Pikkusukka ja pikku Wee

Netistä lainattu ...tänä aamuna astuin jälleen siinä kahdeksan aikaan, joka aamuiseen hautajaissaattueeseen. Kävelen käytävää keskikohdalle, jossa koitan ehtiä tarttumaan kaiteeseen, ennen kuin kyseinen liukasteleva kulkupelini nytkähtää liikkeelle. Minua tuijotetaan, olen rikkonut sääntöjä, käytän värillistä talvivaatetusta. Aamulla jäin taasen katselemaan kanssamatkustajiani bussissa. Seisoskelin ja ihmettelin tätä outoa ankeutta, joka valtaa suomalaisen ihmisen talviaikaan. Bussissa vilkuilin ympärilleni, etsin edes yhtä väriläikkää, juu löytyihän se vierestäni. Mies tumman farkunsinisessä takissaan. Toisella puolella käytävää istui joku toinenkin poikkeus, tummanruskea nahkatakki. Laskeskelen ihmisiä. Etuosassa istuu kolmetoista naista, muutama mies. Osa seisoo keskikäytävällä,  yksi on yhteistä. Ankeat ilmeet ja erimalliset, mustat talvipalttoot. Tunnelma on, kuin hautajaissaattueessa, väritystä myöten. Siinä kelailen syytä tähän runsaaseen väriskaalaan? Johtuukoha...

Tässä muutama pikaotos Vernulin koulunaloitusvaatteista. Vasta osa tehtynä, eli tuo mekkonen/tunikainen ja nuo leggarit. Ja mikä hupaisinta tuo mekkonen on todentotta väärinpäin Vernulilla. Siinä on tuollainen kiva leikkaus etukappaleella ja rypytykset. Katsotaan, joskos saisin tänne lisättyä siitä pari kuvaa oikeinkin päin illemmalla ;)  Kankaat ihan Eurokankaasta. Sinne oli tullut läjäpäin upeita veloureja ja trikoita syksyä ajatellen. Miisukallekkin tuossa ihania vaaleanpunapilkullisia ja suklaanruskeita odottamassa ompelua :) Näissä siis mekkonen oikein päin. Hommaa piisaa kovasti, joten vähälle on jäänyt kirjoittelu tässä viimeaikoina. Mies lomailee ja saunaa olemme fiksanneet kuntoon. Lisäksi maalailin Miisukan jatkettavan antiikkisängyn tuollaisella purkanvaaleanpunaisella. Oli hieman kärsineen oloinen tuo sänky, kun oli varastoituna niin pitkään Vernulin jälkeen. Hiomista siinä piisasi. Lisäksi tässä puuhaa, jos jonkinmoista. Isoäitini (äitini mummun...

Nämäkin pitäisi pieniä...huoh Tulee näköjään pidempiä pausseja näin kesällä tähän blogin väsäämiseen. On koko ajan hoppua ja puuhaa. Saa nyt nähdä rauhoittuukohan tämä tästä pikkuhiljaa. Kovasti hermot kihisee aina iltaa kohden, kun koko muksulauma huutaa korvien juuressa. Olisi niin mukava saada edes yksi vapaapäivä vuodessa, mutta meillä tuo on miltei mahdotonta. Välillä pohdinkin, että olikohan tuo oikea päätös jatkaa hoitovapaata vielä ensi vuoden kesän loppuun asti. Työ kuitenkin antaa edes jonkinmoista vaihtelua tähän arkeen. Toisaalta tuossa toissakevään, kun työssä olin, alkoi sekin ottaa voimille ihan hirveästi. Töiden lisäksi jäi vielä kaikki ne kotihommat minulle. Lisäksi oli ne viisi lasta... Tässä vaiheessa kuulee varmasti, että itsehän ne olet tehnyt. Juu, olen kyllä, mutten tietääkseni yksinäni??!! On välillä toivottoman vaikea selittää ihmisille, kuinka väsynyt OIKEASTI on. Ja usein vastineeksi kuulee, että juu kyllä minä tiedän tai ymmärrän. Ymmärrätkö oik...