Raejuustoa ja ruisleipää, uunijuureksia ja uuvuttavia lenkkejä...

Eli tämä äityli päätti aloittaa uuden ehkä vähän paremman elämän. Paheet jäi taakse (toivottavasti), alkoholia en ole kyllä vuosiin ollenkaan ottanut. En vain tykkää oikein mistään alkoholipitoisesta. Maito on mun lempparijuoma tai sitten appelsiineistä puristettu mehu (jota tässä olen askarrellut itselleni jo muutaman päivän). Aamulla rasvatonta viiliä ja päiväruoaksi uunissa haudutettuja juureksia kera ison raejuustosatsin. Tän päivän aamulenkkeilyt on tehty ja illalla, jos lähtisi jolkottelemaan. Ihmeempiä vieroitusoireita ei ole ollut herkuista, eikä paheistakaan. Ilman mitään korvaavia, kerta laakista vaan, niinkuin ennenkin :)

Kahvi tekee tiukkaa ja sitä pieniä määriä juonut, ettei kauhea migreeni pamahda päälle.

On silti niin maan ihana huomata, että itsekuri toimii ja oikein nauttii, kun saa "rääkätä" itseään kunnolla hikilenkillä. Aamupäivisin vaan on tuo pikkuneitonen mukana, joten rattaiden kanssa tulee hieman erilainen lenkki.

Onneksi näin talvella pääsee hiihtämäänkin.

Totesin vaan tuossa itselleni, ettei tän ikäsen kuulu oikeesti olla näin huonossa kunnossa ja valitella vaivojaan. Asialle täytyy voida tehdä jotakin.

Katsotaan, kevättä ja kesää kohden mennään, joten onneksi energiaa saa tuolta taivaan suunnaltakin lisää :)

Sokerit ei ole enää pomppinut pahemmin(tai ainakin uskoisin sitä olleen tuon älyttömän väsyn, joka iski aina syömisen jälkeen) ja muutoinkin veto palannut. Ei oo ihan niin vetämätön olo...

Tyyntä myrskyn edelläkö?