Ethän kopioi kuvia ilman lupaamme, toivoo Pikkusukka ja sen äiti.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

sunnuntain suhinaa, kiire ei tunnu hellittävän

Töitä, kun on painanut viikon, jotenkin odottaa sitä viikonloppua aina kovalla innolla.
Eilen lauantaina siivosin koko kodin, puunasin lattiasta kattoon, tamppasin matot jne.. Vaan illalla oli taas tavaroiden keräystä edessä, mutta onneksi ei enempää. Suunnittelin rentoutuvani sitten tämmän ihanaisen sunnuntain, mutta sitähän ei tässä perheessä ole suotu. 
Tai oli toki tarkoitukseni laittaa nuo kuusi koneellista puhdasta pyykkiä pois, mitä olen tässä ehtinyt pestä ja ehkäpä pestä vielä pari koneellista. Lisäksi tuo Miisukan kaapin sisältö on nyt viikon verran lojunut tuolla makkarin lattialla odottaen kaappiin pääsyä.
No tälle aamupäivälle mies oli mennyt lupaamaan mökkireissua, eli sinne siis kuvattavaksi kirjaa varten koko hela sakki.
Eli siihen menee tämän päivän rentoutuminen. En oikein koe rentoutuvani sukulaisten keskellä, palellen keskellä korpea.. Huoh
Vieraitakin olin kutsunut tälle päivälle ja mies kyllä tiesi sen, no onneksi he ovat tulossa iltapäivällä(tai näin saimme eilen puhelimessa sovittua)...
Miksi viikonloput pitää olla tällaisia?? Mä nautin kyllä, kun nuo pienet kummilapset käyvät kyläilemässä, mutten todellakaan nauti tän revohkan kanssa lähtemisestä yhtään mihinkään, ilman pakkoa. On kohtalaisen työlästä saada koko kööri autoon, ilman isompia riitoja(jotka yleensä tulevat viimeistään siitä, että kuka istuu missäkin)...
No näin se meillä, pitäisiköhän munkin alkaa samalle linjalle???? Mitä tahansa vanhempani pyytävätkin, hyppään samantien, muista suunnitelmista välittämättä?
Äh, taas tällaista lapsellista naputtamista, mutta kai sitä haluaisi vaan välillä ihan vaan huilata.
Fyysisesti ja henkisestikin kohtalaisen raskas työ, vaatisi hiukan sitä lepoakin. Ja nuo ihanat kotityöt siihen päälle, jotka kaatuvat aina iloisesti mun niskaani, yövalvomisten lisäksi.

Ei kommentteja: