Pikkusukka ja pikku Wee

...joulu nimittäin tältäkin vuodelta. odottavan aika on pitkä Jotenkin minusta tuntui, etten oikein edes ehtinyt kunnolla kyytiin. Toisaalta säästyinpä siltä kovalta stressiltä ja puuhaamiselta. Toisaalta kaikki tuntui pikkasen vasurilla tehdyltä, eli mikään ei oikein ollut kunnolla valmista. No kyllä se joulu jokatapauksessa tulee ja menee, tohisi sitten kuinka paljon tai vähän tahansa. Lapset saivat ainakin mieluisia lahjoja ja ehkäpä vähän ylläreitäkin. Pirskatin kalliiksihan tuo joulu alkaa tulemaan, kun lapset kasvavat ja toiveetkin sitä myötä. Ei määrällisesti, mutta hinnaltaan kyllä. Ei enää riitä se aikoinaan paljolta tuntunut miltei satasen legopaketti tai Barbien auto, ei vaan toiveena on kameraa ja tablettia.   Itse hiukan erilaisen lapsuuden viettäneenä ja aika harvoin sitä saneena, mitä toivoi, yritän ainakin mahdollisuuksien rajoissa toiveita toteuttaa. Lapset tietävät, että toivoa voi mitä vaan, kaikkea ei saa mitä toivoo. Yleensä sen eniten toivotun tietä...

Tänään on ommeltu tyttöjen kanssa heidän kavereilleen possuja joululahjaksi. Tytöt haluavat aina antaa jotakin itsetehtyä, mitä pidän todella kivana juttuna. Kauhea näpertäminenhän noissa on, mutta ihan kivaa puuhaa tuo on. Tässä nyt muutama tulos. Kaavoina käytettiin Tilda kirjasta otettuja kaavoja, joita sitten muokkailtiin, jalkoja, niiden asentoa, vaatteita jne...