Pikkusukka ja pikku Wee

Tänäänkään ei päivä tuntunut valkenevan ollenkaan. Salille pitäisi raahautua, vaan ei irtoa. Niin, eikä oikein ehdikään. Eikä kai kipeänä kannata. Huomenna pitäisi repiä itsensä sängystä ylös neljän jälkeen. Olo on pikkasen vaille kuumeinen. Kahdesti sitä tänään mittailin, kun olo oli niin kaamea, korvasta, kun ei 38 asteeseen kipua, niin ei riitä. Verta yskiessä, antibiootteja syöden.  Ei tehoa tähän röhään 😞. No eipä niitä siihen ole määrättykään😏. Muihin vaivoihin. Ulkona on pimeää, synkkää ja sateista. Eilen illalla kuljin pitkin mäkiä ja mantuja kuunnellen luureista Jarkko Aholan upeaa laulua. Niitä harvoja asioita, jotka saa mielen virkeämmäksi. No lopettelen nyt tältä erää tätä valitusvirttä ja painelen maaten. Toivoen, että kuume pysyisi poissa.

Ulkona sataa, ensin satoi hiljalleen, pikkuhiljaa sade kovenee ja kovenee. Nyt vettä tulee kaatamalla. Ihanaa, kun tuuli puskee sateenseinän vinottain ikkunoihin ja kuuluu komia ropina. Että minä nautin. Vaikka talvi vuodenajoista minulle onkin se lemppari, syksy tulee kyllä heti kakkosena. Nautin ihanasta hämärästä, päivät eivät ole enää kuumia, aurinko paistaa kyllä välillä, mutta enää sitä ei tarvitse paeta sisälle. Ei ole liian lämmintä, liian kirkasta. Ilma tuoksuu mullalle ja lehdille, syksylle. Iltaisin juoksulenkillä nautin ilmasta vieläkin enemmän, koska on niin runsaasti happea ilmassa, syyssade ei ole vielä kylmä, mutta viilentää mukavasti juoksulenkkiä. Kotona voi kääriä itsensä huopaan, kaivaa kutimet lankakorista ja kutoa ihania  syksynvärisiä neuleita, samalla katsella telkkarista hyvää elokuvaa tai sarjaa. Keitellä teetä, jotakin oikein ihanan tuoksuista, laittaa kynttilä tai kaksi palamaan, kuunnella sateen ropinaa.... Ah nauttikaa ihmiset tästä eniten tunnelma...