Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2012.

Juhlaa kuvina ja luntakin luvattu

Kuva
Muutama otos Vernulin kaverisynttäripöydästä ja sitten sukulaissynttäreiltä itse sankarista. Jäi tuo kuvien otto kyllä ihan vaiheeseen jostakin syystä. En vaan tahdo koskaan muistaa tuota kameraa kaivaa esille. Positiivista oli tuo säätiedotus ensi viikolle. Lupasivat pakkasta ja luntakin tänne meille. Kyllähän sitä silloin jossakin vaiheessa tuli jonkin verran, mutta äkkiä tuo vesi sen imaisi lorinana tuonne maan kätköihin. Into piukeena odotellaan, joskos sitä nyt sitten alkaisi tuprutella oikein kunnolla. Koristeita olen ostellut kohtalaisen säästeliäästi tälle talvelle, mutta nuo tämän vuoden "se juttu" on höyhenet ja niistä värkätyt ihanan pehmoiset kaikki koristukset. On palloja kuuseen, höyhenhelmaisia enkeleitä jne.. Mä olen ihan myyty noihin valkoisiin, huurrettuihin ja hopealta ja helmiltä kimmelteleviin koristeisiin. Voisin huurruttaa joulukuusenikin sellaiseksi utulumiseksi :) Mikä lie lumenpuutteesta johtuva nyrjähdys on iskenyt. No jos tuo

Vernulin synttärisuunnitelmia ja sellasta

Kuva
Tässä menneet nämä lähipäivät tuon meidän seiskavuotta juuri täyttäneen neitosen kaveri- ja sukulaissynttäreitä suunnitellen. Perjantaina on sitten nuo likan kovasti odottamat kaverisynttärit. Lauantaina vastaavista juhlista ne sukulaisversiot. Tuossa 16-päivä kirjoittelin naamakirja päivitykseen tällaista: " Seitsemän vuotta sitten syntyi maailmaan yhdet kauneimmista kasvoista, jotka olen nähnyt,  valtavan ihanat, valloittavat hymykuopat, mahtava, jo synnytyslaitoksella saparoille laitettava musta, pitkä, paksu ja pörröinen peikontukka, mun rakas, rakas tyttäreni Vernuli(nimen nyt tähän muutin) ♥" Ja tässähän tuosta kyseisestä ilopilleristä kuva vuodelta 2006, eli neiti on vissiin joku puolivuotias kai.  Synttärikuvia sitten tuonnempana :) Kaikkea pinkkiä, vaaleanpunaista ja kimmeltävää veikkaisin :)

Vähän jouluvaloja ja paljon leikkiruokaa

Kuva
Tänään oon naputellut pieniä nauloja vanhat ikkunanlistat täyteen, ripustellut jouluisia valoja tai kai nuo ihan pimeänajan piristysvaloja ovat :) Vaihdellut verhoja, sivumennen korjata pläjäytin olkkarin ikkunan ulkopuolenkin repsottavat listat. Miisukka kävi Vernulin ja iskänsä kanssa katsomassa pukkiparaatia ja joulun avausta tuossa keskustassa ja tästä riitti höpötystä. Pieni neitonen oli niin intoa piukassa, että! Selitti ja huitoi, kuinka oli piipaa autoa, heppaa, pukkia ja haukkuja. Pukki heilutti ja poliisi täti heilutti ja ja ja... Hauska, kun tuo sanavarasto ei vielä ihan vastaa nykypäivän standardeja tuolla kaksivuotiaalla ja asiaa olisi, vaikka kuinka paljon. Välillä toinen oikein tuskastuu, kun ei saa sanottua asiaansa. Miisukan kanssa tänään istuttu pienen pienten kaffeekuppien kera lattialla. Miisukasta tullut oikein masteri cheffi ;D Ihania herkkuja loihtii esiin noista leikkiruoistaan. Tässä muutama kuva pikkuneitosen "herkkupuodista". Kassak

