Ethän kopioi kuvia ilman lupaamme, toivoo Pikkusukka ja sen äiti.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

pitkiä pausseja ja rutkutusta

Nämäkin pitäisi pieniä...huoh
Tulee näköjään pidempiä pausseja näin kesällä tähän blogin väsäämiseen.
On koko ajan hoppua ja puuhaa. Saa nyt nähdä rauhoittuukohan tämä tästä pikkuhiljaa.

Kovasti hermot kihisee aina iltaa kohden, kun koko muksulauma huutaa korvien juuressa. Olisi niin mukava saada edes yksi vapaapäivä vuodessa, mutta meillä tuo on miltei mahdotonta.
Välillä pohdinkin, että olikohan tuo oikea päätös jatkaa hoitovapaata vielä ensi vuoden kesän loppuun asti.
Työ kuitenkin antaa edes jonkinmoista vaihtelua tähän arkeen.
Toisaalta tuossa toissakevään, kun työssä olin, alkoi sekin ottaa voimille ihan hirveästi. Töiden lisäksi jäi vielä kaikki ne kotihommat minulle. Lisäksi oli ne viisi lasta...
Tässä vaiheessa kuulee varmasti, että itsehän ne olet tehnyt. Juu, olen kyllä, mutten tietääkseni yksinäni??!!

On välillä toivottoman vaikea selittää ihmisille, kuinka väsynyt OIKEASTI on. Ja usein vastineeksi kuulee, että juu kyllä minä tiedän tai ymmärrän. Ymmärrätkö oikeasti? Onko sinulla viisi lasta? Tekeekö miehesi kahta työtä ja välillä vielä opiskelee? Hoidatko yksinäsi 250 neliötä taloa, pihan ruohonleikkuineen ja lumitöineen? Onko sinun lapsistasi pari ns. erityislapsia, erityistarpeineen ja kuntoutuksineen?

On vaan niin turhauttavaa, kun tuon vastauksen kuulee, varsinkin kun sen kuulee usein lähipiiristä, ihmiseltä tai ihmisiltä, joilla tietää olevan asian/asiat täysin erilailla. Lapsia on pari. Tukiverkostoa reilusti jne...
Ja sen, kun muistaa varsin hyvin, kuinka helppoa arki oli vielä kahden ja kolmenkin lapsen kanssa. Liikkuminen, matkustelu jne...
Mutta muistattekos nähneenne jossakin mainosta, että tervetuloa huvittelemaan perhelipulla koko päiväksi, 2-aikuista ja 5-lasta??? Ei todellakaan ole. Aina lapsien lukumäärä on ilmoitettu tai sitten lukee alle 6-vuotiaat ilmaiseksi. Suomessa sallittu perhekoko on se 2+2 tai sitten 2+3 maksimissaan :)

Usein on vielä uusperheitä, joilla on ihan niitä kokonaan kahdenkeskeisiäkin viikonloppuja. Silti kuulee, kuinka kovasti on sitä ja tätä... Ja koskaan ei ole kuulemma omaa aikaa...täh? Siis mitä sanoit?
Kun itse ei ole kohta kahteen vuoteen nukkunut, kuin ehkä viisi kokonaista yötä, ilman herätyksiä ja viimeksi ollut ilman muksuja missään vissiinkin Vernulin ollessa vauva, eli noin 6,5-vuotta sitten, niin joskus, ihan vaan joskus tekisi mieleni sanoa jotakin.....

Okei, eiköhän meillä jokaisella varmasti ole oikeus olla väsynyt, eikä se katso lapsien määrää tai talon kokoa. Itse pahan masennuksen olen kahdesti sairastanut ja siitä ylös rämpinyt, joten ei se tarvitse sen ihmeellisempää. Neurologiani lainatakseni, "se voi olla ihan se pieni perusflunssa, joka katkaisee sen kamelin selän". Neurologi oli tätä ennen tutkinut päätäni Tayssissa viikon verran, etsien aivoverenvuodosta aivokasvaimeen. Kerroskuvissakaan ei löytynyt, kuin poskiontelotulehdus. Eli masentua voi, ilman lapsilaumaakin.

