Ethän kopioi kuvia ilman lupaamme, toivoo Pikkusukka ja sen äiti.

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Kirppistelyä pahansisuisen prinsessan kanssa

Aivan, niinkuin otsikko antaa ymmärtää, sitä juuri tänään on harrastettu.
Pikkusukka potki, huusi ja sätki, kiljui ja karjui, sen kun pienistä keuhkoista lähti. Oli NIIN nautinnollista kiertää Radiokirppistä. Väkeä tupaten täynnä, vaunujen kanssa ihan painajaismaista kulkea muutenkin.
"Mun pää, vettä, äitiiiii, uuma äällä, jne" Tätä rataa oli koko kirppiskierros. Minä sitten tyynen rauhallisena lykkäsin kärryjä eteenpäin, mulkoilujen saattelemana. Toisaalta olen kyllä niin tottunut jo tähän noiden edellisten kanssa, etten jaksa ottaa mitään paineita. Jos jotakuta häiritsee, menkööt pois.
En pääsisi ikinä mihinkään näiden luupäiden kanssa, jos en kestäisi kiukuttelua ja osaisi virittää viisipiste valjaita seitsemänpiste versioiksi, että pysyvät kyydissä ;)
Mutta juu, teimme me hiukan löytöjäkin:
Miisukan suosikki Puppekirja 2 euroa

Ticketin 128cm takki Vernulille 7 euroa, ei mitään moitittavaa

Poksulille 1 euro

Kivat villahaalari, ei mitään moitittavaa 4 euroa 100cm Sukalle

Vernulille kaksi puolihametta 1 euro ja 2 euroa

joustavaa vakosamettia ompeluun 2,50 150cmx100cm

kaksi osainen Lindexin villa-asu 104cm 1,50e

Me&I:n leggarit 3 euroa ja h&M:n sukkikset 1euroa
Niin ja löysinhän mä Kepulille hienon korutelineen, laitan kuvan alle, jos saan otettua, unohtui vallan.
Käveltiin siitä sitten koskarille, kun kerran Anttilasta oli aloitettu ja Reimatecin talvikintaat sieltä haettu.
koskarilla otin oppia edellisestä "positiivisesta" kokemuksesta ja hain Pikkusukalle pari pillimehua ja (nolottaa tunnustaa) Mäkkärin pikkuranskikset, joita napero sitten naposteli tyytyväisenä kärryissä, äidin saadessa katsella rauhassa vaatteita ja muuta mukavaa. Lindexiltä pari mekkosta tarttui mukaan ja itselle muutamat alusvaatesetit :) Ja kolmekymppinen sattui kohdalle sopivasti, joten vältyttiin kotiin kävelyltäkin :)

tiistai 30. lokakuuta 2012

Lunta otetaan vastaan uudessa haalarissa

Tännekkin vihdoin saatiin sitä paljon kaivattua lunta, josta kylläkin suurin osa on tämän päivän aikana kadonnut maan uumeniin lotisevana purona ja litisevinä lätäköinä.
Voi sitä riemun määrää, kun ulos menimme pikku Miisukan kanssa lunta ihmettelemään. Mitä kumman tavaraa tänne on paiskottu piha täyteen. Omituista valkoista jauhoa, kylmää ja märkää... Omituista :)
Pakkasta oli sen verran mukavasti, että uskalsin Miisukalle laittaa uuden TIcketin haalarin päälle. Hieman omaa hölmöyttäni(ja turhamaisuuttani) väri on todella arka, hento vaaleanpunainen. Mutta haalari on NIIN suloinen. Päähän laitettiin vielä hyvin lämmittävä Lindexin peruspipo. Uusi, mutta tuskin kylmimpien pakkasten kestävä, ainakaan ilman alulakkia.
Ja Reimatecin varellliset talvikengät hoitivat hommansa vallan hyvin.





