Pikkusukka ja pikku Wee

Alkaa tämä vuosi olla lopuillaan ja vuosikin kohta vaihtuu. Joulu meni ja lapset saivat paljon kaikkea kivaa ja varmasti myös toivottua uskoisin. Ihan kiva, että alkaa olemaan ohitse. Niin paljon, kuin nuorempana pidinkin joulusta, on se jotenkin nykyään kauhean ahdistavaa aikaa. Uskon, että se johtuu tästä yleisestä kiiruusta mitä tuntuu olevan koko ajan. Vaikka kuinka koittaa välttää stressiä ja hoppua, aina on jokin homma vaiheessa, lahjat ostamatta, paketoimatta tms. Nytkin jäi niin viime tippaan kaikki hommat. Toisaalta siinä sitten joulupäivänä, kun rakkaan hiljan edesmenneen ystävän haudalle kävelin illan pimeässä, kynttilämeren loisteessa, laittaa se asiat ihan toisiin mittasuhteisiin. Tuntuu niin toivottoman turhalta kaikki tämä älytön töhötys ja materia. Niin monta ystävää nukkui pois tässä ihan hiljattain ja yksi vieläpä todella rakas, mun "järki ja jalatmaassa pitäjä"... Ihana ystävä, joka tuki ja neuvoi, kun näistä pahimmista masennuksistani ylöspäin rämmi...

Lomaa aloitellaan kevyttä hölkkälenkkiä tehden. Aamusella en tiedä montaakaan asiaa mikä olisi mukavampaa, kuin kunnon hikinen lenkki hölkäten. Kupillinen kaffetta naamaan ja juoksuvermeet niskaan ja ulos. Aamut on mun aikaa, oon aina ollut aamuihminen, herään siinä viimeistään seiskan aikaan ja nautin kupposen kaffetta ja painelen juoksemaan. Juoksulenkin perään yleensä laskettelen lämpöjä ja rentouttelen lihaksia kävellen koirasen kanssa vielä muutaman kilometrin lenkin päälle. Eli ensin juosten, sitten haen koiran kotoota ja sen kanssa vielä uudelleen lenkille :) Takaisin kotiin, vettä, vettä ja paljon vettä, jonka jälkeen lisää kaffetta ja suihkuun. Suihkun jälkeen vasta voin kuvitella syöväni aamupalaa. Näin lomalla tämä sujuu hyvin, mutta perusarkena tuo työnteko haittaa pahasti harrastusta ;) Ei jaksa lähteä aamulla niin aikaisin juoksemaan ja varsinkaan märillä hiuksilla sitten fillaroimaan töihin. Huomaa oikeastaan samantein, että kroppa on ihan jumissa, kun ei pääse liik...