Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2013.

Sinne se taas meni...

Kuva
...joulu nimittäin tältäkin vuodelta. odottavan aika on pitkä Jotenkin minusta tuntui, etten oikein edes ehtinyt kunnolla kyytiin. Toisaalta säästyinpä siltä kovalta stressiltä ja puuhaamiselta. Toisaalta kaikki tuntui pikkasen vasurilla tehdyltä, eli mikään ei oikein ollut kunnolla valmista. No kyllä se joulu jokatapauksessa tulee ja menee, tohisi sitten kuinka paljon tai vähän tahansa. Lapset saivat ainakin mieluisia lahjoja ja ehkäpä vähän ylläreitäkin. Pirskatin kalliiksihan tuo joulu alkaa tulemaan, kun lapset kasvavat ja toiveetkin sitä myötä. Ei määrällisesti, mutta hinnaltaan kyllä. Ei enää riitä se aikoinaan paljolta tuntunut miltei satasen legopaketti tai Barbien auto, ei vaan toiveena on kameraa ja tablettia.   Itse hiukan erilaisen lapsuuden viettäneenä ja aika harvoin sitä saneena, mitä toivoi, yritän ainakin mahdollisuuksien rajoissa toiveita toteuttaa. Lapset tietävät, että toivoa voi mitä vaan, kaikkea ei saa mitä toivoo. Yleensä sen eniten toivotun tietävät

Oikein ihanaa joulun aikaa !

Kuva

Jälleen pari ompelusta ja väsähtänyt neitonen

Kuva
Muutama ompelus, Pikkusukalle muutama vaate ja kummituspojalle, liikennemerkki fanille pöksyt :) Housuissa itse miikkarin housujen tyyliin piirretty kaava ja tunika paitanen muistaakseni jostakin Ottobresta tuo perusmalli, jota sitten vähän muiokkailin ja tuunailin.

Muutama ompelus

Kuva
pöllönen myyjäisiin, väärinpäin kuva Miisukan paituli, joka ollut työnalla jo pitkään, vaan koskaan ei tahdo ehtiä, vihdoin valmis! Vielä täytyisi jatkaa ompeluksia. Pikkasen sain aamusella ompeluhommia tehtyä. Taas vaan aika taitaa loppua kesken. Koulupöytää pitäisi lähteä etsimään likkaselle ja kaupasta hakeen vähän evästä kaupasta... Huoh Tarttis varmaanki nousta puolesta yöstä ylös, että kaiken ehtisi tehdä. Toisaalta, kun illalla imuroi vielä yheksän jälkeen, täytyy sitä kai joskus nukkuakkin?

Suunnittelua ja toteutustakin pikku hiljaa

Pikku hiljaa lähestyy joulu ja myöskin ne joulumyyjäiset. Ensi viikon torstaina olisi jälleen nuorempien lasteni koululla joulumyyjäiset, joihin pitäisi ommella jotakin. Kaiholla katselin viime vuoden kuvia, kun vielä kotona olin nuorimman kanssa. Kuinka valtavasti olen jaksanut tehdä kaikkea, ommellut kasapäin pehmo pöllöjä, pehmopossuja ja vaikka mitä. Sukkaa, tumppua ja kaulahuivia tuli mummulta. Tänä vuonna en ole edes jaksanut aloittaa vielä. Tänä viikonloppuna suunnittelin aloittavani tekemään, mutta ei tahdo nyt millään onnistua. Meidän perheessä mennyt aina vaan pahemmaksi tämä "kukaan muu ei tee mitään"-juttu. Eli tällä hetkellä IHAN AIKUISTEN OIKEASTI kukaan muu ei todellakaan tee mitään. Olen kyllä koittanut pyytää, käskeä, olen jättänyt tekemättä. Ei auta. Kyllä nuo ennemmin kaivavat, vaikka tuolta "parempien astioiden" kaapista astioita, kuin täyttävät tai tyhjentävät tiskikonetta. Tänään mieheltä kysyin, että viitsisitkö tyhjentää tuon tiskikoneen,

