Porsaita äidin oomme kaikki

Tänään on ommeltu tyttöjen kanssa heidän kavereilleen possuja joululahjaksi. Tytöt haluavat aina antaa jotakin itsetehtyä, mitä pidän todella kivana juttuna. Kauhea näpertäminenhän noissa on, mutta ihan kivaa puuhaa tuo on. Tässä nyt muutama tulos.
Kaavoina käytettiin Tilda kirjasta otettuja kaavoja, joita sitten muokkailtiin, jalkoja, niiden asentoa, vaatteita jne...





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nukketaloa, askartelua ja Pikkusukka

Kuva
Tänään tosiaan käytiin kaikkien viiden lapsosen kanssa kiertelemässä ihan peruskauppoja, kuten Tiimaria yms. Etsimässä ystävältä ostettuun ihanaan kartanoon kaikkea kivaa, jolla sitä sisustais ja laittelis... Aina, kun silmä välttää, tuoli on raahattuna tähän ja Miisukka räpeltämässä Ja niitä tilpehöörejä, joilla voi sisustella: Ja sitten askarreltiin uusi ovikoriste, syksyinen, marjoja, siilejä.
Lue lisää

Kun on aivan rikki

Kuva
                                          Kun on aivan rikki        Aivan hiljaa, pieni valonsäie pääsee mieleeni, koittaa kovasti lämmittää ja poistaa pimeyttä sieltä. Aivan, kuin salaa, korviin tarttuu linnunlaulu, ohittaa hetkeksi nämä synkät mietteet ja ajatukset, pakottaa nostamaan katseen harmaista kengän kärjistä ylös, kohti kevään ensi auringonsäteitä. Välillä unohdan hetkeksi vatsaa ja rintaa puristavan ahdistuksen ja jännityksen pallon, hetkeksi tuntuu, kuin senkin solmut pikkuhiljaa aukeaisivat. Vielä kaikki on kovin herkkää, en uskalla luottaa vielä huomiseen. Yksi väärä sana, yksi väärä puheenaihe, niin putoan taas ja lujaa, luottamus itseeni katoaa, kuin nuo kevään vaaleansinisen taivaan utupilvet, jotka lupailevat jo lämpiävää ja valoa....
Lue lisää

Taas ne hermot pingottaa...

Jännä homma, kuinka välillä hermot onkin näin pinnassa. Varsinkin tuo meidän tuleva ekaluokkalainen saa välillä hermot niin kireälle, ettei mitään rajaa. Koko ajan tuossa ihan "iholla". Eli siis aivan vieressä. Ei lähde kulumallakaan. Jos joku syö jotakin on samantien, kuin magneetin vetämänä keittiössä pällistelemässä mitä syöt. Koko ajan höpöttämässä korvan juuressa, ei hetken rauhaa, ei edes illalla. Johonkin on kadonnut se rauhallinen hetki illalla ennen nukahtamista tai nukkumaan menoa. Nuo murkkuikäiset pitävät siitä huolen, ettei rauhallista hetkeä ole. Kun pienemmät saat nukkumaan ja jopa miltei untenmaille siinä 22-aikaan yleensä alkaa pikkuhiljaa väsytystaktiikka toimia. Isommat ryysivät alas, syömään, pällistelemään ja tuijottamaan jonkin ovenkarmin takaa telsua ja kuuntelemaan mitä me yritämme keskustella. Yleensä tässä vaiheessa olen jo aivan kuitti. Mies on yleensä tullut juuri töistä, koska tekee tällä hetkellä myös tuon iltavuoron, eli se yksi ainoa tunti...
Lue lisää