Ethän kopioi kuvia ilman lupaamme, toivoo Pikkusukka ja sen äiti.

tiistai 29. joulukuuta 2015

Vuosikin kohta vaihtuu

Alkaa tämä vuosi olla lopuillaan ja vuosikin kohta vaihtuu. Joulu meni ja lapset saivat paljon kaikkea kivaa ja varmasti myös toivottua uskoisin.
Ihan kiva, että alkaa olemaan ohitse.

Niin paljon, kuin nuorempana pidinkin joulusta, on se jotenkin nykyään kauhean ahdistavaa aikaa. Uskon, että se johtuu tästä yleisestä kiiruusta mitä tuntuu olevan koko ajan. Vaikka kuinka koittaa välttää stressiä ja hoppua, aina on jokin homma vaiheessa, lahjat ostamatta, paketoimatta tms.
Nytkin jäi niin viime tippaan kaikki hommat.

Toisaalta siinä sitten joulupäivänä, kun rakkaan hiljan edesmenneen ystävän haudalle kävelin illan pimeässä, kynttilämeren loisteessa, laittaa se asiat ihan toisiin mittasuhteisiin. Tuntuu niin toivottoman turhalta kaikki tämä älytön töhötys ja materia.
Niin monta ystävää nukkui pois tässä ihan hiljattain ja yksi vieläpä todella rakas, mun "järki ja jalatmaassa pitäjä"... Ihana ystävä, joka tuki ja neuvoi, kun näistä pahimmista masennuksistani ylöspäin rämmin...
Ikävä on iso, aina välillä, kun olen hänelle kirjoittamassa tai soittamassa, tuijotan tyhjää, katson tuttua numeroa puhelimessa... Ei sitä voi vielä poistaa, ei pitkään aikaan....
Tosi pitkä matka kuljettiin...

No koitan nyt olla vajoamatta taas ja palaankin tähän normiarkeen... Tänään pitäisi aloitella palauttelemaan kuntoa, jos vain jaksan salille lähteä. Eiliset hermosäryt olivat käsissä sitä luokkaa, ettei maitopurkkia saanut auki. Koitin tangolle mennä roikkumaan, mutta oikea käsi ei noussut, kuin vasemmalla nostamalla, puristusvoimaa onneksi löytyi jonkin verran. Tosin sormet sitten puutuivat.

Parin päivän päästä loppuu antibiootitkin viimein, räkää on edelleen, mutta pahin ilmeisesti selätetty.
Näillä kohti parempaa vuotta 2016 :D
Tsemppiä sinne itse kullekkin.. Mä haen nyt silmälasit, kun ei pysy silmät enää tekstin perässä. Onneksi on vielä tämä kymmensormijärjestelmä hallussa. Sormet vipeltää näppäimillä, kuin itsestään, kun vaan toimivat välillä....


maanantai 7. joulukuuta 2015

Eteenpäin...




Tähän väliin ihan vain muutama jouluinen tunnelma kuva kotoota :)
Joulu on ihanaa aikaa, kun saa koristella ja kimmeltää ihan luvan kanssa...

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Hyvää itsenäisyyspäivää



Miisukan kanssa tuossa katseltiin itsenäisyyspäivän paraatia telkkarista. Hän siinä huokaisi, että olisi niin kiva olla tuolla marssimassa, mutta taidan olla vielä liian pieni.


perjantai 4. joulukuuta 2015

Se ois iki-ihana joulukuu

Joulukuu  tässä pyörähtänyt liikkeelle jo hyvää vauhtia.
Töissä ja kotona kiirettä pitää, ei tahdo ehtiä istahtaa koneelle ollenkaan.

Joulujuttuja niin töissä, kuin kotonakin:
"Jingle bell, jingle bell, jingle bell rock
Jingle bells swing and jingle bells ring
Snowing and blowing up bushels of fun
Now the jingle hop has begun"



Lasten juhlia, itsenäisyyspäivä tanssiaisia oli kolmella tyttösellä, joten äidin aikaisesta työaamusta johtuen noustiin ylös viiden jälkeen laittamaan hiuksia. Tytöt itse toivoivat, että laittaisin heidän hiukset..
Pojalla alkaa olemaan ensimmäinen lukiolukukausi takana :O
Mun pieni mies??!!?? Ei ole enää mikään pieni, isäänsä pidempi, pajunvarsi.
Vanhin likka teki ensimmäisiä koehakujaan koulussa, meinaa varmaankin turva-alalle, yhdistettynä ehkä lukioon.. Hän haluaa edelleenkin poliisiksi. Vahvana on pysynyt tahto tuohon ammattiin. Onneksi otti äitinsä sentään pituudessaan kiinni :) Ei jäänyt ihan niin lyhkäseksi, kuin alkuun luulin. Tuota ammattia ajatellen.
Kolmas haaveilee edelleen eläinlääkärin hommista ja tekee kovasti koulussa hommia tuon toiveen eteen. Uskon, että tuolla sisulla tulee vielä pitkälle pääsemäänkin.
Vernuli on sitten ihan oma lukunsa, mun hassu tyttönen, joka pelkällä positiivisella olemuksellaan saa hyvälle tuulelle, kuten opettajansa juuri keskustelussa sanoi.
Hänen kohdallaan mennään kuukausi kerrallaan tällä hetkellä ja koitetaan saada hänet pysymään normaaliluokan mukana. Hänellä siis virallisena diagnoosina on tuo ADHD ja vaikea-asteinen keskittymishäiriö. Tällä hetkellä odottelemme tietoja kuntoutuksen alkamisesta, johon pääsimme mukaan koko perhe tyttösen kanssa.
Vaikeaa on ja todella haastavaa varsinkin matematiikassa, jonka hän kyllä osaisi, muttei jaksa keskittyä.
Opettaja ihmetteli, kun tuonne arviointikeskusteluun mennessä kielsin Vernulia istumasta satulatuolille. Kerroin edellisvuoden keskustelusta, jossa tyttönen rullasi tuolilla ympäri luokkaa, käyden välillä tutkimassa opettajan laatikot, paukuttamassa jokaista pulpetinkantta jne...
Opettaja ymmärsi vallan hyvin ;)
Viides murunen harjoittelee balettia, telinevoimistelua ja laulua :)
Hänellä on mahtava lauluääni noin pieneksi ihmiseksi, kuten lastentarhanopettajansa sanoi, laulaa, kuin enkeli. Puhtaasti ja kauniisti :) Isänsä tyttö :)

Kun nyt saataisiin sitä lunta
Jatkan taas kodin raivausta tässä ja palailen linjoille myöhemmin. Sain Burda-lehdeltä tarjouksen blogiyhteistyöstä, siitä lisää myöhemmin :)

Mukavaa ja rauhallista itsenäisyyspäivää !