Yleistä uupumusta liikkeellä

Kuva
En tiedä mistä tämä vetämättömyys johtuu. Yleensä syksy on sitä "mun omaani aikaani", vaan nyt tuntuu, kuin räpistelisi kärpäspaperissa kiinni. Ei irtoa, ei lähde lentoon. Ajatus kyllä lentää, vaan kroppa toimii, kuin ykkösvaihteella, välillä tuntuu, kuin olisi jäänyt käsijarru päälle. Aamuisin nukun piiiitkään, mikä on itselleni aivan käsittämättömän outoa. En ole ikinä, kuunaan kullan valkeana ollut mikään aamu-uninen ihminen, päin vastoin. Vitamiinitkin kiltisti olen purkista pistellyt, lenkillä koitan käydä juoksemassa, tosin sekin on nyt jäänyt kertaan viikossa, kun on välillä ollut niin tajuttoman liukasta, ettei noilla minun kesäisillä juoksutossuilla ole tonne enää ilta kuuden jälkeen mitään asiaa, jos meinaa päänsä säilyttää kokonaisena. Ehkäpä se sitten on kaikessa ahdistavuudessaan taas tämä Marraskuu, pimeä, synkkä ja sateinen. Odotan intona lunta, tykkään kovasti joulusta, tosin hiukan sekin stressiä aiheuttaa, kun omia lapsia on viisi, lisäksi kummilapsiakin

Sitä märempää tavaraa sieltä vaan tippuu

Kuva
Taivaan täydeltä satanut jo ties montako päivää. Ulos ei päästä, Canal Digitalia tuijotetaan päivät pitkät. Äääh, ahdistavaa. Ei niinkään äidin mielestä, mutta Miisukassa alkaa sisällä oloilu jo näkyä. Eilen olimme toki liikkeellä, kun vaareja kävimme onnittelemassa, mutta sisällä siellä kylässäkin oltiin. Kun sataisi edes lunta. Tuossa vesisateessa ei sinänsä mitään vikaa ole, itse tykkään kovasti syksystä, mutta nuo pienet ihmiset, kun tarvitsevat tuota ulkoilua hieman erilailla, kun me isommat. Ja itse käyn kuitenkin juoksemassa joka ilta, kun vain ehdin, pääsen ja jaksan. Alla muutama pikainen otos, jotakin ihme kuvatuksia, kun ei nyt muutakaan ole. Tuossa omassa hikilenkin jälkeisessä kuvassa ei kyllä kehumista ole, mutta laitetaan nyt sekin tänne :) hyvin venyy vielä, ns. salmiakkivenytys, eli jalkapohjat yhteen, kantapäät kiinni(tai mahdollisimman lähelle haaraa), polvia alaspäin, mulla ne putoavat lattiaan, taivutan vielä itseni tuohon päälle, kun muuten ei veny yhtään :)

Päivän ompeluksia pöllömäistä touhua

Kuva
pöllöjä myyjäisiin miisukan pöllömäinen velourtunika mukavaa Ompeluksien kanssa on mennyt tässä viimepäivät. Ja vielä menee varmasti muutama päivä. Kolmelle koittaa tehdä jotakin mukavaa joulumyyjäisiin ja vaatevarastoa vähän lisätä noille kasvukkaille. Ja niin ensiviikolla tuo meidän pikkuinen Nauskis, ekaluokkalainenkin täyttää vuosia, kokonaista 7. Miisukalle tuli päätös päikystä ja aloittelee nyt sitten päivähoidon tammikuussa jo. Itsellä mieli on ihan hyvä, positiivinen, odotan jo oikeastaan ihan innolla työhön pääsyä. Niin monta vuotta olen kuluttanut kotona kuitenkin jo noiden isompien kanssa. Ja onhan tuo nyt tuossa ollut jo kuitenkin kotihoidossa 2,5-vuotta hoitoon mennessään, joten en koe asiasta kyllä minkäänmoista omantunnon pistosta. Ei tämä sakki elä, jos ei tienaa ja saa ruokaa pöytään. Ei jaksa tätä nälkäkuureiluakaan loputtomiin. Lisää kuvatuksia tulee, kunhan ehdin ja pystyn kirjoittamaan. Usein on joku kiva juttu mielessä ja mietin, että pitäisi

Aamun ompeluksia...

Kuva
Tänä aamuna pikaisesti ompelin Pikkusukalle kolmet housut, akuuttiin housupulaan. Kahdet trikoiset leggarit. Hieman levensin kaavaa, jottei ole ihan tyköistuvat. Mun mielestä tuollaisille pikkusille ne eivät näytä kivalta, eivätkä kyllä voi tuntuakkaan. Varsinkin, jos vielä vaippuliakin pitää. Tulee sellainen "makkarankuoripuku" fiilis :) Ja yhdet velourleggarit samaa satsiin sitten.

siitä se sitten taas alkaa

Kuva
Lapsilla on joulumyyjäiset tulossa ja kolmeen pöytään pitäisi taas keksiä myytävää.... Pöllöjä ompeluksia ajattelin alkuun viritellä :)