Tässä vaiheessa kesää, kun usein alkaa olemaan niin totaalisen väsynyt tähän meteliin. Odottaa vaan, että lapsilla alkaisi koulut ja muut. Saisi edes pienen paussin päivässä. Syksyisin kerään energiaa talvea varten.
Ehkä osittain tästäkin syystä olen enemmän talvi-kevät ihminen. En tykkää auringonpaahteesta, auringonotosta, kuumuudesta, en tykkää uimisesta enkä ötököistä. Mitä minulle siis kesästä jää???
Nautin kyllä luonnon kauneudesta, vesisateesta, usein reippailen koirasen kanssa kunnon lämpimässä kesäsateessa kasvot taivasta kohden ja annan veden valua pitkin kaulaa :)

Loppukesä on ihan siedettävää, kun yöt ovat pimeitä, iltaa kohden viilenee....

Äh tästä tuli jälleen tällainen sekalainen kaiken kattava väsyneen äidin kirjoitus. Mieskin palasi töihin viikon loman jälkeen ja arki ehkäpä tästä palaa ns. normaaliksi pikkuhiljaa :)
Ei osaa tehdä mitään, kun toinen on kotona. Rutiinit sekoittuvat ja koti on kaaoksessa :)




2 kommenttia:

Eefje kirjoitti...

Kommentoinpa, tai jatkan rutkutusta, täältä aidan takaa.


Meillä on tänään huudettu olan takaa, kuulunut varmaan teille asti? Mikä lie kaikkia väsyttää, minua eniten. Sitten taas harmittaa kun huudan, minunhan aikuisena kuuluisi ottaa se järki ensin käteen, vaadin sitä vaan 7, 3 ja 5 vuotiailta vaikka en itsekään osaa. Ai että "elämän parasta aikaa" eletään tässä. Ei se siltä vaikuta.

Minä aina syyllistyn noista lehtiartikkeleista. "Muistakaa ottaa parisuhteelle aikaa vaikka kerran kuussa menemällä jonnekin ja jättämällä lapset hoitoon". Just, joskus päästään jossain käymään, että vielä kerran kuussa? Yöksi pois kotoa ilman lapsia?Ei olla kahdestaan kahdeksaan vuoteen missään oltu. Sentään yksin on päästy.

"Olkaa terveesti itsekkäitä". Voi pyhä jysäys. enhän pääse edes vessassa käymään ettei joku kysy oven läpi jotain. Kun on ilta ja jokainen on kalunnut minut kuiviin omilla vaatimuksillaan, äiti ei jaksa useinkaan toteuttaa itseään.

Voin varsin hyvin maata sohvalla ja seurata miten pyykkipino kasvaa, miäs osallistuu sekä lapsiin ja kodinhoitoon emmekä suorita mitään. Silti yhtä mitäänsanomattomuutta on miedän sirkuksessa. Kasaako sitä tähän kesään ja lomaan jotain tiedostamatonta "kesällä tapahtuu mahtavia asioita" joka sitten kompastuukin omaan mahdottomuuteensa, samaan arkea aamusta iltaan?

Tanttarella kirjoitti...

Tää on niin loistavasti sanottu, kiitokset sinne aidan toiselle puolelle. Piristi ihanasti tätä iltaa, kun kirjoitustasi luin :)
Ja juurikin näin. Vessaan, jos yksin haluaa, saa juosta ja lujaa ja koko vessassa istumisen ajan kuuluu oven takaa armoton huuto ja oven paukutus ;D
Mä koitan olla syyllistymästä pahasti, vaikka välillä tuntuu sellainen pistos tuolla jossakin. Pieni muistutus, että hei sinä, koskas viimeksi olette miehesi kanssa olleet kaksin missään....öööö...jaa-a...
Kai se täällä vähän sama on, odotukset korkealla, niiden toteutus ei sitten ihan niin korkealla :D