On siis kevät, kuljen Iidesjärven rantaa.....
...pää on tyhjä, mutta jalat vielä kantaa :)
Pohdiskelee täällä näiden rakkaiden kullanmurujensa luonteiden lujuutta ja jääräpäisyyden määrää. Aina joskus, ihan joskus vaan sitä toivoisi voivansa palata sinne "hulluun" nuoruuteen, niihin aikoihin, kun esikoistaan odotti ja odotukset oli muutenkin vielä korkealla ;D Ja toiveet kaikkinensa..
No ne on ne geenit, mitkäs muut... Ja kevät.... ja kaikki...huoh...
Onneksi niilläkin muutaman kuukauden päästä alkaa se kovasti odotettu kesäloma, kyllä ovat sen tarpeessa. Mun "pieni" esikoinen, ainoa poika lähtee yläasteelle...
Mihin kummaan hukkasin kaikki nämä vuodet, mihin se mun pieni kalastajanhattupäinen, "oho" ilmettä rakastava piipaa-automies katosi??? Se joka rakasti pongailla ukkosmyrskyjä ja tuijottaa katastrofifilmejä, joka jaksoi kököttää juna-asemalla tuijottamassa junia loputtomiin ja ajella hissillä edes takas monta kertaa ihmetellen vastapainoa. Joka selitti minulle kiiltävälehtisistä tuhkapensaista neljä vuotiaana ja mökillä kurkisteli hautovan isokoskelon pesään.
Joka tyytyväisenä töyssytti menopeleissään ja lauleskeli aina kulkiessa :) Mun ainoa poikani, niin rakas...
Ja niin monta monituista kertaa tätä on laulettu ja toivottavasti monta kertaa vielä lauletaan.
Jo poika kiskoo pojan unta vuoteessaan
ennen kuin loppuun iltasadun saan,
Mä istun hetken ja mietin maailmaa
Ihmisenpoikaa se odottaa.
Voi kuinka kaunis poika onkaan tosiaan.
Ei muuhun pysty hän kuin uutta oppimaan.
Hän siinä kylkeänsä kääntää, miehekkäästi ääntää.
Hän matkaa taittaa linnunradallaan ja nukkuu vaan.
Voi kunpa matkas onneksi
koituis vihaa, katkeruutta et
tuntis joutavaa, voi kun oisit
viisaampi kuin isäs milloinkaan
kunpa oppisit ajattelemaan
Niin poika kiskoo pojan unta sikeää
kehtolaulu kesken taas kerran jää,
liukenee yöhön murheet aikuisen ihmisen poikaa kun katselen
Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit,
me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit
Siinä tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa uhkuen
silmänurkkiin kuivuu kyyneleet, sä matkaa teet
Pohdiskelee täällä näiden rakkaiden kullanmurujensa luonteiden lujuutta ja jääräpäisyyden määrää. Aina joskus, ihan joskus vaan sitä toivoisi voivansa palata sinne "hulluun" nuoruuteen, niihin aikoihin, kun esikoistaan odotti ja odotukset oli muutenkin vielä korkealla ;D Ja toiveet kaikkinensa..
No ne on ne geenit, mitkäs muut... Ja kevät.... ja kaikki...huoh...
Onneksi niilläkin muutaman kuukauden päästä alkaa se kovasti odotettu kesäloma, kyllä ovat sen tarpeessa. Mun "pieni" esikoinen, ainoa poika lähtee yläasteelle...
Mihin kummaan hukkasin kaikki nämä vuodet, mihin se mun pieni kalastajanhattupäinen, "oho" ilmettä rakastava piipaa-automies katosi??? Se joka rakasti pongailla ukkosmyrskyjä ja tuijottaa katastrofifilmejä, joka jaksoi kököttää juna-asemalla tuijottamassa junia loputtomiin ja ajella hissillä edes takas monta kertaa ihmetellen vastapainoa. Joka selitti minulle kiiltävälehtisistä tuhkapensaista neljä vuotiaana ja mökillä kurkisteli hautovan isokoskelon pesään.
Joka tyytyväisenä töyssytti menopeleissään ja lauleskeli aina kulkiessa :) Mun ainoa poikani, niin rakas...
Ja niin monta monituista kertaa tätä on laulettu ja toivottavasti monta kertaa vielä lauletaan.
IHMISEN POIKA
Jo poika kiskoo pojan unta vuoteessaan
ennen kuin loppuun iltasadun saan,
Mä istun hetken ja mietin maailmaa
Ihmisenpoikaa se odottaa.
Voi kuinka kaunis poika onkaan tosiaan.
Ei muuhun pysty hän kuin uutta oppimaan.
Hän siinä kylkeänsä kääntää, miehekkäästi ääntää.
Hän matkaa taittaa linnunradallaan ja nukkuu vaan.
Voi kunpa matkas onneksi
koituis vihaa, katkeruutta et
tuntis joutavaa, voi kun oisit
viisaampi kuin isäs milloinkaan
kunpa oppisit ajattelemaan
Niin poika kiskoo pojan unta sikeää
kehtolaulu kesken taas kerran jää,
liukenee yöhön murheet aikuisen ihmisen poikaa kun katselen
Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit,
me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit
Siinä tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa uhkuen
silmänurkkiin kuivuu kyyneleet, sä matkaa teet
Kommentit