Ethän kopioi kuvia ilman lupaamme, toivoo Pikkusukka ja sen äiti.

tiistai 25. helmikuuta 2014

Itsekuri kovilla

Netistä lainattu


On aivan järkyttävää tällaiselle sokeririippuvaiselle ihmiselle yrittää olla ilman sitä. Ihan vastaavia oloja, kuin aikoinaan, kun tupakanpolttoa lopetteli.
Mieli tekee kokoajan, jostakin sitä tulee näkyviin jotakin herkkua, kun ei pitäisi.
Tänään olen jo korvannut armottoman makeanhimon juoksulenkillä, kaksi kertaa tehnyt puolen tunnin lihaskuntotreenit ja kertaalleen nyrkkeillyt miltei puolituntia kovilla sykkeillä. Tuo auttaa hetkeksi...
Äsken likka päätti äitinsä riemuksi leipasta Sasherkakkua... Voi tuota suloista suklaan tuoksua, joka leijuu ympäri kotia.
On tämäkin. Tekemistäkään en oikein enää keksi. Olen siivonnut, tampannut matot, haravoinut pihaa, pessyt uunia, pyykkiä laitellut, lakanat vaihtanut, voi elämän kevät sentään. Ja tiedänhän minä, että se pahin makeanhimo tosiaan helpottaa noin vartissa, mutta kuinka sen kestää...
Äsken napostelin paprikaa ja kurkkua, kattelen Gordonin kokkiohjelmia kuola valuen lattialle asti varmaankin.
No nyt koetellaan ja piinataan. Olenkin aina ollut hiukan masokistinen ihminen ja olen kyllä sitä mieltä, että ne jotka esimerkiksi tupakan polttoa eivät pysty lopettamaan, tarvitsevat hiukan kovemman itsekurin. Itseään pitää koetella, ei aina voi ja saa olla kivaa. Siihen turtuu muutoin. Ei osaa enää nauttia mistään.
Itse lopetin tupakan polton aikoinaan ilman mitään korvikkeita, pirunmoistahan se oli miltei parikymmentä vuotta polttaneelle, mutta helpotus on nykyään valtava. Ja tottahan sekin on, että tupakka kiihdyttää aineenvaihduntaa ja paino pysyy matalla. Muistelen, että aikas harvoin painoin yli 55kiloa, kun poltin. Eikä paljoa tarvinnut funtsata mitä suuhunsa mätti. Kun polttamisen lopetti, niin joutui kummasti miettimään mitä söi. No enpä minä lisää laskimotulppia tarvitse. Edellisissäkin oli tarpeeksi.

Eikös tuota sokeriakin sanottu yhtä vahvaa riippuvuutta aiheuttavaksi, kuin tupakka ja huumeet.
EIkä ihmisen elimistö sitä mihinkään tarvitse ihan oikeasti. Eikä sitä osaisi kukaan kaivatakkaan, jos siihen ei olisi aikoinaan opetellut. Kaksi pahinta Suomalaisten terveyden vitsausta on vehnä ja sokeri.
Ilmankin pärjäisi vallan hyvin, paremmin, kuin niiden kanssa.
Samoin tuo peruna, jota joka tuutista tyrkytetään. Turhaa tärkkelystä... Kun jätin perunan pois, vatsani voi hyvin.
Ei se nyt niin huonosti sen kanssakaan voinut, muttei ainakaan ole enää turvoksissa eikä muutoinkaan kipunoi.
Tämmöttii paasauksii tällä erää ;)

kuva lainattu netistä

Ei kommentteja: