Pikkusukka ja pikku Wee

Kesä menee löntystelee pikku hiljaa eteenpäin. Kohta huomataan jälleen, että kouluthan alkavat ihan justiinsa ja päivähoito ja työt...huoh Kovasti haikealla mielellä olen, vaikkakin intoa täynnä tulevasta työstä.  Välillä pohdin kovasti ikää ja sitähän tuntuu tulevan vuosi vuodelta enemmän ja kiihtyvällä tahdilla. Mitä enemmän ikää tulee, sitä nopeammin aika kulkee eteenpäin. Jonnekkin aika katoaa, tuo kummallinen häivähtelevä asia elämässä. Lapset kasvavat isoiksi, pieni mieheni on jo iso, kohta kasiluokkalainen. Hänellä ja minulla oli ennen niin läheiset välit, nyt ei enää mitään puhuttavaa. Tuo ensimmäinen Pieni tyttöni menee jo yläasteelle.  Juuri se potkumopolla ajeli ympäri kotia unissaan, juuri se opetteli ajelemaan pyörällä, kun ei jarruttaa osannut, ajoi päin talon seiniä, jotta vauhti pysähtyy. Salakavalasti joku on vienyt tästä välistä monta monituista vuotta. Koitin palauttaa mieleeni matkan varrelta jotakin. Muistan, kun tuo samainen tyttö lauloi eskarin ke...

Meillä on hiljaista, suruakin. Rakas Milli-kissamme lähti omille reissuilleen ja sitä kautta jäi auton alle ja kissojen taivaaseen. Kuvassa Miisukka lähdössä mummujen onnittelu reissulle. Pomp de luxin kerroshamonen ja paita, taitaa olla Melanie merkkiset popot stockkalta ja joku perus henkkamake neuletakki ja sukkikset. Töissä on "hiukan" hulinaa kummallakin, joten taas vähiin on jäänyt kirjoittelut.

Tänään on vietetty äidin oikeata synttäripäivää ja Poksulin 10-vuotis synttäreitä, jotka oikeasti ovat sitten ensi kuun puolenvälin paikkeilla :) Tarkoitus ei ollut juhlia ollenkaan äidin synttäreitä, mutta ihanat rakkaat sukulaiset ne muistivat kuitenkin. Ihana päivä, paljon ihmisiä ja lapsia. Hulinaa, vilinää ja herkkuja :) Huomenna sitten juhlitaankin serkkujen tupla synttäreitä. Eli lisää herkkuja luvassa. Saa sitten juosta kahta lujenpaa, jos meinaa kesän lopulla maratonilla selviytyä ;D  Ihana kevät aurinkokin muisti meitä tänään... Aurinko

 En ole aikoihin ehtinyt kirjoittaa mitään, joten nyt tällainen valokuva painotteinen postaus. Alkuun joulun tunnelmaa, joka meillä meni ihan suht mukavasti, lukuunottamatta mun ja Miisukan kauheaa ja jatkuvaa räkätautia. Paketteja tuli jokaiselle ja ilmeisesti ihan mieluisiakin. Tunnelma oli mukavan rento ja leppoisa. Ei turhaa aikataulutusta(tästä syystä meillä ei käy pukkia), tykkään täysin aikatauluttomasta, rennosta tunnelmasta. Asiat tehdään juuri niin, kuin huvittaa, ei niinkuin aina on tehty. Tai siksi, että tavat ja tottumukset niin vaativat. Näin kaikilla on rennompi olla(myös perheen äidillä), ei kukaan stressaa eikä pingota. Tänä vuonna osa halusi saunaan, osa ei. Joten osa meni ja osa sitten ei mennyt. Osa halusi kävelylle, osa päikkäreille, joten näin teimme. Hyvää ruokaa ja ihanaa yhdessäoloa. Mä menin piiloon...  Tästä alkavat ns. uudenvuoden kuvat. Kuvissa meidän Miisukka, jolle valitettavasti äidin kiharageeni on periytynyt. ...

Eli meillä ilmeisesti luovuttiin kohtalaisen helposti nyt sitten kuitenkin tuteista. Pikkusukka muutaman kerran kysellyt niitä, kunnes itse muistaa, että "tutit vauvalle", eli muistaa pakanneensa tutit pois, jotta voidaan antaa ne jollekkin vauvalle. Kyllä toisena päivänä oli pikkuisen itkuakin ilmassa ja kova halipula ja nuohous, kunnes sitten siitä juttelemalla saatiin asia puitua. Ei ole tuttia enää. Ja nyt Miisukkakin itse sanoo jo, että tutit pois, tutti vauvalle. Juu näin se äiti teki. Mun tutit läks, mutta mä oonkin jo iso...vauva ;) Miisukka toteaa aina välillä olevansa vauva :) Korjaan asian sanomalla, että sinä olet pieni tyttönen, äidin kultahippunen. Nyt on sitten tyttö alkanut taputtaa itseään vatsaan ja sanomaan, että "äiti, hippu" ;) On se semmonen, suloisen suukoteltava pikkuinen

