Ethän kopioi kuvia ilman lupaamme, toivoo Pikkusukka ja sen äiti.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Taas ne hermot pingottaa...

Jännä homma, kuinka välillä hermot onkin näin pinnassa. Varsinkin tuo meidän tuleva ekaluokkalainen saa välillä hermot niin kireälle, ettei mitään rajaa.
Koko ajan tuossa ihan "iholla". Eli siis aivan vieressä. Ei lähde kulumallakaan. Jos joku syö jotakin on samantien, kuin magneetin vetämänä keittiössä pällistelemässä mitä syöt.
Koko ajan höpöttämässä korvan juuressa, ei hetken rauhaa, ei edes illalla.
Johonkin on kadonnut se rauhallinen hetki illalla ennen nukahtamista tai nukkumaan menoa. Nuo murkkuikäiset pitävät siitä huolen, ettei rauhallista hetkeä ole.
Kun pienemmät saat nukkumaan ja jopa miltei untenmaille siinä 22-aikaan yleensä alkaa pikkuhiljaa väsytystaktiikka toimia. Isommat ryysivät alas, syömään, pällistelemään ja tuijottamaan jonkin ovenkarmin takaa telsua ja kuuntelemaan mitä me yritämme keskustella.
Yleensä tässä vaiheessa olen jo aivan kuitti. Mies on yleensä tullut juuri töistä, koska tekee tällä hetkellä myös tuon iltavuoron, eli se yksi ainoa tuntikin, jonka jaksan sinnitellä ehkä illalla hereillä meidän yhteistä aikaa on tipotiessään.
Olen koittanut, vaikka mitä konsteja, muttei ne tehoa noihin murkkuikäisiin. Ovat luonteeltaan sen verran luupäisiä ja omatahtoisia (keneltäköhän ovat geeninsä perineet) ettei auta. Tänään ihme ja kumma tuo murkkuplikkanen Kepuli kävi suihkussa sentään ennen kymmentä, mutta perheen Isoveli ei ole vielä edes käynyt miettimään iltapalaa tms. Ja kello on kohta puoli kymmenen...
Miisukka pikkusukka huutanut kohta puolituntia tuolla sängyssänsä, jossa välillä olen käynyt tuttia suuhun laittamassa ja plikkaa takaisin nukkuma-asentoon... Ei toivoakaan nukkumisesta...huoh....
Että mä alan oleen taas väsynyt äiti. Odotan, että talo hiljenisi edes hetkeksi. Odotan, että se mieskin tulisi töistä kotiin, vielä ei ole näkynyt ja odotan....niin....jotakin ihmettä tapahtuvaksi....
Poksuli pääsi kaverille yökylään, joten yksi tappelupari vähemmän tälle illalle. Vernuli ja Poksuli  tappelevat jatkuvasti ja kovasti.
Vernuli keksi tämän illan huudon, kiukuttelun ja jalanpolkemisaiheen siitä, kun heitin tyhjän muovisen mehukannun alakertaan vieville rappusille odottamaan aamua. Sitten saa sen pestä ja ottaa leikkiin. Ei käy, ei sitten millään. Raivosi tuossa yläkerran portailla noin sadasta komentamisesta huolimatta, kunnes jälleen avasin hieman reilummin ääntäni ja Vernuli raivosi takaisin.
Turhauttavaa hommaa, meillä ei ole mitään vaikutusta huutamisella, ei nurkkakomennolla, sieltä tullaan vähintään yhtä kovalla uholla, ellei vielä kovemmalla pois, kun lupa on saatu ja raivoaminen jatkuu.....plääh

Eilen Vernuli raivosi jostakin kadonneesta kynästään yläkerran portailla, kunnes nukahti puoleen väliin portaita (tiedoksi, tätä ennen tyttö oli kannettu noin 10x omaan sänkyynsä).
Näiden meidän "normaalien" lapsien lisäksi pitäisi jaksaa noiden kahden erityislapsen kanssa. Luovia, soutaa, huopaa.....
Ei toimi normit heillä ja on vähän vaikeutta välillä saada mitään toimimaan ilman isoa etukäteissuunnittelua.
Turhaudun nykyään ihan liian usein ja turvaudun huutamiseen.
Ei ole oikein voimia, vaikka kuinka yritänkin hienosti uskotella itselleni, että jaksan ja kykenen selviämään itse kaikesta.
Välillä mietin, että tekeekö tuo mies vittuuttaan tätä? On töissä jatkuvasti, vaikka tiedänhän minä kai, että siksi se siellä on pitkää päivää, että toinen pystyy kotona edes jotenkuten sinnittelemään....
Aaargh....
No kaippa mä menen ottamaan tuon Pikkusukan tuohon vielä hetkeksi tepsuttamaan. Ei tuo tunnu nukahtavan taas millään ja yläkerrastakin kuuluu kinastelun ääniä, millä kynillä kukakin piirtää.....WHAT????.... Niidenhän piti nukkua....

5 kommenttia:

Miina. kirjoitti...

Laita napit korviin ja nauti! ;) Siis musiikista...

Tanttarella kirjoitti...

Jeps, iltalenkillä usein laitankin kyllä :) Kotona ei voi, Miisukka sen verran pieni vielä ja sen verran pahantekoihin taipuvainen, että täytyy kuulla mitä puuhaa milloinkin. Muutoin tulee joko ISO pipi tai sitten vaihtoehtoisesti vehnäjauhoilla kuorrutettu kissa tai vessapaperiin kääritty koira ;)

Anonyymi kirjoitti...

No voi sua!

Auttaisko tylytys...jos klo 21 mennessä ei ole iltapalaa syöty, seuraava on aamupala. Ja 21.30 jälkeen, alakertaan ei ole asiaa, jollei ole tulipaloa. Muuten lähtee tietokoneet, namit tms. Selität miten äiti tarviitsee oman lepohetken tai tulee väsymyksestä kiukkuiseksi ja päätä särkee. Tai annat samalla mitalla takas. Kun haluaisivat nukkua menet kertomaan ipanoille pissähädästä, janosta, väärinpäin olevista alkkareista ja liian tuoreesta ruisleivästä joka ei soinnu silmiesi sävyyn... Helppo se on täältä huudella :P

Sukka on tietysti asia erikseen. Miten olis osapäivähoito ja osa-aika duuni? Saisit aikuistakin seuraa.

Saas nähdä kuinka meidän yön käy. Pikkuipana 1v.2kk oksensi juuri sänkyyn. Tultiin illalla mökiltä ja söi ainakin kissannappuloita iltapalakseen...yäk!

Tanttarella kirjoitti...

Onhan se. Tuo osapäivähoito jossakin vaiheessa kävi mielessä. Aikuista seuraa kyllä on. Onneksi..
Meillä muuten Sukka kanssa herkutellut noita Milli-kissan nappuloita useaan otteeseen ja ilmeisen hyviä on....jaiks.. En tiedä mikä ihme viehättää koiran- ja kissan ruoissa noita ipanoita. Omituinen tarve tuntuu olevan mättää niitä suuhunsa.
Meillä nuo kaksi murkkuikäistä ei oikein toimi "normien" mukaan. Varsinkin tuo vanhin.
Paljonlti tunnistan kyllä itseäni hänestä tuon ikäisenä. On tuota tylytystäkin kokeiltu, mutta odottelee sitten, että me nukahdamme ja hakee sen jälkeen syötävää ja avaa koneensa....huoh...
No tuo ukkeli on onneksi nyt parin viikon lomalla, joten saa tässä pikkuhiljaa jotakin tehtyäkkin...

Tanttarella kirjoitti...

...Nii ja poiketakkin saa ;)