Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2013.

Muutama ompelus

Kuva
pöllönen myyjäisiin, väärinpäin kuva Miisukan paituli, joka ollut työnalla jo pitkään, vaan koskaan ei tahdo ehtiä, vihdoin valmis! Vielä täytyisi jatkaa ompeluksia. Pikkasen sain aamusella ompeluhommia tehtyä. Taas vaan aika taitaa loppua kesken. Koulupöytää pitäisi lähteä etsimään likkaselle ja kaupasta hakeen vähän evästä kaupasta... Huoh Tarttis varmaanki nousta puolesta yöstä ylös, että kaiken ehtisi tehdä. Toisaalta, kun illalla imuroi vielä yheksän jälkeen, täytyy sitä kai joskus nukkuakkin?

Suunnittelua ja toteutustakin pikku hiljaa

Pikku hiljaa lähestyy joulu ja myöskin ne joulumyyjäiset. Ensi viikon torstaina olisi jälleen nuorempien lasteni koululla joulumyyjäiset, joihin pitäisi ommella jotakin. Kaiholla katselin viime vuoden kuvia, kun vielä kotona olin nuorimman kanssa. Kuinka valtavasti olen jaksanut tehdä kaikkea, ommellut kasapäin pehmo pöllöjä, pehmopossuja ja vaikka mitä. Sukkaa, tumppua ja kaulahuivia tuli mummulta. Tänä vuonna en ole edes jaksanut aloittaa vielä. Tänä viikonloppuna suunnittelin aloittavani tekemään, mutta ei tahdo nyt millään onnistua. Meidän perheessä mennyt aina vaan pahemmaksi tämä "kukaan muu ei tee mitään"-juttu. Eli tällä hetkellä IHAN AIKUISTEN OIKEASTI kukaan muu ei todellakaan tee mitään. Olen kyllä koittanut pyytää, käskeä, olen jättänyt tekemättä. Ei auta. Kyllä nuo ennemmin kaivavat, vaikka tuolta "parempien astioiden" kaapista astioita, kuin täyttävät tai tyhjentävät tiskikonetta. Tänään mieheltä kysyin, että viitsisitkö tyhjentää tuon tiskikoneen,

Eniten ärsyttää kaikki

Kuva
Tää on taas näitä päiviä, muutaman aamuvuoron jälkeisiä tuskastuneita ja väsyneitä kirjoituksia, jotka vaan täytyy kirjoittaa. Eniten ärsyttää ja turhauttaa se, ettei jaksa. Ei jaksa enää kotiin tultua puhua mitään järkevää, ei lapsille, saatikka sitten aikuisille.  Vastaus minkä jaksaa tuottaa ilman isoimpia pyrkimyksiä on jotakin linjaa: painu nyt pois siitä, jaha, ihan sama, ok, voitko mennä nyt siitä johonkin... Turhauttaa ja raivostuttaa. Lapsetkin kyllä ansaitsisivat jotakin muuta, kuin rätti väsyneen, ennen viittä nousseen äidin, joka kotiutuu siinä jälleen ennen viittä. Keskusteluseuraa, kiinnostusta, jms. Tällä hetkellä joku negatiivisuuden siemen tuolla mieleni perukoilla itää. Liekö syy osittain jälleen kipeytynyt selkä, vai jokin muu. Juuri pääsin iloitsemaan, kun selkääni ei oikeastaan ole sattunut ollenkaan. Maanantaina se jälleen alkoi muistutella olostaan, toivottavasti menee ohitse ilman isompia kramppeja, aina sen kuusi viikkoa seisoo, vaikka tikunnokassa, mitä s

Synttärit ja shoppailuakin

Kuva
Eilen juhlistimme Vernuli tyttäreni 8-vuotis päiviä. Kaiken kaaoksen ja hulinan keskellä unohdin tyystin ottaa valokuvia itse sankarista, kruunukakusta ja voileipäkakuista. No toivottavasti jotakin joltakin löytyy. Synttärit meni ihan mukavasti, vaikka ihan kaikki kutsutut eivät päässeetkään paikalle. Tautia on liikkeellä, jos jonkinmoista ja ihmisillä puuhaa reilusti tähän aikaan vuodesta. Sankarilla tuntui olevan mukavaa ja oli ihan tyytyväinen syntymäpäiviinsä. Kaverisynttärit pidetään sitten hiukan myöhemmin. Tänään lähdimme kauppaan hakemaan vähän puuttuvaa vaatetta ipanoille, on se kyllä hullua härdelliä, kun kaikki yhtäaikaa kantavat paitaa ja housua minulle ja selittävät mitä tahtovat ja tarvitsevat.. No jotakin saatiin aikaiseksi hommattuakkin, enää ei kauheasti puutu. Kahden vanhimman talvikengät vissiinkin uupuu vielä. Muuten taitaa olla kaikki tarpeellinen. Käsineitä ja muuta sellaista pientä pitää vielä hommata......

Joku roti...

Kuva
Koko armaan päivän olen aamusta asti koittanut siivoilla, sen mitä nyt kipeänä pystyy. Antibiootteja napsitaan ja pikku hiljaa henkikin on alkanut kulkea ja kuumekkaan ei enää jaksa nousta. Mutta juu, tosiaan... Erehdyin eilen ostamaan kaksi mutakakkua kera kermavaahdon(tai se kyllä vatkattiin ihan omin pikku kätösin). Illalla syötiin muksujen kanssa kasa burritoja, kukin täytti millä tykkäsi ja jälkkäriksi sitten ks. kakkua kermalla. Toinen kakku jäi kokonaan syömättä ja illalla myöhään makeanhimon iskiessä kaivelin se esiin ja pienen viipaleen siitä itselleni nappasin. Tänään sitten olenkin päivän mittaan tykännyt napsia vähän useamman viipaleen kakkua ja jäljellä on enää tosiaan sellainen pienen pieni viipale. Oikein pahaa tekee, pelkkää rasvaa, sokeria ja suklaata... Yök... Yleensä en kummemmin välitä mitä suuhuni laitan, enkä todellakaan ole mikään ravintoseurailija, paitti, kun reenaan. Olen ollut sitä mieltä, että kerran täällä vaan eletään, miksi ihmeessä se aika pitäisi

Joulua odotellessa...

Kuva
Koska olen henkeen ja vereen jouluihminen, ajattelin nostalgian vuoksi laittaa muutaman viimevuotisen joulutunnelma kuvan. Pikkuhiljaa sitä tässä alkaisi taas sydämeen ja kotiinkin rakentaa. Talvi, mun vuodenaikani. Joulu se ihana valoisa juhla keskellä pimeintä pohjolan talvea. Lasten joulumyyjäisetkin ovat pian koululla, sinnekkin taasen jotakin pitäisi ja saisi tehdä.

Halloweenia

Meillä olisi huomenna jälleen ystävän halloweenijuhlat aikuisille. Yritämme päästä miehen kanssa piipahtamaan paikalla. Asuja tuskin tänä vuonna löytyy, viime vuonna tulikin panostettua enemmän siihen puoleen. Nyt ei oikein ole ehtinyt eikä jaksanutkaan. Keskimmäiset tytsit lähtivät kavereidensa halloweenijuhliin tänä iltana ja huomenna olisi vielä yhdet juhlat  heillä. Kirjoittelut ovat jääneet taasen aika vähiin, koska töihin taasen olen palaillut ja selkää illat koittanut sitten lepäillä, että kestää..