Joku roti...
Koko armaan päivän olen aamusta asti koittanut siivoilla, sen mitä nyt kipeänä pystyy. Antibiootteja napsitaan ja pikku hiljaa henkikin on alkanut kulkea ja kuumekkaan ei enää jaksa nousta.
Mutta juu, tosiaan... Erehdyin eilen ostamaan kaksi mutakakkua kera kermavaahdon(tai se kyllä vatkattiin ihan omin pikku kätösin). Illalla syötiin muksujen kanssa kasa burritoja, kukin täytti millä tykkäsi ja jälkkäriksi sitten ks. kakkua kermalla.
Toinen kakku jäi kokonaan syömättä ja illalla myöhään makeanhimon iskiessä kaivelin se esiin ja pienen viipaleen siitä itselleni nappasin.
Tänään sitten olenkin päivän mittaan tykännyt napsia vähän useamman viipaleen kakkua ja jäljellä on enää tosiaan sellainen pienen pieni viipale.
Oikein pahaa tekee, pelkkää rasvaa, sokeria ja suklaata... Yök...
Yleensä en kummemmin välitä mitä suuhuni laitan, enkä todellakaan ole mikään ravintoseurailija, paitti, kun reenaan. Olen ollut sitä mieltä, että kerran täällä vaan eletään, miksi ihmeessä se aika pitäisi piinata itseään ja tuijotella jotakin kaloreita ja laskea proteiineja.
Mä tykkään syödä herkkuja, so?
No joo, mutta joku roti kai tähänkin hommaan pitäisi saada, lipsuu taas lapasesta pahasti. Kilon irttaripussi Makuunista uppoaa aika kevyesti..
Jep jep, kaippa sitä täytyy taas kiitää komottamaan lapsille. Sotkevat sitä mukaa, kun saan siivottua. Meillä puuttuu tenavilta näköjään kokonaan kunnioitus toisten tekemiä hommia kohtaan.
Mutta juu, tosiaan... Erehdyin eilen ostamaan kaksi mutakakkua kera kermavaahdon(tai se kyllä vatkattiin ihan omin pikku kätösin). Illalla syötiin muksujen kanssa kasa burritoja, kukin täytti millä tykkäsi ja jälkkäriksi sitten ks. kakkua kermalla.
Toinen kakku jäi kokonaan syömättä ja illalla myöhään makeanhimon iskiessä kaivelin se esiin ja pienen viipaleen siitä itselleni nappasin.
Tänään sitten olenkin päivän mittaan tykännyt napsia vähän useamman viipaleen kakkua ja jäljellä on enää tosiaan sellainen pienen pieni viipale.
Oikein pahaa tekee, pelkkää rasvaa, sokeria ja suklaata... Yök...
Yleensä en kummemmin välitä mitä suuhuni laitan, enkä todellakaan ole mikään ravintoseurailija, paitti, kun reenaan. Olen ollut sitä mieltä, että kerran täällä vaan eletään, miksi ihmeessä se aika pitäisi piinata itseään ja tuijotella jotakin kaloreita ja laskea proteiineja.
Mä tykkään syödä herkkuja, so?
No joo, mutta joku roti kai tähänkin hommaan pitäisi saada, lipsuu taas lapasesta pahasti. Kilon irttaripussi Makuunista uppoaa aika kevyesti..
Jep jep, kaippa sitä täytyy taas kiitää komottamaan lapsille. Sotkevat sitä mukaa, kun saan siivottua. Meillä puuttuu tenavilta näköjään kokonaan kunnioitus toisten tekemiä hommia kohtaan.
Kommentit