Kuin hautajaissaattueessa
Netistä lainattu ...tänä aamuna astuin jälleen siinä kahdeksan aikaan, joka aamuiseen hautajaissaattueeseen. Kävelen käytävää keskikohdalle, jossa koitan ehtiä tarttumaan kaiteeseen, ennen kuin kyseinen liukasteleva kulkupelini nytkähtää liikkeelle. Minua tuijotetaan, olen rikkonut sääntöjä, käytän värillistä talvivaatetusta. Aamulla jäin taasen katselemaan kanssamatkustajiani bussissa. Seisoskelin ja ihmettelin tätä outoa ankeutta, joka valtaa suomalaisen ihmisen talviaikaan. Bussissa vilkuilin ympärilleni, etsin edes yhtä väriläikkää, juu löytyihän se vierestäni. Mies tumman farkunsinisessä takissaan. Toisella puolella käytävää istui joku toinenkin poikkeus, tummanruskea nahkatakki. Laskeskelen ihmisiä. Etuosassa istuu kolmetoista naista, muutama mies. Osa seisoo keskikäytävällä, yksi on yhteistä. Ankeat ilmeet ja erimalliset, mustat talvipalttoot. Tunnelma on, kuin hautajaissaattueessa, väritystä myöten. Siinä kelailen syytä tähän runsaaseen väriskaalaan? Johtuukoha...