Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2014.

Siivouspäivää...

Kuva
Tänään siivouspäivä. Huomenna kaikki viisi lapsosta lähtee mummuloihin viettämään lomaviikonloppua ja meillä on vihdoin aikaa ihan kahdestaan. Tämä on meillä niin harvinaista, että saapahan nähdä, kuinka sitä osaa rentoutuakkaan kunnolla ilman viittä huutelijaansa :) Tänään ajattelin siivoilla valmiiksi, jotten sitten kuluta koko armasta vapaa viikonloppua siihen, että siivouan ja puunaan paikkoja :D Perfektionistin vikoja tämäkin. Onneksi viiden lapseni myötä hiukan on olllut pakko opetella hölläämään, ei vain ehdi ja pysty kaikkeen...

kevyttä hölkkää..

Lomaa aloitellaan kevyttä hölkkälenkkiä tehden. Aamusella en tiedä montaakaan asiaa mikä olisi mukavampaa, kuin kunnon hikinen lenkki hölkäten. Kupillinen kaffetta naamaan ja juoksuvermeet niskaan ja ulos. Aamut on mun aikaa, oon aina ollut aamuihminen, herään siinä viimeistään seiskan aikaan ja nautin kupposen kaffetta ja painelen juoksemaan. Juoksulenkin perään yleensä laskettelen lämpöjä ja rentouttelen lihaksia kävellen koirasen kanssa vielä muutaman kilometrin lenkin päälle. Eli ensin juosten, sitten haen koiran kotoota ja sen kanssa vielä uudelleen lenkille :) Takaisin kotiin, vettä, vettä ja paljon vettä, jonka jälkeen lisää kaffetta ja suihkuun. Suihkun jälkeen vasta voin kuvitella syöväni aamupalaa. Näin lomalla tämä sujuu hyvin, mutta perusarkena tuo työnteko haittaa pahasti harrastusta ;) Ei jaksa lähteä aamulla niin aikaisin juoksemaan ja varsinkaan märillä hiuksilla sitten fillaroimaan töihin. Huomaa oikeastaan samantein, että kroppa on ihan jumissa, kun ei pääse liik

Haravointia ja pihahommia

Kuva
Niitä riittää syksylläkin. Ei ole pelkkiä kevään puuhia meillä :) Tässä on tapahtunut kaikennäköistä, surua ja murhetta on riittänyt. Pelkoa pahasta sairaudesta, syvää masennusta, rakkaille ihmisille vakavia sairauksia, epävarmuutta perheen toimeentulosta jne.. Olen koittanut koossa pysyä ja murtunutkin välillä, välillä menty lääkkeiden avulla, välillä ilman. Kainaloita asti uponnut jälleen masennuksen, ahdistuksen ja epätoivon suohon, koittanut höttöisen maan tuella nousta ylöspäin, matka on ehkä vieläkin kesken.. Masennuksen aikaisemminkin sairastaneena, tiesin kyllä mikä reitti on kuljettavana taas, kuinka pitkä matka edessä, että voi taas luottaa elämään ja sen kantavuuteen. Vieläkään ei ole hyvä olla, hetkittäin kyllä ja jaksan paremmin jo. En nukahtele keskelle olohuoneen lattiaa, kesken leikin lasten kanssa. Tai unohtele ihan niin paljon asioita ja sanoja. Ei valu tuskanhiki jonkun tullessa kylään. Minä olen valitettavasti aina oireillut fyysisesti psyykkisiin ongelmiin.

Syyslomaa tässä...

Kuva
vietellään. Koitan ehtiä paremmin koneelle ja kirjoittelemaan teille kuulumisia. Paljon kaikkea on tapahtunut. Joitakin ostoksiakin tullut hommailtua Minille jne... Palailen paremmin tässä lähipäivinä asiaan :)