Pihahommia, ulkoilua ja nautiskelua ilmoista
On ollut niin kaunis päivä, muutamakin tässä. Pihahommeleita puuhailtu Miisukan ja isompien tyttöjen kanssa.
Mies työreissullaan ollut ja tänään sieltä kotiutui, joten aikas hiljaiseloa täällä vietelty. Itse pikkuhiljaa tässä toipunut taudista, joka todella veti totaalisesti jalat alta muutamaksi päiväksi.
Vieläkin aika heikkoa on tuon vatsan kanssa. Kohtuullisen tarkkaan saa harkita montako saavillista sitä kaffeeta sinne aamulla uskaltaa kaataa, ilman karmeita vatsanväänteitä.
Synttärit meni mukavasti ja perjantaina sitten olisi kaverisynttärit luvassa. 12-tyttöä ois kutsuttuna. Eli koko luokan tytsit.
Värejä halusin tarjoilupöytään, joten kipin kapin Tiimariin siis. Löysin ihania värejä, vihreää, keltaista, oranssia, turkoosia, pinkkiä jne.... Täytynee koittaa muistaa ottaa kuvia herkkupöydästä ennen, kuin herkut on herkuteltu.
Pihahommia koitettu tosiaan tehdä ja ahkerasti ulkoiltu pikku Miisukan kanssa. Miisukalla touhua piisaa, vettä löytyy aina jostakin juurikin tarpeeksi, että haalarit saa lotimäriksi. Onneksi nuo pitävät vettä. Lisäksi se pihan kuraisin ja kuivumattomin kohta täytyy myös löytää ja tallata siinä. Etenkin, jos äiti ei ole muistanut laittaa saappaita vaan tennarit. Kuten tässä kauppareissulta kotiuduttuamme. Jäimme pihaan leikkimään Miisukan toiveesta(sisälle yritettäessä mennä selkä kaarella potkiva, huitova ja pureva likka). Luovutin jälleen, kaikkien niiden kasvatusoppaiden suositusten mukaan(joita monta vuotta luin ja nyökyttelin luennoilla tietävän näköisenä). Romukoppaan ovat monet hienot niksit joutaneet tän katraan kanssa.
Tässä mieleeni tuli (asiasta aisansankaan) esimerkiksi jäähypenkki. Hieno keksintö, mutta onko keksitty jokin valjas systeemi, millä se lapsi siinä myös pysyy? Meillä ei auta auktoriteetit, ei uhkaukset, ei varotukset eikä, vaikka päällä istuisit. Viimeistään siinä vaiheessa on purtu tai jotakin yhtä mukavaa ja oikeaoppista reagointi tapaa. Enkä nyt siis tarkoita, että oisin tän pienimmän kanssa tätä vielä testannut.
Esikoinen on hyvä esimerkki. Neuvola psykologin mukaan riehuva poika oli hyvä viedä huoneeseensa, katsoa, ettei siellä ole mitään millä satuttaa itseään. Eli siis tyhjennämme tunnin-pari pojan leluja pois huoneesta ensin? No sinne veimme, kun niin käskettiin. Kuulemma sitten saa pyytää pois, kun poika rauhoittuu ja juttelee. Poika riehui noin 3-4 tuntia, kunnes oli tuhonnut kaiken mikä irti lähtee ja nukahtanut lattialle, että näin.
Ja sitä kiinni pitämistä jokainen halukas olisi kyllä saanut kokeilla ;)
Sama se oli tuon synttärisankarimme kanssa. Jos päikystä hakiessa häntä ei huvittanut kävellä, eihän tyttö kävellyt. Tai vaihtoehtoisesti käveli, mutta erisuuntaan. Tässä ei auttanut perinteiset "heippa, äiti menee nyt" huutelut. Siihen sai vastauksen "heippa" ja tytön löysi seuraavan kerran ehkä Pispalasta kävelemästä itse asumme tois puolella keskustaa.
Tai, jos kainalossa koitit isoa likkaa kantaa/roikottaa, samalla työnsit pienempää vaunuissa, alkoi hän kirkua: APUA AUTTAKAA JOKU!.
Että näin suloisia lapsia meillä. Kun tuota luonnetta ja itsepäisyyttä olisi vähän liiankin kanssa.
