Pikkusukka ja pikku Wee

Koko armaan päivän olen aamusta asti koittanut siivoilla, sen mitä nyt kipeänä pystyy. Antibiootteja napsitaan ja pikku hiljaa henkikin on alkanut kulkea ja kuumekkaan ei enää jaksa nousta. Mutta juu, tosiaan... Erehdyin eilen ostamaan kaksi mutakakkua kera kermavaahdon(tai se kyllä vatkattiin ihan omin pikku kätösin). Illalla syötiin muksujen kanssa kasa burritoja, kukin täytti millä tykkäsi ja jälkkäriksi sitten ks. kakkua kermalla. Toinen kakku jäi kokonaan syömättä ja illalla myöhään makeanhimon iskiessä kaivelin se esiin ja pienen viipaleen siitä itselleni nappasin. Tänään sitten olenkin päivän mittaan tykännyt napsia vähän useamman viipaleen kakkua ja jäljellä on enää tosiaan sellainen pienen pieni viipale. Oikein pahaa tekee, pelkkää rasvaa, sokeria ja suklaata... Yök... Yleensä en kummemmin välitä mitä suuhuni laitan, enkä todellakaan ole mikään ravintoseurailija, paitti, kun reenaan. Olen ollut sitä mieltä, että kerran täällä vaan eletään, miksi ihmeessä se aika pitäisi ...

Nämäkin pitäisi pieniä...huoh Tulee näköjään pidempiä pausseja näin kesällä tähän blogin väsäämiseen. On koko ajan hoppua ja puuhaa. Saa nyt nähdä rauhoittuukohan tämä tästä pikkuhiljaa. Kovasti hermot kihisee aina iltaa kohden, kun koko muksulauma huutaa korvien juuressa. Olisi niin mukava saada edes yksi vapaapäivä vuodessa, mutta meillä tuo on miltei mahdotonta. Välillä pohdinkin, että olikohan tuo oikea päätös jatkaa hoitovapaata vielä ensi vuoden kesän loppuun asti. Työ kuitenkin antaa edes jonkinmoista vaihtelua tähän arkeen. Toisaalta tuossa toissakevään, kun työssä olin, alkoi sekin ottaa voimille ihan hirveästi. Töiden lisäksi jäi vielä kaikki ne kotihommat minulle. Lisäksi oli ne viisi lasta... Tässä vaiheessa kuulee varmasti, että itsehän ne olet tehnyt. Juu, olen kyllä, mutten tietääkseni yksinäni??!! On välillä toivottoman vaikea selittää ihmisille, kuinka väsynyt OIKEASTI on. Ja usein vastineeksi kuulee, että juu kyllä minä tiedän tai ymmärrän. Ymmärrätkö oik...