Kivaa ainakin oli. Iltasella Kepuli vei vielä Pikkusukan pulkkailemaan ulos ja tästäkös se riemu syntyi. Pikkusukka oli niin tohkeissaan, ettei mitään rajaa :)

Kissa Cassius on erikoistunut lintujen vaanimiseen. Nyt, kun lintulauta on jälleen asennettu takapihan kirsikkapuuhun, pääsee kissa tuijottelemaan keittiön ikkunasta kaikki linnut punatulkuista fasaaniin. Totta kyllä, kaikkia näitäkin meidän takapihalla pomppii päivän mittaan. Myös ystävämme kurre oravainen yrittää päästä lintulaudalle mahtavilla pompuillaan :)






maanantai 29. lokakuuta 2012

mä lupaan ja vannon...

kautta kiven ja kannon, että kirjoitan huomenna pitemmän päivityksen :) Mutta tässä siis muutamia kuvia halloween pippaloista... Laitan lisää, kun kuvia saan. Itsestäni ei oikein kunnon kuvaa oo missään.
Oli kyllä mahtavat juhlat kaikkine kauheuksineen. Kiitokseni vaan pippaloiden järjestäjille :)
Näissä kuvissa lähinnä houkuttelevan näköisiä herkkuja ja muutama vieraskin, sekä hieman väsähtänyt emäntä :)


herkkupöytää kaikkine kammotuksineen

kädet (pitsaa)

silmiä ja sormia pikkunälkään

pääkalloisia paloja

aivokakku ja homeinen kakku

juhlapaikan emäntä

makoisa ja houkutteleva booli

Emäntä oli hieman väsynyt

aatelisia vamppyyrisukulaisia



tiistai 16. lokakuuta 2012

väsyneen äidin ahkera apulainen

Taas mennyt tässä luvattoman kauan, kun blogia olen muistanut päivitellä. Jotenkin ihan muissa maailmoissa tämä aika juossut.
Äiteellä täällä hermot paukkuvat harva se päivä. Kiukkuinen hirmu, tunnustan. Iltaisin poden hirvittävän huonoa omaatuntoa jatkuvasta karjumisesta ja ärjymisestäni. Äh, ei vaan jotenkin hermot tahdo millään piisata.
Kauhulla odotan jo alkanutta syyslomaakin. Kuinka ikinä jaksan aamusta iltaan ittekseni kuunnella tätä laumaa?? Normaalisti sentään muutaman tunnin ovat koulussa. Muuten kaikki yleensä menee ihan hyvin, mutta nuo kaksi omilla erityispiirtellään olevaa vie "hieman" aikaa ja sitä energiaakin päivistä.
No päivä kerrallaan. Ehkäpä me askartelemme normaalia enemmän ja otamme hieman lunkimmin. Kun itsellenikin saisin iskostettua asian. Joka päivä EI OLE pakko imuroida ja siivota illalla kaikkea pois lattioilta ja silleen.. Mihinkä sitä tavoistaan pääsee...huoh


Miisukka pikkuinen on kovasti kotileikkejä touhunnut viimeaikoina. Nuket saavat kelpo kyytiä hienoilla synttärilahjaksi saaduilla vaunuilla. Ja kokki kolmonen ahkeroi meille läjäpäin juustoisia voileipiä ja uunissa paistettuja kananmunia ja ties mitä herkkuja. Kahveepannusta saa lorauksen hienoon punaiseen kuppiin, jos kaffeen nälkä yllättää. Ja kuuliaisesti pitää kuppi hörpätä, äänitehosteiden kera tyhjäksi.



Ja hieman jouluompeluksiakin on aloiteltu. Pingviini paitaa tuossa aloittelin turkoosista velourista, mutta nyt juuri ei jaksaminen tahdo riittää.


Aina välillä toivoisin niin kovasti edes yhtä viikonloppua parissa vuodessa, että saisi olla ihan vaan miehen kanssa kahden, tai sitten ihan yksin. Korvat oikein huutavat hiljaisuutta ja lepoa.
Jatkuva ääni ja riitely ja meteli nostaa sellaisen paineen tunteen päähän välillä, että saa miettimään milloinka se venttiili pettää lopullisesti..

