Kun on aivan rikki
Kun on aivan rikki
Aivan hiljaa, pieni valonsäie pääsee mieleeni, koittaa kovasti lämmittää ja poistaa pimeyttä sieltä.
Aivan, kuin salaa, korviin tarttuu linnunlaulu, ohittaa hetkeksi nämä synkät mietteet ja ajatukset, pakottaa nostamaan katseen harmaista kengän kärjistä ylös, kohti kevään ensi auringonsäteitä.
Välillä unohdan hetkeksi vatsaa ja rintaa puristavan ahdistuksen ja jännityksen pallon, hetkeksi tuntuu, kuin senkin solmut pikkuhiljaa aukeaisivat.
Vielä kaikki on kovin herkkää, en uskalla luottaa vielä huomiseen. Yksi väärä sana, yksi väärä puheenaihe, niin putoan taas ja lujaa, luottamus itseeni katoaa, kuin nuo kevään vaaleansinisen taivaan utupilvet, jotka lupailevat jo lämpiävää ja valoa.
Hiljaa, nyt mennään niin hiljaa, kuin kyydissä olisi jotakin todella särkyvää, hajoavaa.
Ja onhan siellä, se oma mieli ja sielu. Ei sitä paranisi jatkuvasti pudottaa, säröjä tulee joka kerta lisää ja kohta siihen parantamiseen ei enää riitäkkään se aika ja hyvät asiat.
-Jutta-
Aivan hiljaa, pieni valonsäie pääsee mieleeni, koittaa kovasti lämmittää ja poistaa pimeyttä sieltä.
Aivan, kuin salaa, korviin tarttuu linnunlaulu, ohittaa hetkeksi nämä synkät mietteet ja ajatukset, pakottaa nostamaan katseen harmaista kengän kärjistä ylös, kohti kevään ensi auringonsäteitä.
Välillä unohdan hetkeksi vatsaa ja rintaa puristavan ahdistuksen ja jännityksen pallon, hetkeksi tuntuu, kuin senkin solmut pikkuhiljaa aukeaisivat.
Vielä kaikki on kovin herkkää, en uskalla luottaa vielä huomiseen. Yksi väärä sana, yksi väärä puheenaihe, niin putoan taas ja lujaa, luottamus itseeni katoaa, kuin nuo kevään vaaleansinisen taivaan utupilvet, jotka lupailevat jo lämpiävää ja valoa.
Hiljaa, nyt mennään niin hiljaa, kuin kyydissä olisi jotakin todella särkyvää, hajoavaa.
Ja onhan siellä, se oma mieli ja sielu. Ei sitä paranisi jatkuvasti pudottaa, säröjä tulee joka kerta lisää ja kohta siihen parantamiseen ei enää riitäkkään se aika ja hyvät asiat.
-Jutta-
Kommentit