Juoksuja ja muuta löpinää

Ihana ystäväni, veljeni vaimo, joka sattuu olemaan fysioterapeutti kävi mun selkää ja niskoja möyhimässä kuntoon ja kinesioteippaamassa ton mun oikuttelevan nilkan. Kipu hävisi nilkasta ja akillesjänteestä miltei samantien. Taas kelpaa kirmata järveä ympäri :)
Eli olen tässä käynyt jälleen juoksemassa. Paljastettakoon, että olen heittänyt velipojalleni haasteen (tyhmästä päästä kärsii koko MINÄ! )
Ensi vuonna olisi tarkoitus lähteä juoksemaan puolikasta maratonia. Tyhmähän minä olen, minkäs sille teet. Huolimatta siitä, että nuorempana vielä osallistuin lyhyenmatkan kilpajuoksuihin, en todellakaan ole ikinä ennen reenannut kestävyysjuoksua.
Veljellä pohjakunto ja sisu reenaamiseen on paljon parempi, kuin itselläni, jolla itsekuri lipsuu jatkuvalla syötöllä. Saatan kirmata 10 kilometriä, sykkeet aivan liian korkealla, hiki noruen kasvoilla. Seuraavan päivän saatan kuluttaa mättäen suklaata reilumman mukaan :(
Oi itsekuri missä piileksit. 
Tähän lainatakseni eilen iltaista päivitystä facebookista:
Vauhti ihan liian kova, samoin sykkeet, aivan liian korkealla :( Matkaakin ehkä taitoin vähän turhan pitkälti viimeaikaiseen laiskaan reenitahtiin nähden...höh... Mut hei mä laitoin tilaukseen PINKIN sykemittarin ittelleni ton poksahtaneen tilalle...jei!
Että näin ja hetken kuluttua suklaata jälleen suun täydeltä, että tota... Aamulla olo oli, kuin hakattuna. Selkä huusi armoa, nilkkaa särki ja muutenkin "pönttö" olo
Ehkä mä vielä joskus opin??!!
Ja niitä iloisia uutisiakin. Saimme mieheni kanssa kutsun Halloween pippaloihin. Emme ole vuosiin käyneetkään missään ks. pippaloissa. Alkuunsa järjestimme itsekkin muutamia juhlia, kun tänne muutimme, mutta nyt tämä hektinen arki tuntuu vieneen kaiken ajan. (joten laitetaan täällä myös suunnittelun alle)..
Innostuin ja samantien aloin miettimään asuja (ehkä ne lasten hoitopaikat olisi tärkeysjärjestyksessä ekana, mutta, mutta...) Haluan ehdottomasti sellaiset mageat "vanhanajan vamppyriasut"...
Viktorialainen Vampyyrimiehelleni jotakin tämän tyylistä ja itselle ehkäpä sitten tuo alla oleva....Vampyyriparonitar - kokoasu   

Kommentit

Kälynen sanoi…
Mageet asut!

Meikä tais olla viimeksi "aika piru naiseksi" :P Ja tuo mies sitten itte piru ;)

Bilevinkkejä koristeluun ja pieneen tarjoiluun otetaan muiltakin lukijoilta vastaan!

Hyvä jos nilkka helpottaa. Kehoa täytyy kuunnella tarkasti, jottei mene rikki ja juoksut on juostu.

Meidän kissan juoksuista en tiedä. Ei ole näkynyt, eikä kulkusen kilinää kuulunut sitten viime torstain. Käytiin koirankin kanssa etsimässä, muttei se vähä-älyinen susihukkanen saanut mitään vainua koko kissasta, hö =(
19. elokuuta 2012 klo 22.30
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nukketaloa, askartelua ja Pikkusukka

Kuva
Tänään tosiaan käytiin kaikkien viiden lapsosen kanssa kiertelemässä ihan peruskauppoja, kuten Tiimaria yms. Etsimässä ystävältä ostettuun ihanaan kartanoon kaikkea kivaa, jolla sitä sisustais ja laittelis... Aina, kun silmä välttää, tuoli on raahattuna tähän ja Miisukka räpeltämässä Ja niitä tilpehöörejä, joilla voi sisustella: Ja sitten askarreltiin uusi ovikoriste, syksyinen, marjoja, siilejä.
Lue lisää

Kun on aivan rikki

Kuva
                                          Kun on aivan rikki        Aivan hiljaa, pieni valonsäie pääsee mieleeni, koittaa kovasti lämmittää ja poistaa pimeyttä sieltä. Aivan, kuin salaa, korviin tarttuu linnunlaulu, ohittaa hetkeksi nämä synkät mietteet ja ajatukset, pakottaa nostamaan katseen harmaista kengän kärjistä ylös, kohti kevään ensi auringonsäteitä. Välillä unohdan hetkeksi vatsaa ja rintaa puristavan ahdistuksen ja jännityksen pallon, hetkeksi tuntuu, kuin senkin solmut pikkuhiljaa aukeaisivat. Vielä kaikki on kovin herkkää, en uskalla luottaa vielä huomiseen. Yksi väärä sana, yksi väärä puheenaihe, niin putoan taas ja lujaa, luottamus itseeni katoaa, kuin nuo kevään vaaleansinisen taivaan utupilvet, jotka lupailevat jo lämpiävää ja valoa....
Lue lisää

Taas ne hermot pingottaa...

Jännä homma, kuinka välillä hermot onkin näin pinnassa. Varsinkin tuo meidän tuleva ekaluokkalainen saa välillä hermot niin kireälle, ettei mitään rajaa. Koko ajan tuossa ihan "iholla". Eli siis aivan vieressä. Ei lähde kulumallakaan. Jos joku syö jotakin on samantien, kuin magneetin vetämänä keittiössä pällistelemässä mitä syöt. Koko ajan höpöttämässä korvan juuressa, ei hetken rauhaa, ei edes illalla. Johonkin on kadonnut se rauhallinen hetki illalla ennen nukahtamista tai nukkumaan menoa. Nuo murkkuikäiset pitävät siitä huolen, ettei rauhallista hetkeä ole. Kun pienemmät saat nukkumaan ja jopa miltei untenmaille siinä 22-aikaan yleensä alkaa pikkuhiljaa väsytystaktiikka toimia. Isommat ryysivät alas, syömään, pällistelemään ja tuijottamaan jonkin ovenkarmin takaa telsua ja kuuntelemaan mitä me yritämme keskustella. Yleensä tässä vaiheessa olen jo aivan kuitti. Mies on yleensä tullut juuri töistä, koska tekee tällä hetkellä myös tuon iltavuoron, eli se yksi ainoa tunti...
Lue lisää