Ja Miisukka, kun ei koskaan järjestä meille mitään extraa..


perjantai 12. lokakuuta 2012

Puppulaan ukkumaan ja hihiii

Meidän pikkuinen neitonen lähti eilen illalla mummulaan tai jos Miisukalta kysytään Puppulaan yökyläilemään. Perheen isi oli sopinut kyläilystä alkuviikosta ja päädyimme tähän yöhön, koska perheen äiti alkoi olla "hiukan" väsynyt. Nukuttuna oli noin 4-5 tuntia per yö. Pikkusukka siis edelleenkin viihdyttää meitä jatkuvalla yötouhullansa.
Tänään kauppaan lähdössä, kun olimme ja soittelimme Pikkusukkasen hakuaikaa, Miisukka vain naureskeli isilleen puhelimessa ja  mummu kertoi pitävänsä neitosen mielellään vielä toisenkin yön.
Hetken asiaa pohdittuamme, päädyimme siihen, että asia olkoon niin.
Pikkusukka saa reenata yökyläilyä mummun ja vaarin hyvässä hoivassa. Parin viikon päästä sitten pääsee uudelleen, kun äiti ja iskä ajattelivat lähteä ihan hullunkurisissa vaatteissa aikuisten oikeesti, aikuisten juhliin ;)
Mutta siitä sitten enemmän myöhemmin. Koitan muistaa myöskin kuvata jotakin.

Pikkusukka on ollut vain kertaalleen yökylässä aikaisemmin. Johtuen ehkä siitä, että kovin hankala on järjestää kaikille viidelle lapselle yhtäaikaa hoitopaikkaa ja mitään järkeä ei minun mielestäni ole ollut viedä ns. turhan takia yökyläileen vielä, kun ei oikein asiasta mitään ymmärrä.
Emme ole mitään bilehileitä ja baareja inhoamme molemmat, joten oikeastaan tällaiset "teemabileet" ovat niitä harvoja minne menemme mielellään. Samoin ehkä jotkut kivat illanistujaiset kivalla porukalla.
Minulla varmaan isoin "ongelma" on se, etten kovasti käytä alkoholia ja muut niin tekevät :)
Tai ehkä se tuntuu muita häiritsevän enemmän, se etten ota kovasti mitään ;)


maanantai 8. lokakuuta 2012

Kai sitä leipoakkin pitäisi

magicpoks ghost-overall
Kuva Me&I


Olisi nimittäin lauantaina luvassa ne Me&I-kutsut. En ole omassa kodissani vielä niitä koskaan järjestänyt, mutta enköhän järjestä jatkossa. Tänä vuonna olen kyllä ollut jo useammilla kutsuilla ja ostanutkin aika paljon uuttakin mallistoa. Varsinkin noille isommille lapsille.
Ihania uusia lisäyksiä on mallistoon nyt lokakuun alussa tullut ja niistä haluaisin ainakin tuo haamupaidan ja sen haamuhaalarin.
magicpoks ghosts
Kuva Me&I
   Tässä kovasti olen koittanut pohdiskella mitä ihmettä sinne leipoisin? Pää jostakin syystä ihan tyhjä, ajatus ei kulje. Yleensä ei tuota ongelmia kyseinen askare. Tykkään leipoa niin voileipäkakut, kuin juustokakutkin.
Hiukan myös mietityttää allergiset, onko heitä? No toisaalta ei ne nyt ole sen isommat "kekkerit", joten tuskin se nyt niin tärkeää on.
Tänään on reippailtu keskustassa ja vielä illasta käytiin Vernulin ja perheen Isonveljen kanssa Koivistonkylän prismalla, koivukirppiksellä ja eläinkaupassa. Koivukirppikseltä löysin Miisukalle ihanan Pekka Töpöhäntä kirjan (olen aina rakastanut ks. kirjoja) ja ikivanhan nuppipalapelin, Ihanan nostalginen. Kepulille pongasin Burberryn siistin trikoopaidan.
Tuo on kyllä mahti kirppis tuo Koivu, suosittelen lämpimästi.

perjantai 5. lokakuuta 2012

Tutitonta huomenta :)

Eli meillä ilmeisesti luovuttiin kohtalaisen helposti nyt sitten kuitenkin tuteista.
Pikkusukka muutaman kerran kysellyt niitä, kunnes itse muistaa, että "tutit vauvalle", eli muistaa pakanneensa tutit pois, jotta voidaan antaa ne jollekkin vauvalle.
Kyllä toisena päivänä oli pikkuisen itkuakin ilmassa ja kova halipula ja nuohous, kunnes sitten siitä juttelemalla saatiin asia puitua.
Ei ole tuttia enää.
Ja nyt Miisukkakin itse sanoo jo, että tutit pois, tutti vauvalle.



