Ystävänpäivää
Sunnuntaina on siis ystävänpäivä ja myös vaarini 85-vuotis syntymäpäiväjuhla. On jotenkin niin kovin haikeaa aina, kun vaaria menemme katsomaan. Joka kerta hätkähdän, kuinka paljon hän on kutistunut ja muuttunut. Vaari on ollut aina iso mies, leveäharteinen ja kova tekemään työtä. Nuorena ja lapsena paljon tuli mummulassa vietettyä aikaa, vaarin kanssa karhunvatukoita söimme pensaasta, niin että suunpielet oli tummanpunaisina :).
Vaari opetti monta tärkeää asiaa luonnosta, eläimistä ja elämästäkin. Ei hän koskaan ollut mikään maailman puheliain mies, tai ainakaan minun muistaakseni, vaan ehkä aavistuksen jäyhä, perus pohjalainen mies. Mutta aina vaarin syliin pääsi istumaan ja juttelemaan mukavia. On hän niin rakas. Onnekseni omat lapsenikin hänet ovat saneet nähdä ja oppia tuntemaan, vaikka hävettävän vähän pääsenkin käymään, kun asumme eri kaupungissa ja minä en edelleenkään autoa aja ollenkaan.
Vaari opetti monta tärkeää asiaa luonnosta, eläimistä ja elämästäkin. Ei hän koskaan ollut mikään maailman puheliain mies, tai ainakaan minun muistaakseni, vaan ehkä aavistuksen jäyhä, perus pohjalainen mies. Mutta aina vaarin syliin pääsi istumaan ja juttelemaan mukavia. On hän niin rakas. Onnekseni omat lapsenikin hänet ovat saneet nähdä ja oppia tuntemaan, vaikka hävettävän vähän pääsenkin käymään, kun asumme eri kaupungissa ja minä en edelleenkään autoa aja ollenkaan.
Hyvää ystävänpäivää teille kaikille sinne ruudun toiselle puolelle.
Kommentit