No se siitä, laitan vielä muutaman kuvan pihapuuhista ja löydöistä.
Mies työreissullaan ollut ja tänään sieltä kotiutui, joten aikas hiljaiseloa täällä vietelty. Itse pikkuhiljaa tässä toipunut taudista, joka todella veti totaalisesti jalat alta muutamaksi päiväksi.
Vieläkin aika heikkoa on tuon vatsan kanssa. Kohtuullisen tarkkaan saa harkita montako saavillista sitä kaffeeta sinne aamulla uskaltaa kaataa, ilman karmeita vatsanväänteitä.
Synttärit meni mukavasti ja perjantaina sitten olisi kaverisynttärit luvassa. 12-tyttöä ois kutsuttuna. Eli koko luokan tytsit.
Värejä halusin tarjoilupöytään, joten kipin kapin Tiimariin siis. Löysin ihania värejä, vihreää, keltaista, oranssia, turkoosia, pinkkiä jne.... Täytynee koittaa muistaa ottaa kuvia herkkupöydästä ennen, kuin herkut on herkuteltu.
Pihahommia koitettu tosiaan tehdä ja ahkerasti ulkoiltu pikku Miisukan kanssa. Miisukalla touhua piisaa, vettä löytyy aina jostakin juurikin tarpeeksi, että haalarit saa lotimäriksi. Onneksi nuo pitävät vettä. Lisäksi se pihan kuraisin ja kuivumattomin kohta täytyy myös löytää ja tallata siinä. Etenkin, jos äiti ei ole muistanut laittaa saappaita vaan tennarit. Kuten tässä kauppareissulta kotiuduttuamme. Jäimme pihaan leikkimään Miisukan toiveesta(sisälle yritettäessä mennä selkä kaarella potkiva, huitova ja pureva likka). Luovutin jälleen, kaikkien niiden kasvatusoppaiden suositusten mukaan(joita monta vuotta luin ja nyökyttelin luennoilla tietävän näköisenä). Romukoppaan ovat monet hienot niksit joutaneet tän katraan kanssa.
Tässä mieleeni tuli (asiasta aisansankaan) esimerkiksi jäähypenkki. Hieno keksintö, mutta onko keksitty jokin valjas systeemi, millä se lapsi siinä myös pysyy? Meillä ei auta auktoriteetit, ei uhkaukset, ei varotukset eikä, vaikka päällä istuisit. Viimeistään siinä vaiheessa on purtu tai jotakin yhtä mukavaa ja oikeaoppista reagointi tapaa. Enkä nyt siis tarkoita, että oisin tän pienimmän kanssa tätä vielä testannut.
Esikoinen on hyvä esimerkki. Neuvola psykologin mukaan riehuva poika oli hyvä viedä huoneeseensa, katsoa, ettei siellä ole mitään millä satuttaa itseään. Eli siis tyhjennämme tunnin-pari pojan leluja pois huoneesta ensin? No sinne veimme, kun niin käskettiin. Kuulemma sitten saa pyytää pois, kun poika rauhoittuu ja juttelee. Poika riehui noin 3-4 tuntia, kunnes oli tuhonnut kaiken mikä irti lähtee ja nukahtanut lattialle, että näin.
Ja sitä kiinni pitämistä jokainen halukas olisi kyllä saanut kokeilla ;)
Sama se oli tuon synttärisankarimme kanssa. Jos päikystä hakiessa häntä ei huvittanut kävellä, eihän tyttö kävellyt. Tai vaihtoehtoisesti käveli, mutta erisuuntaan. Tässä ei auttanut perinteiset "heippa, äiti menee nyt" huutelut. Siihen sai vastauksen "heippa" ja tytön löysi seuraavan kerran ehkä Pispalasta kävelemästä itse asumme tois puolella keskustaa.
Tai, jos kainalossa koitit isoa likkaa kantaa/roikottaa, samalla työnsit pienempää vaunuissa, alkoi hän kirkua: APUA AUTTAKAA JOKU!.
Että näin suloisia lapsia meillä. Kun tuota luonnetta ja itsepäisyyttä olisi vähän liiankin kanssa.
No se siitä, laitan vielä muutaman kuvan pihapuuhista ja löydöistä.
Kommentit