Vuosikin kohta vaihtuu
Alkaa tämä vuosi olla lopuillaan ja vuosikin kohta vaihtuu. Joulu meni ja lapset saivat paljon kaikkea kivaa ja varmasti myös toivottua uskoisin.
Ihan kiva, että alkaa olemaan ohitse.
Niin paljon, kuin nuorempana pidinkin joulusta, on se jotenkin nykyään kauhean ahdistavaa aikaa. Uskon, että se johtuu tästä yleisestä kiiruusta mitä tuntuu olevan koko ajan. Vaikka kuinka koittaa välttää stressiä ja hoppua, aina on jokin homma vaiheessa, lahjat ostamatta, paketoimatta tms.
Nytkin jäi niin viime tippaan kaikki hommat.
Toisaalta siinä sitten joulupäivänä, kun rakkaan hiljan edesmenneen ystävän haudalle kävelin illan pimeässä, kynttilämeren loisteessa, laittaa se asiat ihan toisiin mittasuhteisiin. Tuntuu niin toivottoman turhalta kaikki tämä älytön töhötys ja materia.
Niin monta ystävää nukkui pois tässä ihan hiljattain ja yksi vieläpä todella rakas, mun "järki ja jalatmaassa pitäjä"... Ihana ystävä, joka tuki ja neuvoi, kun näistä pahimmista masennuksistani ylöspäin rämmin...
Ikävä on iso, aina välillä, kun olen hänelle kirjoittamassa tai soittamassa, tuijotan tyhjää, katson tuttua numeroa puhelimessa... Ei sitä voi vielä poistaa, ei pitkään aikaan....
Tosi pitkä matka kuljettiin...
No koitan nyt olla vajoamatta taas ja palaankin tähän normiarkeen... Tänään pitäisi aloitella palauttelemaan kuntoa, jos vain jaksan salille lähteä. Eiliset hermosäryt olivat käsissä sitä luokkaa, ettei maitopurkkia saanut auki. Koitin tangolle mennä roikkumaan, mutta oikea käsi ei noussut, kuin vasemmalla nostamalla, puristusvoimaa onneksi löytyi jonkin verran. Tosin sormet sitten puutuivat.
Parin päivän päästä loppuu antibiootitkin viimein, räkää on edelleen, mutta pahin ilmeisesti selätetty.
Näillä kohti parempaa vuotta 2016 :D
Tsemppiä sinne itse kullekkin.. Mä haen nyt silmälasit, kun ei pysy silmät enää tekstin perässä. Onneksi on vielä tämä kymmensormijärjestelmä hallussa. Sormet vipeltää näppäimillä, kuin itsestään, kun vaan toimivat välillä....
Ihan kiva, että alkaa olemaan ohitse.
Niin paljon, kuin nuorempana pidinkin joulusta, on se jotenkin nykyään kauhean ahdistavaa aikaa. Uskon, että se johtuu tästä yleisestä kiiruusta mitä tuntuu olevan koko ajan. Vaikka kuinka koittaa välttää stressiä ja hoppua, aina on jokin homma vaiheessa, lahjat ostamatta, paketoimatta tms.
Nytkin jäi niin viime tippaan kaikki hommat.
Toisaalta siinä sitten joulupäivänä, kun rakkaan hiljan edesmenneen ystävän haudalle kävelin illan pimeässä, kynttilämeren loisteessa, laittaa se asiat ihan toisiin mittasuhteisiin. Tuntuu niin toivottoman turhalta kaikki tämä älytön töhötys ja materia.
Niin monta ystävää nukkui pois tässä ihan hiljattain ja yksi vieläpä todella rakas, mun "järki ja jalatmaassa pitäjä"... Ihana ystävä, joka tuki ja neuvoi, kun näistä pahimmista masennuksistani ylöspäin rämmin...
Ikävä on iso, aina välillä, kun olen hänelle kirjoittamassa tai soittamassa, tuijotan tyhjää, katson tuttua numeroa puhelimessa... Ei sitä voi vielä poistaa, ei pitkään aikaan....
Tosi pitkä matka kuljettiin...
No koitan nyt olla vajoamatta taas ja palaankin tähän normiarkeen... Tänään pitäisi aloitella palauttelemaan kuntoa, jos vain jaksan salille lähteä. Eiliset hermosäryt olivat käsissä sitä luokkaa, ettei maitopurkkia saanut auki. Koitin tangolle mennä roikkumaan, mutta oikea käsi ei noussut, kuin vasemmalla nostamalla, puristusvoimaa onneksi löytyi jonkin verran. Tosin sormet sitten puutuivat.
Parin päivän päästä loppuu antibiootitkin viimein, räkää on edelleen, mutta pahin ilmeisesti selätetty.
Näillä kohti parempaa vuotta 2016 :D
Tsemppiä sinne itse kullekkin.. Mä haen nyt silmälasit, kun ei pysy silmät enää tekstin perässä. Onneksi on vielä tämä kymmensormijärjestelmä hallussa. Sormet vipeltää näppäimillä, kuin itsestään, kun vaan toimivat välillä....
Kommentit