Eniten ärsyttää kaikki

Kuva
Tää on taas näitä päiviä, muutaman aamuvuoron jälkeisiä tuskastuneita ja väsyneitä kirjoituksia, jotka vaan täytyy kirjoittaa. Eniten ärsyttää ja turhauttaa se, ettei jaksa. Ei jaksa enää kotiin tultua puhua mitään järkevää, ei lapsille, saatikka sitten aikuisille.  Vastaus minkä jaksaa tuottaa ilman isoimpia pyrkimyksiä on jotakin linjaa: painu nyt pois siitä, jaha, ihan sama, ok, voitko mennä nyt siitä johonkin... Turhauttaa ja raivostuttaa. Lapsetkin kyllä ansaitsisivat jotakin muuta, kuin rätti väsyneen, ennen viittä nousseen äidin, joka kotiutuu siinä jälleen ennen viittä. Keskusteluseuraa, kiinnostusta, jms. Tällä hetkellä joku negatiivisuuden siemen tuolla mieleni perukoilla itää. Liekö syy osittain jälleen kipeytynyt selkä, vai jokin muu. Juuri pääsin iloitsemaan, kun selkääni ei oikeastaan ole sattunut ollenkaan. Maanantaina se jälleen alkoi muistutella olostaan, toivottavasti menee ohitse ilman isompia kramppeja, aina sen kuusi viikkoa seisoo, vaikka tikunnokassa, mitä s

Synttärit ja shoppailuakin

Kuva
Eilen juhlistimme Vernuli tyttäreni 8-vuotis päiviä. Kaiken kaaoksen ja hulinan keskellä unohdin tyystin ottaa valokuvia itse sankarista, kruunukakusta ja voileipäkakuista. No toivottavasti jotakin joltakin löytyy. Synttärit meni ihan mukavasti, vaikka ihan kaikki kutsutut eivät päässeetkään paikalle. Tautia on liikkeellä, jos jonkinmoista ja ihmisillä puuhaa reilusti tähän aikaan vuodesta. Sankarilla tuntui olevan mukavaa ja oli ihan tyytyväinen syntymäpäiviinsä. Kaverisynttärit pidetään sitten hiukan myöhemmin. Tänään lähdimme kauppaan hakemaan vähän puuttuvaa vaatetta ipanoille, on se kyllä hullua härdelliä, kun kaikki yhtäaikaa kantavat paitaa ja housua minulle ja selittävät mitä tahtovat ja tarvitsevat.. No jotakin saatiin aikaiseksi hommattuakkin, enää ei kauheasti puutu. Kahden vanhimman talvikengät vissiinkin uupuu vielä. Muuten taitaa olla kaikki tarpeellinen. Käsineitä ja muuta sellaista pientä pitää vielä hommata......

Joku roti...

Kuva
Koko armaan päivän olen aamusta asti koittanut siivoilla, sen mitä nyt kipeänä pystyy. Antibiootteja napsitaan ja pikku hiljaa henkikin on alkanut kulkea ja kuumekkaan ei enää jaksa nousta. Mutta juu, tosiaan... Erehdyin eilen ostamaan kaksi mutakakkua kera kermavaahdon(tai se kyllä vatkattiin ihan omin pikku kätösin). Illalla syötiin muksujen kanssa kasa burritoja, kukin täytti millä tykkäsi ja jälkkäriksi sitten ks. kakkua kermalla. Toinen kakku jäi kokonaan syömättä ja illalla myöhään makeanhimon iskiessä kaivelin se esiin ja pienen viipaleen siitä itselleni nappasin. Tänään sitten olenkin päivän mittaan tykännyt napsia vähän useamman viipaleen kakkua ja jäljellä on enää tosiaan sellainen pienen pieni viipale. Oikein pahaa tekee, pelkkää rasvaa, sokeria ja suklaata... Yök... Yleensä en kummemmin välitä mitä suuhuni laitan, enkä todellakaan ole mikään ravintoseurailija, paitti, kun reenaan. Olen ollut sitä mieltä, että kerran täällä vaan eletään, miksi ihmeessä se aika pitäisi

Joulua odotellessa...

