Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2016.

Ystävänpäivää

Kuva
  Sunnuntaina on siis ystävänpäivä ja myös vaarini 85-vuotis syntymäpäiväjuhla. On jotenkin niin kovin haikeaa aina, kun vaaria menemme katsomaan. Joka kerta hätkähdän, kuinka paljon hän on kutistunut ja muuttunut. Vaari on ollut aina iso mies, leveäharteinen ja kova tekemään työtä. Nuorena ja lapsena paljon tuli mummulassa vietettyä aikaa, vaarin kanssa karhunvatukoita söimme pensaasta, niin että suunpielet oli tummanpunaisina :). Vaari opetti monta tärkeää asiaa luonnosta, eläimistä ja elämästäkin. Ei hän koskaan ollut mikään maailman puheliain mies, tai ainakaan minun muistaakseni, vaan ehkä aavistuksen jäyhä, perus pohjalainen mies. Mutta aina vaarin syliin pääsi istumaan ja juttelemaan mukavia. On hän niin rakas. Onnekseni omat lapsenikin hänet ovat saneet nähdä ja oppia tuntemaan, vaikka hävettävän vähän pääsenkin käymään, kun asumme eri kaupungissa ja minä en edelleenkään autoa aja ollenkaan.  Hyvää ystävänpäivää teille kaikille sinne ruudun toiselle puolelle.  

No ei vieläkään ompeluksia... vaan sitä ajatuksen virtaa

Tässä, kun kuumeessa makaa sängyssä, tai no oikeastaan soffalla, on paljon aikaa ajatella. Kaikki nuo leffatkin on niin sataan kertaan nähty, mitä tuolta telkusta tulee. Olen onnekas, kun olen saanut näin ihanan perheen. Ihania ystäviä ja todella ihania työkavereita. Tänään juuri mietin, kuinka vähään voi olla tyytyväinen ja kuinka paljon olen saanut. Luin taas tänään erästä palstaa, jossa autetaan vähävaraisia tai esimerkiksi sairastumisen vuoksi ahdinkoon joutuneita ihmisiä, perheitä ja valtava ahdistus täytti mieleni. En pysty heitä paljoa auttamaan, mutta aina välillä jotakin. Muutama kymppi rahaa, ruokakassia tai vaikkapa lahjakorttia johonkin kauppaan. Juttelin mieheni kanssa siinä juttuja itsekseni lukiessani ja kerroin, kuinka paljon ahdistaa, kun ei voi enempää auttaa. Välillä ihmettelen, kuinka jotkut voivat ohittaa kaiken tämän hädän ja avun tarpeen vain olan kohautuksella. Keskittyä siihen, että itsellä on kaikki, paljon materiaa ja ehkä vielä enemmän mammonaa. Raha

Palapelimekko

Kuva
Unohdin laittaa kuvaa tästä ompeluksesta, eli palapeli mekkonen ja lisäksi tein leggarit, joissa oli toinen puntti pilkkukangasta ja toinen Aarrekidiä... Katson löydänkö kuvaa niistä :) Leggareista ei löytynyt kuvaa, se siis myöhemmin :) Täytynee katsoa, joskos tässä ehtisi ommella lisääkin...

Muistojen virtaa....

Tässä kotitöitä puuhaillessa alkoi hassusta virrata muistoja nuoruudestani mieleeni. Paljon asioita, joita olin haudannut jonnekkin syvälle mieleeni. Ajattelin kirjoittaa niitä ylös, ennen kuin unohdan ne taas. Eräs pätkä palasi juuri mieleeni... Olen joku yläaste ikäinen, kuuntelen, kun keittiöstä kuuluu kovaa meteliä, on varmaankin ilta/iltapäivä ainakin..  Äitini huutaa jotakin ja hänen silloinen miehensä, rakkaan pikkusiskoseni isä karjuu jotakin... Nappaan siskoa kädestä kiinni ja juoksutan hänet mun huoneeseeni. Olimme muistaakseni leikkimässä olkkarissa joillakin pikkueläimillä. Pikkuveli tulee perässä.  Seuraavaksi muistan, kuinka luen satukirjaa pikkusiskolle ja pikkuveljelleni huoneeni lattialla. Satu oli mun lemppari, muistan vieläkin... Kolme pukkia, nimeltään Mikko. Toisella korvalla kuuntelen koko ajan. Kuuluu kova karjaisu keittiöstä ja minä tyypilliseen tyyliini pelkään, että äidille käy jotakin ja säntään keittiöön. Pistän huoneeni oven perässäni kiinni, pikkuveli