Ethän kopioi kuvia ilman lupaamme, toivoo Pikkusukka ja sen äiti.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Omenan tuoksua, haikeutta ja syksyä, sitä ihanaa...

Mun vuodenaikani on taas täällä, syksy. Rakastan syksyä, olen energisimmilläni syksyllä ja saan eniten aikaiseksi.
Joku tuossa kirpakassa tuoksussa aamuisin, jo kolean yön jäljiltä, maahan poksahtelevat omput, kosteus ja tietty haikeus taakse jäävästä vuodesta on vain mun juttu. Nuo pimenevät illat, kynttilöiden polttaminen...

Täällä on nyt vähän hiljaiseloa, jos ihmettelette. Työt ja koulut ja päikky ovat alkaneet taas ja hoppua pitää. Porukka on väsynyttä oudoista ja aikaisista nukkumaanmeno ajoista. Lyhyeksi jää yöunet itselläkin niin usein, kun ei vain malta illalla laittaa niitä simmusia kiinni ja päästää mieltä kirmaamaan unilampaiden laitumille.
Ainoa ihan oma aika kuitenkin tämän kokoisessa perheessä on se pienen pieni hetki iltayön tunteina, kun lapset ovat nukkumassa, joskus jopa nuo murkutkin. Ja talo huokailee pitkän päivän äänien kaikuja ja hiljaisuutta.
Koitan tänne ehtiä teille jotakin kuvata, vaan vähiin tuo tuntuu aina jäävän. Ei ole aikaa, tuo maaginen eteenpäin mateleva ja välillä vuihuva asia, ei vain tahdo riittää koskaan millään :)

Eräänä aamuna töihin menossa viiden jälkeen bussipysäkillä

2 kommenttia:

Niina kirjoitti...

Mun omaa aikaa on aina ollut myös ne työmatkat- omissa ajatuksissa, eikä kukaan huutele äitiä... =)

Kälynen kirjoitti...

Älä vielä!

Nyt on vielä kesä!!!!!!
Tänäänkin +22!!!

Nautii vaan, muttei vielä ole syksy vaan nätti elokuu ;)

Kissaakin hoideltiin eteerisellä hunajalla tällä kertaa :P. Hauska elänlääkäri, nauroi itselleenkin, kun tarjosi haavaan vaihtoehtoja...lykkäsi lopulta vielä antibioottiakin, jotta tulisi jotain koululääketieteellistä, huh!