Kuva
Koska olen henkeen ja vereen jouluihminen, ajattelin nostalgian vuoksi laittaa muutaman viimevuotisen joulutunnelma kuvan. Pikkuhiljaa sitä tässä alkaisi taas sydämeen ja kotiinkin rakentaa. Talvi, mun vuodenaikani. Joulu se ihana valoisa juhla keskellä pimeintä pohjolan talvea. Lasten joulumyyjäisetkin ovat pian koululla, sinnekkin taasen jotakin pitäisi ja saisi tehdä.

Halloweenia

Meillä olisi huomenna jälleen ystävän halloweenijuhlat aikuisille. Yritämme päästä miehen kanssa piipahtamaan paikalla. Asuja tuskin tänä vuonna löytyy, viime vuonna tulikin panostettua enemmän siihen puoleen. Nyt ei oikein ole ehtinyt eikä jaksanutkaan. Keskimmäiset tytsit lähtivät kavereidensa halloweenijuhliin tänä iltana ja huomenna olisi vielä yhdet juhlat  heillä. Kirjoittelut ovat jääneet taasen aika vähiin, koska töihin taasen olen palaillut ja selkää illat koittanut sitten lepäillä, että kestää..

lunta ja laatuaikaa ;)

Kuva
Ulkona tihkuttelee lunta hiljalleen, maahankin ohut kerros on jo jäänyt. Todennäköisesti se siitä sulaa aamuun mennessä pois, mutta tästä pienestäkin valkoisesta hunnusta nautin täysin siemauksin. Huomaan, kuinka energia palaa pikku hiljaa kroppaan, kun talvi lähenee. Ensi viikoksi sain viimein ajan ortopedillekkin, saahaan jotakin järkeä tähän vihoittelevaan selkään. Meillä oli pitkästä aikaa omituista luksusaikaa mieheni kanssa. Rakkaat mummut ja vaarit ottivat lapsoset hoiviinsa, molemmat olimme lomalla, minä sairaus- ja mieheni syyslomalla. Lähdimme pariksi päiväksi ihan kahdestaan reissuun, söimme hyvin, nukuimme hyvin ja vaan nautimme olostamme. Saunoimme kuun loistaessa järven pinnasta...  Joskus olo vaan on mukavaa, elämä alkaa pikku hiljaa voittamaan ja olo kohentumaan.

Mökillä poikkeemassa viikonloppuna....

Kuva
Muutama otos ilta-auringosta. Se vaan näyttää niin kauniilta tuolla järvenrannalla.

Syksy on ja kesä on pois, talvea ootellaan...

Kuva
...syksyisen tuulen soivan nyt kuulen, kuu loistaa taivaaltaan :) Muutama otos omasta pihasta ja tuosta kävelylenkiltä...

Ei se aina mene niinkuin elokuvissa, tää elämä....

Kuva
  En enää edes muista mistä olen ajatellut kirjoittaa, mistä olen kirjoittanut ja mitä kaikkea. Olen tässä välissä telonut selkäni pahasti, jonka seurauksena vatsa ja ehkäpä tuo psyykekkin on ollut aika kovilla. En nyt jaksa niitä pohtia ja olenkin monilta ystäviltäni pyytänyt, että kun soitatte, puhukaa mistä vain muusta. En jaksa kerrata vällilevynpullistumia ja revenneitä selkälihaksia. En somac lääkistystä ja unilääkkeitäni. En psyykelääkkeitä. Ihana syksy tuolla ulkona kolkuttelee, kunhan vaan tuo aurinko möllykkä ei noin ahkerasti möllöttelisi ja aiheuttaisi pakollista sisällä oloa. On niin valkoista tuo valo tähän aikaan vuodesta ja paistelee alhaalta, että migreeni poksahtelee miltei päivittäin. Aamupäivällä nautin yli kaiken, kun pääsin koirasen kanssa rauhalliselle lenkille, oli pilvistä ja sateen jäljiltä kosteutta maassa. Päivä kerrallaan tässä mennään ja koitetaan elävien kirjoihin palata... Voimat palaavat hiljalleen, ehkä, ei vielä voi tietää... Eläm

Muutama kuva vielä kauniista kaupungistamme :)

Kuva
Särkänniemen päättäjäiset tältä kesältä oli tänä iltana. Komea ilotulitus, josta en tosin kuvia kyennyt ottamaan...