Juu näin se äiti teki. Mun tutit läks, mutta mä oonkin jo iso...vauva ;)

Miisukka toteaa aina välillä olevansa vauva :) Korjaan asian sanomalla, että sinä olet pieni tyttönen, äidin kultahippunen. Nyt on sitten tyttö alkanut taputtaa itseään vatsaan ja sanomaan, että "äiti, hippu" ;)
On se semmonen, suloisen suukoteltava pikkuinen

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Päivä pohdiskellen ja pikkareita

Tän päivän olen kuluttanut vääntämällä itseni kanssa kättä työhön palaamisesta.  Ja Pikkusukan päikkyyn laittamisesta. Tuo tyttönenhän sinne varmasti olisi enemmänkin, kuin valmis. Kamuja ja puuhaa piisaisi.
Vaan en osaa päättää. Laitoin tänään kaiken varalta päivähoitohakemuksenkin menemään, joskos sille hoitopaikalle olisi sittenkin tarvetta..
Ahdistavaa pohdiskelua. Töihin niin kovasti tekisi mieleni. Kovasti on kyselty ja töitäkin kuulemma olisi. Taloudellisesti helpotus olisi myös tervetullut, kotona pyörin ympyrää, tekemisen puutettako?!? Ei luulisi olevan tän kokoisen perheen ja kodin pyörittämisessä.
No katsotaan, katsotaan.. Ajatuksena ajattelin kysäistä tuolta meidän toiselta mummulta, vieläkö hän olisi halukas Miisukkaa katsomaan tässä silloin tällöin jouluun asti. Hän itse aikaisemmin ehdotti, että voisi ottaa Miisukan hoitoon, ettei tarvitsek kunnalliseen hoitoon viedä.
Aattelin alunperin, että oisin ollut nyt töissä jouluun asti ja sitten jäänyt kevääksi Miisukan kanssa vielä kotiin.
Ehkäpä sitten itsekkin välillä saisi nukuttua, kun ei tarvitsisi murehtia tätä jatkuvaa taloudellista kaaosta ja kotona oloaan.
Ja toisaalta, ehkä sitä saa edes joskus olla sen verran itsekäskin, vai saako??!!?? Tuntuu, että aina menee kaikki muut asiat oman perheen ja varsinkin oman itsensä hyvinvoinnin edelle.
Ehkä se tässä iässä on vaan opeteltava. Jos ei jaksa kotona, sitten mennään töihin. Oli syy sitten korvien välissä tai rahapussissa. Ei se tee kenestäkään parempaa äitiä, että kiskoo itsensä äärirajoille kotona, jos ei jaksa.
meidän "pikku" kissamme, Milli nimen voisi ehkä vaihtaa Maksiksi :)

Pikkusukan kanssa jatkettu pottareenejä ja tutitkin pakattiin tänään pois. Pieneen kenkälaatikkoon tyttö ne tarmokkaana pakkasi ja sanoi, että vauvalle tutit. No saa nähdä mikä huuto/itkupotkuraivarit yöllä tulee, kun tuttia ei löydykkään sängystä tuttuun tapaan.
Olen koko päivän koittanut itseäni tsempata asian suhteen, ole vahva, pysy nyt asian takana!
Tässä vaiheessahan se vielä on helppoa, tiedän! Mutta yöllä on toinen ääni kellossa.

 Tässä edelleenkin yhtä "hyvin" ja "makoisasti", kun meillä nukutaan Miisukan toimesta, kuin ennenkin, yöllä ei tuo itsekuri ole parhaimmillaan. Usein se alkaa lepsumaan siinä viidennen herätyksen kohdalla...PLAAH!!

Neiti sai tänään jalkaansa ekaa kertaa suloiset sydänpikkarit. Koko päivä meni hienosti ilman vaippaa. Ahkerasti potalla käyden. Pikkarit tosin riisuttiin aina kokonaan pois sinne mentäessä ??!!??
On se mainio plikka ja kasvaa niin maan nopsaan...
Tämän näköinen "rasupää" meillä meni koppoti koppotia

Kippistä, pikkasen on tää naamakin putsaamati ;)