hiihtolomaa vietellen....

                                       




 Mukava hiihtoloma viikko alkaa olemaan loppupuolella. Hiihdetty ei ole kyllä senttiäkään.
Kirppiksiä koluttu, kotia vähän siivoiltu, vaatteita naputeltu huuto.nettiin myyntiin. Tylsää sinänsä, koska miehellä ei ole kuitenkaan lomaa koskaan yhtäaikaa meidän kanssa.
Eli kotona oltu hyvin pitkälti, mitä nyt bussilla ja kävellen pari kertaa kylällä käyty.
Lapsilla ollut kavereita miltei koko loman ajan. 
Ehkä nyt viikonloppu ollaan viimein omalla porukalla...huoh...vihdoin.
Jatkuva pingottaminen ei luonnistu tällä tempperamentilla kovinkaan hyvin. Aika räjähdysherkkää menoa..
Miisalla edelleen nenä vuotaa, vaikka antibiootit pitäisi olla oikeat ja kuuriakin syöty jo yli puolet. No toivossa on hyvä elää...

Ulkona ihanan keväinen ilma, plussan puolella jo toista päivää, lumet tulee katoilta ryminällä alas. Pyykit vein tänään kevään merkiksi pihalle kuivumaan. Onhan nyt maaliskuu :)
Maaliskuun miinuspuolia on oma vanheneminen. Jotenkin tässä on iskenyt kamala pakokauhu omasta iästä. Ei tunnu ollenkaan niin vanhalta, kuin on. Ja tuntuu, että aika kiitää vain kiihtyvällä nopeudella eteenpäin.
Kohta on jo eläkkeellä..
Ihana kevät, vaikka tietääkin migreenejä miltei päivittäin. 
Kesästä en niin välitä. En ole kesä ihminen alkuunkaan. En pidä kuumasta, inhoan lintuja, ötököitä ja auringon paistetta. Aurinko menettelisi, jos ei olisi tuota jatkuvaa migreeniä. 

Lisäksi ihminen on kesällä jotenkin "paljas". En nyt tarkoita nakupellenä tarttis kadulla kulkea, mutta onhan se aika karua, kun suomalaiset kaivavat ne ihanat shortsit ja caprit päälleen kera topin ja vitivalkoinen iho ottaa silmiin kaduilla.
Kaikki virheet paljastuu kaikessa kaameudessaan ;) Ihan näin itseäni aatellen. Talvella on vähän niinkuin lupa piiloutua niihin isoihin vähän kauhtuneisiinkin vaatteisiin. Saa lompsia, vaikka niillä Kuoman talvikengillä kaupungilla, eikä kukaan katso kieroon.
Talvella ihmiset ovat enemmän kotona, yhdessä. Sisällä lämpimässä ja villasukat jalassa. Saa syödä vähän sitä mitä kaapista löytää.
Kesällä pitää olla innostunut tuoreista kasviksista, kahvakuulareeneistä puistossa, raahautua esitteleen tätä lumikon nahkaansa uimarannalle, ihrapötkylöiden pursutessa liian pienistä uikkareista(eihän niitä koskaan ehdi sovittaa ajoissa), kun lapset sinne haluavat..
Toisaalta kesässä on myös se puoli, että aina voi paeta mökille. Keskelle hiljaisuutta. Ei tarvitse miettiä mitä on päällä tai alla, voi uida nakuna ja istua saunan terassilla kuuntelemassa kuikan huhuilua...
On se vaan se kesän odotus, kauheita paineita ihmisillä....

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Kuules ny vihre,

Rva kutoo ittelleen kesäpitsisukat, istuu kesäpitsipöydän ääreen ulos ja katselee pitsipilviä ryystäen tarjouskahvia tassilta ja nauttii kun mukulat on pitsipöksyissään pari päivää mökillä lomailemassa.

Siinähän tuntee itsensä ihan iättömäksi ja ajattomaksi kuullessaan vain raparperin kasvun kun lakkaa hötkyilemästä ja ressaamasta. Carpe diem ;)!
Tanttarella sanoi…
Saa nähdä onko pitsipöytä enää tallessa tuolla hangen alla :)
Anonyymi sanoi…
On se, ihan niin kun meidän ruohonleikkuri ja kaatunu kesäkeittiön katos =P Kohtaa kaatuu kyllä tällä tuulella pari mäntyäkin talon päälle.

Täällä päiväunet ja sitten metsästämään astianpesukonetta, keittiön hanaa ja ruokaa...eli elellään nälkä ja hajonnut vempele kerrallaan...aargh!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihanaa aurinkoa, revontulia öisin ja kevättä odotellessa...

Muutama keväthankinta.... Ja hyvää vappua 😁

syyslomaa