Pientä paussia taas...

Kuva
Tässä ollut tosiaan pientä taukoa. Ei vaan tahdo jaksaa enää illan päätteeksi istua koneen ääreen. Tosiaan nuo me&I kutsutkin olivat ja väkeä tuli paikalle runsain mitoin, kiitokset vielä ihanille ystävilleni :) Lapsia oli paljon paikalla ja ihanaa vilskettä ja touhua piisasi. Viihtyivät tosi hienosti keskenään, tuttuja kun olivat suurin osa toisilleen. Nuorin taisi olla vuoden (jos yhtä masuasukkia ei lasketa) ja vanhin sitten vissiin liki 15-vuotta. Vanhimmat vahti pienimpiä, että äidit ja mummut ja muutkin vieraat saivat katsottua ihanaa mallistoa. Meille tuli tosiaan tuo karavaanari paita, housuineen, muutama pipo ja prinsessalle tietty kruunumekkonen. Isommat tytöt saivat itse valita paidat ja Vanhin otti tuon tiikeripaidan ja toiseksi vanhin tuon kruunupaidan. Itselleni otin uudet slim sweatjeanssit ja kruunupipon. Jälkikäteen laitoin vielä tilaukseen Miisukalle tuon keltaisen puputunikan, kun sen unohdin kokonaan silloin kutsuilla siinä hulinassa... Kovasti tässä vi

Me&I kutsuja ois luvassa

Kuva
Taas ajattelin lähestyvän syksyn ja talven ja tietysti uuden malliston kunniaksi pitää miikkari kutsuja. Tuttu esittelijä ja uusi kiva mallistokin. Katsotaan mitä sieltä sitten itselle mahtaa tarttua matkaan. Viimeksi tarttui kaiken näköistä. Nyt en ole kyllä kovasti kerinnyt edes netissä vilkuilla mallistoa, kun jotenkin on tässä ollut tätä kiireen tynkää :) Ajattelin myöskin Tupperware kutsuja pitää tässä jossakin vaiheessa syksyä, mutta siitä sitten lisää myöhemmin. Tänään sain juuri tupperitilaukseni, vanhaa kunnon Sambaa ;) Kannu, laseja ja nuo säilytysrasiat... On nuo värit kyllä nameja. Mutta ehkäpä seuraavia sitten ainakin ajattelin... Kuvat lainattu Me&I:n sivuilta: Onhan nämä kyllä niin suloisia. Voisi ostaa, vaikka koko malliston :)

Omenan tuoksua, haikeutta ja syksyä, sitä ihanaa...

Kuva
Mun vuodenaikani on taas täällä, syksy. Rakastan syksyä, olen energisimmilläni syksyllä ja saan eniten aikaiseksi. Joku tuossa kirpakassa tuoksussa aamuisin, jo kolean yön jäljiltä, maahan poksahtelevat omput, kosteus ja tietty haikeus taakse jäävästä vuodesta on vain mun juttu. Nuo pimenevät illat, kynttilöiden polttaminen... Täällä on nyt vähän hiljaiseloa, jos ihmettelette. Työt ja koulut ja päikky ovat alkaneet taas ja hoppua pitää. Porukka on väsynyttä oudoista ja aikaisista nukkumaanmeno ajoista. Lyhyeksi jää yöunet itselläkin niin usein, kun ei vain malta illalla laittaa niitä simmusia kiinni ja päästää mieltä kirmaamaan unilampaiden laitumille. Ainoa ihan oma aika kuitenkin tämän kokoisessa perheessä on se pienen pieni hetki iltayön tunteina, kun lapset ovat nukkumassa, joskus jopa nuo murkutkin. Ja talo huokailee pitkän päivän äänien kaikuja ja hiljaisuutta. Koitan tänne ehtiä teille jotakin kuvata, vaan vähiin tuo tuntuu aina jäävän. Ei ole aikaa, tuo maaginen eteenpäin

Kuvapostaus kolmevuotiaan synttäreiltä, muutama vain.

Kuva