Ethän kopioi kuvia ilman lupaamme, toivoo Pikkusukka ja sen äiti.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Kesälomaa hiljalleen ja haikeana

Kesä menee löntystelee pikku hiljaa eteenpäin. Kohta huomataan jälleen, että kouluthan alkavat ihan justiinsa ja päivähoito ja työt...huoh
Kovasti haikealla mielellä olen, vaikkakin intoa täynnä tulevasta työstä. 
Välillä pohdin kovasti ikää ja sitähän tuntuu tulevan vuosi vuodelta enemmän ja kiihtyvällä tahdilla. Mitä enemmän ikää tulee, sitä nopeammin aika kulkee eteenpäin.
Jonnekkin aika katoaa, tuo kummallinen häivähtelevä asia elämässä. Lapset kasvavat isoiksi, pieni mieheni on jo iso, kohta kasiluokkalainen. Hänellä ja minulla oli ennen niin läheiset välit, nyt ei enää mitään puhuttavaa. Tuo ensimmäinen Pieni tyttöni menee jo yläasteelle. 
Juuri se potkumopolla ajeli ympäri kotia unissaan, juuri se opetteli ajelemaan pyörällä, kun ei jarruttaa osannut, ajoi päin talon seiniä, jotta vauhti pysähtyy.
Salakavalasti joku on vienyt tästä välistä monta monituista vuotta.
Koitin palauttaa mieleeni matkan varrelta jotakin.
Muistan, kun tuo samainen tyttö lauloi eskarin kevätjuhlassa Winx laulun, muiden tyttöjen kanssa rivissä. Kirkkailla pikkutyttöjen äänillä tuo kuulosti niin uskomattoman kauniilta ja nuo sanathan upposivat ja saivat kyyneleet silmiin...
Kaivelin valokuvien arkistoja ja tässä kuvasarjassa tuo samainen tyttönen puhaltelee kuusivuotis synttärikakustaan kynttilöitä. 







"Voittamaton sinäkin oot,jos tahdot niin. Unelmoida jos sä voit se sulle voimaa tuo kaikki vastukset näin voimme voittaa.Winx kun hymyillään se näin maailmaa valaisee, kun unelmista vain saan voimaa. Voittamaton sinäkin oot jos tahdot niin. Lumous säteemme nyt taivaalla loistaa, tiellä tähtiin voi seikkailu alkaa taas, lennän halki ajan ja avaruuden kuljen lailla tuulen halki seikkailun uuden, tule myös siivet saat näin Winx unelmoida jos sä voit se sulle voimaa tuo kaikki vastukset näin voimme voittaa,,,,,"

Vuosi sitten haikeilin samalla tavalla, kun tuo esikoinen lähti yläasteelle. Jotenkin tämän toisen kohdalla se on helpompaa. Isoveli viitoittaa tietä, jota sitten siskojen on helpompi kulkea.
Ainakin äidin mielenmaisemaa hieman pehmentää...
Mä oon tällainen pehmo, minkäs sille voi... 

Ei kommentteja: