syksyn pöllöjä taasen
Jotakin on pakko keksiä ja laittaa myyntiin. Ei vaan elä kohta millään.
Alkaa olemaan kohtuu ahdistavaa tämä ainainen rahat on loppu-fiilis.
Vaikka painat pirusti hommaa, palkka on niin pieni, ettei sillä elätä tätä sakkia millään, on kuin joku nauraisi partaansa vahingoniloisena. Haahaa, siinähän puurrat, saat sitten hyttysenkusen palkaksi.
Onneksi alkaa tämä tauti helpottaa. Päätä vielä jyhmii ja huippailee, mutta muutoin suht normaali olo.
Tuo huippaaminen on kaameeta, tuossa aamusella, kun koiran vein pissalle, tuntui kokoajan, kuin kaataisi toiseen suuntaan. Kuin toinen jalka olisi lyhkäsempi...
Mutta asiasta aisansankaan. Koitamme nyt väsätä jotakin tämmöisiä ja noita vaattehia. Joskos sitten kirppispöytää varailisi. Tarttis hommata lapsosille talvisempaa vaatetta. Onneksi ihana äitylini haki vanhimmalle hupparia ja collarihousua. On perheen isoveli kasvannut niin paljon, isäänsä pidemmäksi, että ei ollut, kuin yksi huppari joka oikeasti oli sopiva...
Kommentit