanan laiskasti omaa tahtiaan. ASioista nautitaan, ehditään pysähtyä keinuun lukemaan hyvää kirjaa, eilen siihen jopa nukahtamaan onnistuin.
Aurinko hellii kaikkia siitä nauttivia. Itselläni tänään ollut taas kaksi kertaa migreeniä, ei niin kovin kivaa.
Onneksi ilmalämpöpumput viilentävät kodin mukavaksi keitaaksi, sisällä parisenkymmentä astetta lämmintä, ulkona sitten enemmän.
Grillataan, nautitaan, syödään porukalla ja urakalla päärynäjätskiä, niin kesänmakuista :) Ja paljon kuvatuksia. Miisukalla muuten se yksi niistä Noa Noa mekoistaan päällä, mitä tuli shopattua tässä. Samoin Vernulilla.












Janon yllättäessä käyhän se näinkin :)