Pikkusukka ja pikku Wee

Sairastelua riittää. Ei oikein uskalla enää luottaa huomiseen. Juuri, kun aattelee päässeensä takaisin normi arkeen, jaksavansa taas, niin joku kiskaisee tuolin jalkojen alta pois. Ja taas mennään kohti maata ja lujaa. Olen ollut niin paljon sairaana tänä syksynä, etten tiedä olenko koko ikänäni sairastanut yhtä paljoa? On ollut tulehtunutta rintakehää, pahoja rytmihäiriöistä rintakipuineen, päälle jäänyttä migreenikohtausta, vatsatautia, silmätulehdusta, kurkunpääntulehdusta, poskiontelotulehdusta... En edes muista mitä kaikkea nämä viimeiset kuukaudet ovat sisällään pitäneet. Pää on ollut ihan yli kuormittunut, koska en muista kaikkea kuten pitäisi. Tiedän, että stressi ja liika tekeminen aiheuttaa tämän. Tuossa aikaisemmin tuli niin paljon kaikkea kerralla, pelko syövästä, oli niitä rakkaiden vakavia sairastumisia, huolta perheen toimeentulosta jne... Aina välillä mietin, että miettiikö ne, jotka tuolla ylimmällä pallilla istuvat ollenkaan meitä tavallisia arjen puurtajia, ku...

Aivan, niinkuin otsikko antaa ymmärtää, sitä juuri tänään on harrastettu. Pikkusukka potki, huusi ja sätki, kiljui ja karjui, sen kun pienistä keuhkoista lähti. Oli NIIN nautinnollista kiertää Radiokirppistä. Väkeä tupaten täynnä, vaunujen kanssa ihan painajaismaista kulkea muutenkin. "Mun pää, vettä, äitiiiii, uuma äällä, jne" Tätä rataa oli koko kirppiskierros. Minä sitten tyynen rauhallisena lykkäsin kärryjä eteenpäin, mulkoilujen saattelemana. Toisaalta olen kyllä niin tottunut jo tähän noiden edellisten kanssa, etten jaksa ottaa mitään paineita. Jos jotakuta häiritsee, menkööt pois. En pääsisi ikinä mihinkään näiden luupäiden kanssa, jos en kestäisi kiukuttelua ja osaisi virittää viisipiste valjaita seitsemänpiste versioiksi, että pysyvät kyydissä ;) Mutta juu, teimme me hiukan löytöjäkin: Miisukan suosikki Puppekirja 2 euroa Ticketin 128cm takki Vernulille 7 euroa, ei mitään moitittavaa Poksulille 1 euro Kivat villahaalari, ei mitään moitittavaa 4 ...

Ja tänään on taas sellainen päivä. Olen välillä niin lopen kyllästynyt olemaan pelkästään se kotiapulainen, lapsenvahti ja ruoanlaittaja. Huoh... välillä ketutus kasvaa sen verran isokokoiseksi, että siitä saa ihan jokainen osansa. Tänään osansa sai jälleen ne patalaiskat ihmiset, jotka sulloutuvat aina Sokoksen hissiin, vaikka oisi ne rullaportaatkin. En vain jaksa käsittää miksi terveet ihmiset, joilla ei ole rattaita tai pyörätuolia mukana tai, jotka eivät ole menossa sinne autohalliinsa tai sieltä tulossa (tarviiko sitä autoa edes keskustassa? ) käyttävät hissiä? Jos itse olen ilman rattaita liikkeellä(ehkä noin kerran vuodessa) ei tulisi ihan ekaksi mieleeni mennä hissillä, kun rullaportaatkin ovat vieressä. Viedä se vähäkin tila ja liikkumismahdollisuus, joka tuolla isommissa monikerroksisissa tavarataloissa on noiden rattaiden kera. Sitten valitetaan ylipainoa, käyttäkää nyt hyvät ihmiset niitä tavallisia portaita, jos ahistaa ahterin koko! No niin ja asiasta aisan sankaan...

Miisukka mummulassa Mummulassa Mä haluun syliiiin!!!! Syliin ja heti...äiti! Pikkusukalla on joku ihme syli iili. Koko ajan renkumassa syliin, johon päästyään haluaa pois. Eli ei siinä kuitenkaan viihdy kauaa. Lisäksi Pikkusukka on oppinut oikea oppisesti kiukuttelemaan ja raivoamaan... Tavarat lentelevät, potkitaan lattialla mahallaan ja kirkuminen viiltää päätä. Jos äiti sattuu olemaan lähellä, koitetaan äitiä töniä, läpsiä ja nipistää tai vaihtoehtoisesti purra... Pikku marakatti on kyllä kiukunpuuskassaan sen sortin Miss Tempperamentti, että huh, huh....