Pikkusukka ja pikku Wee

Tänäänkään ei päivä tuntunut valkenevan ollenkaan. Salille pitäisi raahautua, vaan ei irtoa. Niin, eikä oikein ehdikään. Eikä kai kipeänä kannata. Huomenna pitäisi repiä itsensä sängystä ylös neljän jälkeen. Olo on pikkasen vaille kuumeinen. Kahdesti sitä tänään mittailin, kun olo oli niin kaamea, korvasta, kun ei 38 asteeseen kipua, niin ei riitä. Verta yskiessä, antibiootteja syöden.  Ei tehoa tähän röhään 😞. No eipä niitä siihen ole määrättykään😏. Muihin vaivoihin. Ulkona on pimeää, synkkää ja sateista. Eilen illalla kuljin pitkin mäkiä ja mantuja kuunnellen luureista Jarkko Aholan upeaa laulua. Niitä harvoja asioita, jotka saa mielen virkeämmäksi. No lopettelen nyt tältä erää tätä valitusvirttä ja painelen maaten. Toivoen, että kuume pysyisi poissa.

On todella ankea keli tuolla. Kaikki ihana, mieltä piristävä valkoinen lumi on sulanut pois. Vettä sataa, on harmaata, usvaista, likaista. Mietin itsekseni, että vielä vähän aikaa on jaksettava, vielä muutama päivä madellaan tämän harmauden keskellä eteenpäin. On sen talven vielä tultava takaisin. Olen talvi-ihminen, tykkään pirteästä pakkasesta, reippailen silloin ulkona paljon. Tykkään pukeutua runsaasti, saa ihan luvan kanssa piiloutua paksuihin, lämpöisiin vaatteisiin, saa käyttää pitkiä villasukkia ja toppahousuja, lämpimiä kenkiä ja kaikelta suojaavaa villamyssyä. Nämä ankeuttajapäivät on vain madeltava eteenpäin, oltava tekemättä mitään, annettava niiden lipua ohitse. Ei pysty aloittamaan mitään, kaikki energia on valutettu pois, on kuin räpistelisi kärpäspaperissa, josta ei pääse irti. Kurjinta on se, että syksyllä ja syystalvella olisi kauheasti tekemistä, palavereja lapsien asioissa, töissä pitäisi suunnitella sitä ja tätä, vaan ei pysty tarttumaan mihinkään. Masennusaiko...

...joulu nimittäin tältäkin vuodelta. odottavan aika on pitkä Jotenkin minusta tuntui, etten oikein edes ehtinyt kunnolla kyytiin. Toisaalta säästyinpä siltä kovalta stressiltä ja puuhaamiselta. Toisaalta kaikki tuntui pikkasen vasurilla tehdyltä, eli mikään ei oikein ollut kunnolla valmista. No kyllä se joulu jokatapauksessa tulee ja menee, tohisi sitten kuinka paljon tai vähän tahansa. Lapset saivat ainakin mieluisia lahjoja ja ehkäpä vähän ylläreitäkin. Pirskatin kalliiksihan tuo joulu alkaa tulemaan, kun lapset kasvavat ja toiveetkin sitä myötä. Ei määrällisesti, mutta hinnaltaan kyllä. Ei enää riitä se aikoinaan paljolta tuntunut miltei satasen legopaketti tai Barbien auto, ei vaan toiveena on kameraa ja tablettia.   Itse hiukan erilaisen lapsuuden viettäneenä ja aika harvoin sitä saneena, mitä toivoi, yritän ainakin mahdollisuuksien rajoissa toiveita toteuttaa. Lapset tietävät, että toivoa voi mitä vaan, kaikkea ei saa mitä toivoo. Yleensä sen eniten toivotun tietä...