Nämä uutiset, mitä taas tänäänkin lueskella sai lehdestä. Tai paremminkin joutui, eihän tuollaisia kukaan toivo lukevansa. Laittaa miettimään asioita syvemmältä. Minulla menee usein monta päivää käsitellä itseni kanssa tällaisia asioita. Otan kaiken niin lujasti sydämmelleni ja ajatuksiini. Usein myös uniini. Mikä kumma ihmismielessä saa tekemmän tuollaista, miksi ne lapsetkin pitää ottaa mukaan? Eikö se riitä, että itse lähtee? Tietysti tässä uusimmassa asiassa on kaikki vielä auki, poliisin mukaan. Mutta miettiihän sitä silti. Ketään ei ole asiaan enää vastaamassa, asiasta kertomassa. Lastensuojelu puoli on ollut minulle aina se raskain osuus tätä työtäni, jo opiskeluaikana tuntui äärettömän vaikealta. Kun aina on paljon kysymyksiä, niistä suurimpana MIKSI? Tuo iso kysymys, johon niin harvoin saa vastausta. Muutenkin vastauksia on usein niin vähän, kysymyksiä valtavasti. Mitä tuollaisen jälkeen voi sanoa? Mitä tänne jääneille puhua, sanoa, kysyä? Tänään ei ollut positiivisen ...

Viimeinen kouluviikko alkoi. Meidän Isoveli lähti tänään tutustumaan yläasteelle, jonne siis syksyllä olisi tarkoitus mennä. Äiti täällä haikein mielin muistelee sitä ekaa päivää, kun pojan kouluun saattelin. Vielä sai pitää kädestä kiinni ja tuota radanvartta pitkin sinneppäin käpsyteltiin, äiti itkuisena ja poika reippaana, joskin mietteliäänä. Nyt se on koluttu läpi. Koko kuusivuotta(seitsemän, jos eskarikin lasketaan) ala-astetta. Taakse jää tuo tuttu ja turvallinen ala-aste. Äiti koittaa kotonansa kuluttaa aikaa, keksiä tekemistä, ettei ajatukset karkaile tuohon omaan rakkaaseen pieneen mieheen. Haikeus on niin suuri, tuntuu, että se voisi repiä rintakehän hajalle. Itku pyrkii jatkuvasti silmiin. Valmiiksi jo ikävä sitä pientä pohdiskelevaa miestä, niitä ihania kävelyitä puistoissa, sitä suuren maailman ihmettelyä ja valtavaa intoa oppia ja tutkia uutta. Kuinka aika on kiitävää. Voi, kuinka sitä pitäisi muistaa nauttia siitä ajasta, kun nuo lapset ovat pieniä. Aika on niin o...

Tänään on puuhailtu, jos jonkinmoista. Aamusella tuli nukuttua neitosen kanssa normaalia pidempään ja päivä alkoi vähän hitaanpuoleisesti. Perheen Isikin meni töihin muutamaksi tunniksi, joten kuudestaan vieteltiin vapaapäivää lapsosten kanssa. Iltapäivällä käytiin Miisukan kanssa heittämässä jälleen yksi kaattiskuorma ja samalla reissulla(piti vaan äkkiä ruokakaupassa poiketa) käytiin Bauhaussista hakeen iso pino kukkia, multaa, siemeniä(kukkien ja nurmikon), parit sipulikukat jne... Tuossa illanratoksi sitten kaikki istuteltiinkin jo maahan ja nurmikkoakin uusilla siemenillä paikkailtiin. Yksi uusi kukkapenkkikin saatiin aikaiseksi. Täytyy siitä ottaa kuvaa, kun on hieman parempi keli. Nyt tuolla paiskoo vettä ja tuuli vihmoo. Luultavasti kamerakin kieltäytyisi toimimasta tossa kelissä. Tultiin lapsosten kanssa pihahommista sisälle vasta puoli kymmenen aikaan, kun ensin olimme hyppineet narua ja äiti kaivellut muistinsa kätköistä ihania "hyppyloruja", kuten "n...

Tänään ollaan ulkoiltu reilummin. Ihana ilma, Pikkusukka jaksoi ihmetellä linnunlaulua. Tuijotti ihan lumoutuneena ylöspäin ja tanssahteli tahdissa. Yritti epätoivoisesti paikantaa tämän ihanan musiikin aikaansaajan. Vihdoin puusta pongasi pienen laulajan. "Kato piip, piip" Ja maailman aurinkoisin hymy levisi kasvoille. Ihana pieni ihmettelijä. Jaksaa ihan loputtomiin katsella tuossa rannassa lokkien touhuja tai variksien pesänrakennus puuhia. Tykkää kovasti linnuista. Sisälle, kun syömään ja päiväunille lähdimme, nappasimme samalla postin mukaan. Ti-Ti nallelta oli tullut postia, ihana jo Miisukan isoveljen aikainen dvd. Niin tai Pojalla tämä sama on ollut 13-vuotta sitten vhs:nä. Ti-Ti nallen lomamatka ja siinä samassa oli tuo talvilevykin. Olen jo pitkään etsinyt tuota lomamatka dvd:tä, kunnes hoksasin, että löytyyhän se tuolta Ti-Ti nallen kaupasta. Niin ihana ja nostalginen. Päikkäreiden ja välipalan jälkeen onkin katseltu nallukkaa. Punarinta kaunokainen   ...