Juoksuja ja muuta löpinää
Ihana ystäväni, veljeni vaimo, joka sattuu olemaan fysioterapeutti kävi mun selkää ja niskoja möyhimässä kuntoon ja kinesioteippaamassa ton mun oikuttelevan nilkan. Kipu hävisi nilkasta ja akillesjänteestä miltei samantien. Taas kelpaa kirmata järveä ympäri : ) Eli olen tässä käynyt jälleen juoksemassa. Paljastettakoon, että olen heittänyt velipojalleni haasteen (tyhmästä päästä kärsii koko MINÄ! ) Ensi vuonna olisi tarkoitus lähteä juoksemaan puolikasta maratonia. Tyhmähän minä olen, minkäs sille teet. Huolimatta siitä, että nuorempana vielä osallistuin lyhyenmatkan kilpajuoksuihin, en todellakaan ole ikinä ennen reenannut kestävyysjuoksua. Veljellä pohjakunto ja sisu reenaamiseen on paljon parempi, kuin itselläni, jolla itsekuri lipsuu jatkuvalla syötöllä. Saatan kirmata 10 kilometriä, sykkeet aivan liian korkealla, hiki noruen kasvoilla. Seuraavan päivän saatan kuluttaa mättäen suklaata reilumman mukaan :( Oi itsekuri missä piileksit. Tähän lainatakseni eilen ilt...